Kesäpäivän seisaus, vuoden pisin päivä on parhaillaan menossa. Lämmin ja valoisa Juhannus takana. Viime viikot ovat antaneet valon pilkahduksia ihmisten elämään sekä maan talouteen. Valoa ja kasvua on odotettu kuin kuuta nousevaa viimeiset 20 vuotta. Olemme sen verran ahtaalla, että tästä on tie vain ylöspäin. Jokohan nyt syttyy suomalainen sisu ja yhteishenki. Merkkejä siitä on, joskin vielä heiveröisiä.
Talouden ennustuslaitokset ovat nostaneet tämän vuoden ja tulevaisuuden ennusteita ylöspäin, joskin vain muutamilla prosenttiyksikön kymmenyksillä, mutta kuitenkin. Toivottavasti tänä vuonna ylitetään yhden prosenttiyksikön kynnys, mikä velan hoitamisen vinkkelistä antaisi osviittaa paremmasta tulevaisuudesta. EK:n uusi johtaja Minna Helle on nostanut kissan pöydälle ja luonut rakentavan keskustelu ilmapiirin kääntämällä huomion yritysten digiloikkaan, johtamiseen ja yhteiskunnalliseen vastuuseen. Kasvua me tarvitaan.
Eläkejärjestelmän kestävyydestä tuli historiallisen positiivinen viesti. Näköpiirissä ei ole maksupainetta vaan parhaimmillaan 2030 alusta laskemispainetta. Tämä on erityisen merkittävä viesti varsinkin nuorille, joiden luottamus järjestelmään on horjunut. Eläkejärjestelmän viimeiset uudistukset vaikuttavat kunnolla vasta 2030-luvulla. Seuraavilla sukupolvilla on mahdollisuus rukata järjestelmää aikanaan kuten koko järjestelmän aikana on säännöllisesti tehty. Eläkeläisten määrähän alkaa laskemaan vuodesta 2035 melko jyrkästi suurten ikäluokkien poistuessa. Jokainen saa eläkkeensä.
Kansalaisten luottamus tulevaisuuteen on ollut pohjamudissa. Yksityinen kulutus näyttää heräävän, vaikka varsinaisista kulutusjuhlista ei ole merkkejä. Vähittäiskaupat, ravintolat ja palvelut odottavat vielä selvempää piristymistä. Kansalaisten ostovoima ja säästöaste on nousut lukuun ottamatta eläkeläisiä ja huonommassa asemassa olevia, noin kolmannesta kansasta. Yksityisen kulutuksen merkitys kansantaloudelle ja laajalle pkt-sektorille on ylivoimaisesti suurin, noin 55 prosenttia BKT:stä. Myös julkinen kulutus vakiintuu soten leikkausten ja rakennemuutosten jälkeen.
Hyvä merkki on se, että kansainvälisessä vertailussa suomalaiset ovat vielä onnellisin kansa kahdeksatta kertaa, eikä sitä tarvitse ihmetellä. Meidän onni on arjen onnea. Luonto jokaisen oikeuksineen, saunakulttuuri, yhdistys- ja järjestötoiminnan mahtimaa, yhteisölliset kesäteatterit, kuorolaulut, kalastus ja metsästys, luonnonmarjastus ja sienestys. Neljä vuodenaikaa.
Yksi merkittävä onnen takaaja hyvinvointivaltiossa on ollut väestöön suhteutettuna maailman laajin järjestö- ja yhdistystoiminta ja vahvat ihmisoikeudet. Näitä on viime vuosina koeteltu. Laajat summittaiset leikkaukset, verokorotukset ja maksujen korotukset ovat heikon vaikutusarvioinnin vuoksi kohdistuneet liiaksi noin kolmannekseen kansasta, Eriarvoisuus ja kansan jakautuminen on syventynyt.
Järjestöjä on pantu polvilleen. Valtion tukea on leikattu yli puolet. Emmekä tiedä miten 84 miljoonan lisäleikkaukset kohdistuvat järjestökentälle. Sote-ministeri Wille Rydman määritteli avustusten jaolle osittain tulkinnalliset kriteerit. Kriteerit olisi pitänyt määritellä hallituskauden alussa ja varata pahimmissa tilanteissa siirtymäaikoja, etteivät järjestöt joudu katastrofiin. Jokaisella järjestöllä on merkitystä ihmisten arjessa yhteisöllisyyteen, tukeen ja elinvoimaan. Keskustelu kriteereiden ympärillä ei ole ollut tyyliltään asiallista. Kansalaisyhteiskunta on kuitenkin hyvinvointiyhteiskunnan kolmas merkittävä kivijalka luotettavan valtion ja tehokkaan markkinatalouden lisäksi. Se ansaitsee kunnolliset toimintaedellytykset.
Tällä hetkellä eläkeläisiä huolettavat asiakasmaksujen korotukset, jotka ovat leikkausten lisäksi kohdistuneet samoihin ihmisiin. Maksut ovat lähes kaksinkertaistuneet tämän hallituskauden aikana. Suomi on perusterveydenhuollon asiakasmaksuilla mitattuna Euroopan kalleimpia maita sairastaa. Suurimmassa osassa maita lääkärissä käynti on maksuton tai maksu on muodollinen. Hoitoon hakeutuminen vaikeutuu. Kolmannes potilaista ja viidennes kaikista asiakkaista kokee niin henkilökohtaisesti. Hinta ei voi ohjata potilaiden valintaa vaan hoidon tarve. Lisäksi huoli on, että ulosottoon päätyy vuosittain yli puoli miljoonaa sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksua.
Maksupolitiikan kiristäminen ja kela-kokeilun laajentaminen lyövät myös korville julkisen terveydenhuollon kehittämistä, joka oli koko soten tarkoitus. Samaan aikaan sote-järjestelmän hajanaisuus lisääntyy, työvoima hakeutuu yksityiselle sektorille ja asiakkaita pompotellaan yhä enemmän. Kela-kokeilun aikana viime syksynä julkisen terveydenhuollon asiakaskunta lisääntyi syksyllä 35 prosenttia yksityisten lähettämänä.
Tuoreen ruotsalaisen tutkimuksen mukaan täydentävä yksityinen sairausvakuutus ei keventänyt julkista järjestelmää, vaan lisäsi sen kustannuksia. Kaksi kolmasosaa vakuutuksen synnyttämästä lisäkäytöstä päätyi julkiseen sektoriin. Yksityinen vastaanotto toimi nopeana sisääntuloväylänä, josta potilas lähetettiin julkiseen jatkohoitoon.
Suomen monikanavaisessa rahoitusjärjestelmässä ongelmaa voidaan välttää toimijoiden rajapintoja selkeyttämällä; tiedon kulkua parantamalla, vahvistamalla koordinaatiota ja selkeyttämällä kriteereitä ja hoitolupauksia. Tämä koskee koko soten palvelusektoria niin hoivaa kuin terveydenhuoltoakin. Potilaan kokonaishoidon vastuu ja hinta on saatava selkeämmäksi, jotta osittaisoptimoinneilta ja turhalta byrokratialta vältytään. Perusta niin julkisessa kuin yksityisessäkin hoidossa tulee olla omalääkärijärjestelmä, jonka varmistaminen tulee olla seuraavassa hallitusohjelmassa. Hoidon jatkuvuus on varmistettava.
Syksystä ja keväästä tulee mielenkiintoinen ja haastava aika, jossa mitataan suomalaisten yhteistyökyky ja hyvinvoinnin linjaukset. Edessähän on yhteisesti tuumattu velkajarru 8-11 mrd, jonka edellyttämät leikkaukset vaativat oikeudenmukaisuutta. Etuusleikkauksilla ei enää maata pelasteta. Jotta luottamus nousee ja hyvinvointi paranee, jokaisen on luotettava, että palkalla ja eläkkeellä selviää.
Raimo Ikonen
Eläkeliiton puheenjohtaja
