Vanhustenviikko 2025 päättyi eilen 12.10. teemalla ”Onni kasvaa yhteisössä”. Teeman taustalla on todellinen huoli: yhä useampi ikääntynyt kokee yksinäisyyttä. Ikääntyneiden ei toivottu yksinäisyys on sekä inhimillinen tragedia että vakava yhteiskunnallinen haaste.
Jopa joka kolmas ikääntynyt kertoo kokevansa yksinäisyyttä. Yli 85-vuotiaiden joukossa luku on vielä suurempi. Pitkittynyt yksinäisyys kuormittaa mieltä ja terveyttä, ja sen vaikutukset näkyvät myös sosiaali- ja terveyspalvelujen kuormittumisena.
Ratkaisut eivät löydy juhlapuheista, vaan rakenteista. Yhteisöllisyys ei synny itsestään, vaan se edellyttää päätöksentekoa, jossa tunnistetaan ikääntyneiden osallisuuden fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset edellytykset.
- Fyysistä hyvinvointia tukee esteetön, turvallinen ympäristö, jossa voi liikkua ja osallistua.
- Psyykkistä hyvinvointia vahvistavat saavutettavat kulttuuri- ja sivistyspalvelut sekä matalan kynnyksen sosiaaliset toiminnot.
- Sosiaalista hyvinvointia mahdollistavat kohtuuhintainen ja esteetön asuminen, liikennepalvelut ja arjen kanssakäyminen – usein juuri järjestöjen ja yhteisöjen tarjoamana.
Digitaaliset palvelut eivät tavoita kaikkia. Suomessa on edelleen yli puoli miljoonaa ikääntynyttä, jotka eivät selviä verkkoasioinnista ilman apua. Silti yhä useampi julkinen palvelu edellyttää digiosaamista. Tieto, osallisuus ja palvelut on säilytettävä myös niille, jotka eivät käytä verkkoa.
Ikääntyneet eivät ole passiivinen joukko saati julkista taloutta kuormittava taakka: he ovat aktiivinen voimavara. Ikääntyneet ovat olennainen yhteiskunnan toimivuuden ja kestävyyden turvaaja. Suuri osa vapaaehtoistyötä tekevien järjestöjen jäsenistä on yli 70-vuotiaita. Ikääntyneet hoitavat lapsenlapsiaan, tukevat muita ikäihmisiä ja tekevät vapaaehtoistyötä, joka vuositasolla vastaa arvoltaan miljardeja euroja. Eläkeläiset myös työskentelevät yhä useammin: vuonna 2024 jopa joka kymmenes eläkeläinen oli työelämässä.
Taloudellisesti ikääntyneet eivät ole rasite vaan merkittävä maksajaryhmä. Vuonna 2022 he maksoivat lähes 7,5 miljardia euroa veroja. Kulutuksen ja työn lisäksi he osallistuvat yhteiskuntaan aineettomalla pääomalla: kokemuksella, viisaudella ja yhteisöllisyyttä ylläpitävällä toiminnalla.
Yksinäisyys ei ole yksityisasia: se on yhteiskunnallinen vastuukysymys. Rakenteilla on ratkaiseva merkitys yksinäisyyden ehkäisyssä. Osallisuuden mahdollistaminen on perusedellytys hyvinvoinnille.
Päätöksentekijöillä on vastuu, mutta niin on meillä kaikilla. Ihminen tekee päivittäin tuhansia päätöksiä, joilla on vaikutus muihin. Miten valitsemme kohdata toisemme? Tässä emme saisi päästää itseämme helpolla.
