JOKAISEN IHMISEN ARVOKAS VANHUUS TURVATTAVA
Hyvinvointialueet ovat aloittaneet toimintansa tämän vuoden alussa. Lainsäädännön perusteella onkin nyt olemassa selkeä työjako hyvinvointialueiden hoidettavan sosiaali- ja terveystoimen (sote) ja toisaalta peruskunnille kuuluvan hyvinvoinnin- ja terveyden (hyte) edistämisen tehtävien osalta. Näiden tehtävien järjestämisestä kantavat siis vastuun jokaisen meidän keskisuomalaisen osalta hyvinvointialue ja kunnat yhdessä.
Keskisuomalaisista noin neljäsosa on yli 65-vuotiaita. Erityisesti 1920-30 -luvuilla sekä 1940-luvun alkupuolella syntyneet on tällä hetkellä ikäryhminä suuri sote- ja hyte-palvelujen käyttäjäryhmä. Iän mukana oma toimintakyky on heikentynyt tai heikkenemässä niin, että erilaisen tuen tarve lisääntyy. Samalla on tosiasia, että tämä ikäryhmä on vuosikymmenten mittaan omalla työllään ja päätöksenteollaan luonut pitkälti perustan maamme nykyiselle hyvinvoinnille. Vaikka monen ikäihmisen tulot ovat varsin pienet, ikäihmiset ovat kuitenkin merkittävä niin veronmaksajien kuin paikallisten palvelujen käyttäjien joukko.
Samaan aikaan kun ikääntyneiden ja muiden heikossa asemassa olevien palvelujen tarve lisääntyy, on julkisen talouden vaikean tilanteen vuoksi jouduttu tilanteeseen, jossa julkisia menoja on tarkasteltava kriittisesti. Tämä on ymmärrettävää ja välttämätöntä. Ratkaisuja tehdessä on kuitenkin keskeisintä oltava lyhyen sijasta pidemmän aikavälin vaikuttavuus. Pidemmän aikavälin sekä toiminnallisesti että taloudellisesti kielteisestä vaikuttavuudesta on ollut esillä muun muassa se, että ikäihmisiä voitaisiin sijoittaa elämänsä loppuvaiheessa laitosmaiseen hoitoon muuhunkin kuin omaa asuinympäristöä lähimpään hoitopaikkaan.
Toimintamalli tarkoittaisi, että ikäihmistä, jonka kohdalla ”juurisyy” laitoshoidon tarpeeseen saattaa olla yksinäisyys, entistäkin vähemmässä määrin pystyvät läheiset tai tuttavat käydä katsomassa etäisyyden vuoksi. Vieraan paikkakunnan hoitolaitoksessa ei myöskään välttämättä ole yhtään tuttua ihmistä. Kun ikäihmisen läheiset eivät kykene käymään hänen luonaan, syntyy tilanne, jossa sekä hoidettava että läheinen jäävät entistä yksinäisemmiksi sekä sairastuvat, kun kukaan ei käy ja läheinen ei pääse käymään, vaikka haluaisi. Lopputulema tällaisesta ratkaisusta ei ole arvokkaan vanhuuden periaatteen mukainen eikä inhimillisesti oikein.
Keskisuomalaiset eläkeläisjärjestöt ikäihmisten parhaina kokemusasiantuntijoina haluavat omalta osaltaan olla mukana hyvinvointialueen ja kuntien harkitessa ja toteuttaessa uusia ikäihmisten hoitoon ja hoivaan liittyviä ratkaisuja. Tämä edellyttää kuitenkin sitä, että järjestöjämme kuullaan ja kuunnellaan ajoissa niin koko hyvinvointialueen kuin jokaisen kunnankin ratkaisujen kohdalla. Uskomme, että kun toimimme yhdessä kaikki tukien jokaisen ikäihmisen omatoimisen toimintakyvyn säilymisenä mahdollisimman pitkään mahdollisimman hyvänä, saavutetaan sekä inhimillisesti että taloudellisesti vaikuttavin lopputulos niin nykyisten kuin tulevienkin ikäihmisten parhaaksi.
