Tv-kokki Antti Vahtera: Luovaa työtä ja mielihyvää vieraille

Lapsuudenkodissa syötiin tavallista arkiruokaa. Sunnuntaisin saattoi olla palapaistia, joka oli Antti Vahteran mieliruokaa.
– Halusin luoda jotain, ehkä jotain taiteellistakin. Ruoka oli yksi sellanen, mikä kiinnosti.
Ammattikoulun ravintola-alan opintojen jälkeen hän sai oppisopimuspaikan Marina Palacesta, joka kuului Turun ja koko Suomen ykkösravintoloihin.
Kokin ammatti ei kuitenkaan oikein houkutellut.
– Alkuaikoina tuntui, ettei se ole ollenkaan oma juttu. Työympäristö oli toisenlainen, mitä se on tänä päivänä. Työolosuhteet oli raadollisen kuumat ja kurjat. Kokin työtä ei silloin arvostettu.

Marinasta Moskovaan

Marina Palacessa keittiössä oli tiukka hierarkia ja kuri oli ankara. Se oli kova mutta opettavainen koulu.
– Siellä oli paljon osaamista, paljon taitoa ja puitteet oli aika hienot uudessa hotellissa. Oli vaativia, isoja, hienoja tilaisuuksia, banketteja.
Ura eteni Marinassa kölvistä eli keittiöapulaisesta kokiksi. Mutta Vahtera halusi nähdä muutakin. Niinpä hän haki ja pääsi Suomen Moskovan suurlähetystöön kokiksi.
– Se ei ollut sitä, mitä odotin. Odotin, että lähetystössä on mahdollisuus hyviin raaka-aineisiin. Se oli kaikkea muuta.
Moskovassa tarjonta oli pientä. Kuriiriposti toi tilauksia parin viikon välein.
– Yksinäisen ihmisen elämä oli siellä aika haasteellista. Töitä ja urheilua.

Hyvä tiimi menestyi

Vahtera palasi reilun vuoden jälkeen Turkuun, jossa vuonna 1987 avattiin ranskalaiseen ruokaan erikoistunut ravintola Julia.
Esimiehenä Vahteralla oli Ilpo Vainio, jolta hän oppi paljon, mm.  miten viineistä.
– Opetteleminen jatkuu edelleen, niin kuin ei kokkinakaan ole koskaan valmis. Kyllä vielä haasteellisempaa on viinien opiskelu.
Suomen Gastronominen Seura valitsi Ravintola Julian Vuoden ravintolaksi vuonna 1992.
– Meille annettiin hyvät puitteet, mutta tiimi teki siitä ravintolasta huipun. Se ei johtunut yhdestä miehestä, se oli koko porukka joka teki. Aina kun tuli uusi (työntekijä), jos se ei ollut hyvä, niin annettiin ymmärtää, että se voi lähteä menemään. Vaadittiin kavereilta paljon, piti puhaltaa samaan laariin.
Töitä tehtiin paljon. Ilmaiseksikin.
– Ei nuorisosta tänä päivänä kukaan tekisi niin paljon ilmaisia tunteja, mitä me tehtiin silloin. Joskus vois tehdä pikkasen ilmaiseksi, jos oppii jotain.
Julian aikaisista työtovereistaan hän mainitsee Marko Rauhalan, joka pyörittää nyt Ravintola Mamia Turussa ja Petteri Luodon, jota on yksi Suomen valovoimaisimmista keittiömestareista.

Kokkikisa Lyonissa

1990-luvun alussa Antti Vahtera osallistui kokkikisoihin.
– Se oli mielekästä. Kun oli haaste, siihen piti treenata. En tavoitellut julkisuutta. Kun pääsin edustamaan Suomea Bocuse d´or -kilpailuun, sitten se julkisuusvyöry alkoi, Vahtera kertoo.
Bocuse d´or on maailman suurin ja arvostetuin kokkikilpailu, joka pidetään Lyonissa, Ranskassa, joka toinen vuosi.
Vahtera pääsi Bocuse d´oriin vuonna 1995 voitettuaan edellisvuonna kotimaisen karsintakilpailun. Avustajakseen Lyoniin hän valitsi Petteri Luodon. Kilpailu meni hyvin, tuloksena oli 11. sija.
Menestys lisäsi kiinnostusta paitsi Vahteraa myös ravintola Juliaa kohtaan.
– Ennen Bocuse dor´ia Juliassa oli jo ollut paljon erikoisviikkoja, joille saatiin hirveästi lehtipalstatilaa. Mistään ravintolasta ei ole tehty niin paljon lehtijuttuja kuin Juliasta.

Kokkisodan jännitystä

Antti Vahteran tv-ura alkoi vuonna 1998, kun hän oli Kati Napan vieraana Huomenta Suomen lähetyksessä. Seuraavana vuonna alkanut Kokkisota-ohjelma teki hänestä julkkiksen ympäri maata.
– Se oli pirun jännää. Kun alettiin, koskaan ei tiedetty, mitä raaka-aineita vieras tuo. Moni luuli, että se oli suunniteltu juttu. Ei ollut. Ei ole tänä päivänäkään. Me tiedettiin raaka-aineet siinä kohtaa, kun katsojakin tiesi. Meillä oli ainoastaan mainoskatko aikaa miettiä, mitä me ruvetaan tekee.
20 minuutissa piti syntyä valmista. Se oli kova puristus.
– Jossakin vaiheessa kaikki tunnisti, kun menin ruokakauppaan. Kaikki katto, mitä mulla on ostoskärryissä: mitä mä syön kotona.
Tuli nimikirjoituksen ja ruokaohjeiden pyytäjiä. Mutta julkisuutta hän ei ole koskaan kokenut raskaaksi.
Kokkisota oli alun perin MTV3:n ohjelma. Tällä hetkellä se näkyy Star-kanavalla.
Vahtera ei ole enää tehnyt mitään ruokaohjelmia eikä juuri katsokaan niitä.
– Hyvin harvoin katon enää. Joskus voin katsoa, jos tulee joku mielenkiintoinen.

Hyvän maun kirjoja

Ensimmäinen oma ruokakirja ilmestyi vuonna 1996. Se oli Viikon kahdeksan päivää, jonka hän teki Visa Nurmen kanssa, kuten monta muutakin kirjaa. Kaikkiaan Vahtera on tehnyt 16 kirjaa.
– Olihan niitä kiva tehdä. Ihmiset osti niitä paljon. Tänä päivänä vähemmän. Ruotsissa myydään tänä päivänäkin paljon ruokakirjoja.
Hyvän maun rajoilla -kirja sai Vuoden keittokirja -palkinnon vuonna 1998. Siinä esiteltiin eri maiden keittiöiden ominaispiirteitä, mm. Italian.
– Ei kukaan osannut tehdä risottoa Suomessa. Oikeaa italialaista risottoa. Nykyisin risotto on aika perusjuttu ravintolassa.
Ravintolakulttuuri on Suomessa kehittynyt vuosikymmenien saatossa merkittävästi.
– Suomessa on missä kaupungissa tahansa hyviä ravintoloita. Taso on noussut, osaaminen on parantunut, raaka-aineiden kunnioitus on parantunut. On todellakin menty eteenpäin.

Töitä ja liikuntaa

Antti Vahtera nauttii jo eläkepäivistään, mutta työntekoa hän ei ole jättänyt.
– Kyllä mä teen töitä vielä. Tykkään tehdä töitä. Jos pysähtyy kokonaan paikalleen, niin se on huono asia. Niin kauan kun on kunnossa, ja jos niitä töitä on, niin kyllä niitä töitä kannattaa tehdä. Mulla on muutamia hyviä asiakkaita. Teen heidän lounaat ja päivälliset.
Kokin ammatti on aina ollut raskas ja kuormittanut kroppaa.
– Kuntosalilla pitää käydä kolme kertaa viikossa ehdottomasti. Hyvä kävelylenkki kolme kertaa viikossa. Se tekee hyvää aineenvaihdunnalle ja pääkopalle ja kaikelle. Jos liike loppuu, niin mies loppuu, Vahtera muistuttaa.

Teksti, kuvat ja video: Vesa Toikka