Järjestöjen merkitystä yhteiskunnan hyvinvoinnille on aliarvioitu
Arvoisat liittovaltuutetut, hyvät hallituskollegat, kunniajäsenet ja toimiston väki,
Tervetuloa kiireisen kevään keskellä tärkeille Liittovaltuustopäiville armon keväänä 2026. Kevät huipentui hallituksen viimeiseen kehysriiheen. Saaliit ovat säkissä tältä historian repivältä hallituskaudelta. Järjestökenttä on pantu polvilleen. Historian suurimmat leikkaukset järjestökentälle on päätetty. Valtion avustukset sote-järjestöille on hallituskaudella yli puolitettu 384 milj. eurosta190 milj. euroon. Veikkauksen muihin rahoihin kuten liikuntajärjestöjen rahoihin ei ole siinä määrin koskettu. Ovatko sairaat ja ikäihmiset eri asemassa kuin liikkuvat ihmiset.
Leikkauksia tehdessä ei ole ymmärretty kansalaisyhteiskunnan merkitystä ennaltaehkäisevänä toimintana, ylisukupolvisena yhteisyyden rakentajana ja myös hoidon tarjoajana. Kansalaisyhteiskunnan järjestäytynein osa ja sen perusta on järjestö- ja yhdistystoiminta, joka rakentaa vastuullisesti sosiaalista koheesiota ja yhteenkuuluvuutta. Reilusta 8000 sote-järjestöstä yhteiskunnallista tukea saa vajaa 10 prosentti, sen 190 milj. euroa. Se on todella pieni investointi hyvinvointiyhteiskunnalta sen kolmannelle tukijalalle, vahvan valtion ja tehokkaan markkinatalouden ohella.
Tulevaisuuden epävarmuus ja leikkaukset pakottavat järjestöt perustavanlaatuiseen uudelleen arviointiin. Niin myös meidän osalta. Siksi tämä Liittovaltuuston kevätseminaari keskittyy Liiton toiminnan analysointiin ja uudelleen suuntaamiseen sekä myös Lehmirannan lomakeskuksen toiminnan selkeyttämiseen suurten leikkausten jäljiltä.
Suuri saavutus synkkyyden keskellä oli, ettei kovasta yrityksestä huolimatta eläkejärjestelmään koskettu, mitä ns. asiantuntijat kilvan vaativat. Valtiovarainministeriö loppuneuvotteluissa vielä vaati mm. takuu- ja kansaneläkkeiden 120 milj. leikkauksia sekä eläkeläisten asumistuen lisäleikkauksia 161 milj. euroa, mutta hallitus ei taipunut. Järjestöjen asiallisella tiedon jakamisella ja vaikuttamisella oli osaltaan vaikutusta tulokseen. Mutta tyyntä myrskyn edellä. Syksyllä VM julkaisee seuraavien vaalien ja hallitusohjelman pohjaksi tulevaisuuskatsaukset ja toimenpide tarjottimen, samoin Finanssipoliittinen työryhmä vuoden lopussa omansa. Mm. indeksit tulevat varmasti keskusteluun, onhan julkisista menoista 60 %, yli 50 mrd. indeksisidonnaisia menoja. Meidän on oltava vahvasti mukana ja varauduttava kaikkeen, vaikka meillä ei ole virallisesti lautasta valmistelupöydissä.
Hyvät ystävät. Taloushan se on takunnut. Velkajarrun ja EU:n linjauksien yhteydessä puolueet ovat sitoutuneet 8-11 mrd. sopeutuksiin. Keinoista ei puhuta vaan osoitellaan naapurin tonttia. Tämä kuuropiilo jatkuu ainakin tämän vuoden. Pelottelun uskotaan synnyttävän ikävien päätösten hyväksynnän kansan mielissä. Synkistelyllä on toki paikkansa, onhan totuus kerrottava ja me eläkeläiset tiedämme sen, mutta liika on liikaa. Neljäs vuosi jatkuvaa ministereiden suusta synkistelyä ja tulevaisuuden mustaamista on syönyt hyvinvointimme luottamuksen pohjaa.
20 vuoden talouden kasvamatonta aikaa ei voi selittää kuin ainoastaan ulkoisilla olosuhteilla, varsinkin kun Euroopassa muilla mailla talous on kasvanut hyvin. Ulkoiset olosuhteet ovat suurin piirtein olleet samat koko Euroopassa. On oltu sokeita kuluttajapsykologiasta, joka on ollut sokea piste taloustieteilijöille. Yksityisen kysynnän merkitys on yli puolet BKT:sta, yritysten runsas 30 prosenttia. Vientivetoinen rahan satsaaminen samalla kun kulutusta on liikaa leikattu, on kurjistanut koko maata.
Liian kova talousajattelu näkyy kansalaisten arki käyttäytymisessä. Säästetään sukanvarteen ken voi, harkitaan ostoksia. Luottamus soteen, viranomaisiin ja poliitikkoihin laskee. Yritys sektorilla myydään upeita kasvavia yrityksiä ulkomaille vuonna 2024 250 ja kotimaassa yli 3000, tuottavuus on molemmilla sektoreilla alamaissa, vaikka kilpailukyky yrityksille on maailman luokkaa. Uusi EK:n johtaja on uskaltanut kovistella yrityksiä investoimaan, nostamaan tuottavuutta ja luomaan kasvua. Samoin tietoteknologian tutkijat ja muutamat yritysjohtajatkin. Ainut tie on saada kasvua aikaan, sopeuttaa julkisen hallinnon kokoa ja vahvistaa uudelleen kansalaisyhteiskunnan roolia arjen tueksi. Demokratiakin vaatii tätä.
Historian suurimmat leikkaukset ovat järjestökentälle suuri haaste, niin myös meille. Tarvitaan yhteistä pohdintaa, Eläkeliiton vision ja strategioiden uudelleen arviointia, sen tarkistamista kuinka sopeutetaan toimintaa. Tällöin meidän on nostettava pöydälle harkittavaksi esim. lehden ilmestymiskertoja, digitoiminnan lisäämistä toiminnassa, hankkeiden karsimista, kentän tuen vähentämistä sekä toiminnan karsimista kuten vanhusasiamiehen tehtävän lopettamista sekä hallinnon keventämistä liittokokouksen, valtuuston ja yhdistysten osalta.
Tätä työtä on tehty koko ajan Sääntötyöryhmässä, EL-lehden toimitusneuvossa, hallituksessa ja työvaliokunnassa. On tehtyJäsenkyselyjä, konsulttiselvityksiä järjestön tulevaisuuden rooleista, työpajoja ja arpajaisia, jäsenmaksuakin on nostettu jne. Ensi kevään vaaleihin olemme alkaneet valmistautua. Olemme valmistelleet vaalitavoitteet.
Valtuuston tehtävänä on päättää, mistä leikataan ja mikä on rahoituspohja jäsenmaksun osalta. Tilanne mielestäni velvoittaa meitä toiminnan rajoittamisen lisäksi myös käyttämään jäsenmaksun korotusta. Jäsenmaksun suuruus on myös signaali siitä, miten me arvostamme ikäihmisten hyväksi tehtävää työtämme. Se on myös merkki siitä, kuinka sitoutuneita me olemme tähän hienoon yhteiseen auttamistyöhön ja yhdessäoloon.
Tulopuolella on uudelleen arvioitava mm vuosittaisia arpajaisia, sponsorointeja ja muuta varainhankintaa. Erityisen merkittävää on piirien ja yhdistysten rahan hankinta. Hyvinvointialueille siirtyy 25 miljoonaa euroa entisen hyvinvointialueen rahan lisäksi haettavaksi hankkeisiin, ja ennaltaehkäisevään toimintaan. Se edellyttää palvelujemme ja toimintamme tuotteistamisen terävöittämistä. Myös kuntien ja järjestöjen yhteistyö- ja kumppanuussopimuksia kulttuurin, liikunnan ja virkistystoiminnan alueella on lisättävä ja vahvistettava. 4 % on kuntien valtionosuuksissa rahaa tähän tarkoitukseen.
Ilolla voi panna merkille, että ikävistä tapauksista huolimatta viime aikoina on huomattu hoivan merkitys yhteiskunnan hyvinvoinnille. Jopa valtakunnan suurin lehti Helsingin pitkässä pääkirjoituksessaan ”Toimiva hoiva pitää yhteiskunnan käynnissä” toteaa, että hoivavastuita koskevassa keskustelussa aliarvioidaan nykyisen perhehoivan määrä sekä sivuutetaan hoivan taloudellinen merkitys yhteiskunnalle. Viisaasti sanottu ja toivottavasti tämä tieto ja asenne laajenee.
Asiakasmaksujen korotukset ja uusien maksujen määrääminen rokottavat eläkeläisten elämää, koska olemme suurin käyttäjäryhmä. On väärin, että samanaikaisesti laajennetaan yli 65-vuotiaiden kokeilua ennen kuin nähdään alkuperäisen mallin todellinen toimivuus. Ministeri totesi, ettei uutta rahaa tarvita laajentamiseen. Kokeiluun oli varattu syksyn ajaksi 27 miljoonaa euroa. Käytännössä asiakkaita kävi niin vähän, että vain vajaa 7 miljoonaa kului syksyn aikana. Loppu käytettiin laajentamiseen. Ne olisi hyvin voinut palauttaa valtiolle omalääkärimallin edelleen kehittämiseen, koska tälle vuodelle on varattu omat rahat koleiluun.
Soten päätavoite oli perusterveydenhoidon kuntoon laittaminen ja palvelujen integraatio. Hyvinvointialueilla ei ole ollut hetkenkään aikaa paneutua syvälliseen kehittämistyöhön leikkausten, lisätöiden ja muuttuvien päätösten alla. Kela-kokeilun tärkein anti syksyltä oli, että kokeilu osaltaan lisäsi perusterveydenhuollon asiakasmäärää 35 prosenttia, jotka valuivat julkiselle puolelle. Kallista leikkiä.
Hyvinvointialueilta on jo kerrottavissa paljon onnistuneita sovellutuksia . On syytä tuoda esille hienoja saavutuksia, joita on toimintatapojen uudistamisessa tuotu esille. Nostan tässä upeaa työtä tehneet Etelä-Savon hyvinvointialueen (Eloisa) ja Pohjois-Savon hyvinvointialueen väheksymättä muita alueita Molemmissa on perusteellisesti uudistettu ikäihmisten palveluprosesseja. Etelä-Savo kulkee edellä ikääntymisessä ja näyttää hyvää mallia muille mm. kotihoidon vertaiskehittämisen onnistumisessa, etä- ja tekoälyn sovellutuksissa päivätoiminnassa, omaishoidossa sekä kotihoidossa.
Pohjois-Savossa taas palveluvalikoimaa on laajennettu esim. teknologian, etähoivan ja kuntouttavien arviointijaksojen avulla. Näin asiakkaan ensimmäinen hoito ei ole automattisesti kotihoito. Suurimmat muutokset kohdistuivat kotihoidon toimintamalleihin, sekä asiakasohjauksen uudistamiseen.
Tärkeintä on, että poukkoileva toiminta loppuu ja päästää pitkäjänteiseen kehittämiseen. Hallinnollinen integraatio on tehty hyvinvointialueuudistuksessa ja se on hyvä pohja uudelle sotelle. Nyt tarvitaan hoidossa ja hoivassa toiminnallista ja tuotannollista integraatiota. Tärkeää on omalääkärijärjestelmän ja omahoitajajärjestelmän aikaansaaminen, eli hoidon henkilöjatkuvuuden toteuttaminen.
Seuraavaksi on siirryttävä pelkästä suoriteajattelusta palveluketjujen/hoitopolkujen uudistamiseen sekä koko hajanaisen järjestelmän rajapintojen uudistamiseen ja selkeyttämiseen.
Suomi selviää tulevasta sopeuttamisen urakasta ja eläkeläiset ovat oikeudenmukaisella osuudella mukana kisassa. Haluan kiittää liittovaltuutettuja ja liittohallitusta hienosta ja merkittävästä työstä liiton yhteisen sanoman eteenpäinviemisestä. Kiitos myös kunniajäsenille ja tietysti Liiton toimiston väelle, joka tässä muutostilanteessa on joutunut todella tiukalle.Hyvää ja levollista kesää sekä valmistautumista syksyn koetuksiin.
