Joulu on vuoden suurimpia juhlia. Kristityt viettävät joulua Jeesuksen syntymän muistoksi, mutta useissa maissa joulupukki, lahjat sekä yhdessä oleminen ja ruokailu ovat keskeinen osa talvista juhlaa.
Suomalaisessa kansanperinteessä joulunajan on katsottu alkavan Tuomaan päivänä 21. joulukuuta ja jatkuvan aina nuutinpäivään 13.1. saakka. Tätä heijastavat monet sanonnat, kuten ”Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi.” Varsinainen joulupäivä on 25. joulukuuta, jonka aatosta on muodostunut joulun tärkein päivä. Sitä seuraa 26. joulukuuta tapaninpäivä, jolloin usein käydään vieraisilla sukulaisten ja ystävien luona.
Suomalainen joulu on perhejuhla. Se täynnä sukupolvelta toiselle siirtyviä perinteitä, joista jokainen voi muokata oman näköisensä juhlan. Nykyisin joulun väri on punainen, yhdistettynä vihreään, kultaan, valkoiseen ja hopeaan. Joulun tunnelmaa koteihin tuovat usein kuusi ja kynttilät, omatekoiset joulukoristeet sekä runsaat jouluruuat. Tukevasti syöminen jouluaterialla0 periytyy muinaissuomalaisista tavoista ja liittyy maatalousvuoden kiertoon sekä talvipäivänseisauksen tienoilla vietettyyn valon juhlaan. Suomalaiseen joulupöytään kuuluvat kinkun ohella muun muassa juureslaatikot ja erilaiset kalaruoat. Lipeäkala ja puuro ovat vanhimpia kansan jouluruokia. Perinteisiä joululeivonnaisia puolestaan ovat luumutäytteiset joulutortut ja piparkakut.
Piparkakkujen kertomaa
Piparkakku eli pipari on meille kaikille tuttu mausteinen pikkuleipä, joka muotoillaan muistuttamaan esimerkiksi tähteä, sydäntä, ihmistä, eläintä tai muuta hahmoa. Myös piparkakkutalon tekeminen kuuluu monien jouluperinteisiin.
On kiehtovaa ajatella, miten kaukaa nämä kotoisen joulumme elementit periytyvät. Jo faaraoiden Egyptissä valmistettiin piparkakkujen edeltäjiä, hunajakakkuja. Hunajaa pidettiin jumalten ruokana, ja antiikissa sen uskottiin liittyvän pitkään ikään. Hunajakakkuja uhrattiin jumalille ja esitettyjä pyyntöjä tehostettiin muotoilemalla kakut erilaisiksi hahmoiksi.
Eurooppaan hunajakakut tulivat kauppamatkojen ja ristiretkien myötä. Kun Kaukoidästä alettiin tuoda eksoottisia mausteita, niitä lisättiin taikinaan. Piparkakku saakin nimensä maustepippurista, joka oli ensimmäisiä pipareissa käytettyjä mausteita. Vähitellen hunaja korvautui sokerilla ja piparit saivat eri maissa omanlaisiaan tulkintoja. Pohjoismaihin piparireseptit kulkeutuivat osin luostareiden välityksellä keskiajalla. Suomessa piparkakkuja leivottiin ensin pappiloissa ja kartanoissa, joista reseptit levisivät palvelusväen välityksellä kansan keskuuteen. Luostareiden kahvipöydissä eläinhahmoisten piparkakkujen tarkoituksena oli karjaonnen turvaaminen. Yleisesti kristillisessä perinteessä piparkakkujen ja muiden makeiden joululeivonnaisten katsottiin kuvaavan ”enkelten leipää”, synnitöntä Kristusta.
Monilla tutuilla piparkakkukuvioilla on vertauskuvallinen merkitys. Esimerkiksi possupipari ei perinteen mukaan viittaa joulukinkkuun vaan on kehittynyt viikinkiajan uhrileivästä, jonka avulla jumalilta toivottiin rikkautta. Suomessa suosittu kukan mallinen piparkakku puolestaan välittää hyvän sadon, rikkauden ja hedelmällisyyden toiveen. Piparkakku-ukko ja -akka viittaavat ikivanhaan elämänpuuaiheeseen, joka on pitkän iän ja onnellisen elämän symboli. Sydän, tähti ja lintu puolestaan ovat uskonnollisia rakkauden, uskon ja Pyhän Hengen vertauskuvia.
Nykyään perinteisten piparimuottejen rinnalle on ilmestynyt paljon uusia malleja, kuten esimerkiksi autoja, eri koirarotuja tai vaikkapa muumeja. Ehkä ne kuvastavat uudenlaisia toiveita? Yhtä kaikki, piparkakkujen tuoksu virittää mielen jouluiseen, hyväntahdon tunnelmaan.
Onnellista joulunaikaa niin perinteiden vaalijoille kuin niiden uudistajillekin!
Lähteet:
Anna-Liisa Mattila: Piparikirja. Jyväskylä: Atena, 2001 ja Wikipedia.
Kuvat: Minna Haveri ja perhe
