Yhteystiedot
Puheenjohtaja: Juhani Lehtomäki
puh. 040 705 1287
Sähköposti: juhani.lehtomaki(at)suomi24.fi
Sihteeri / jäsensihteeri:
Veikko Maisala puh. 040 744 0007
Sähköposti: veikko.maisala(at)gmail.com
Arvoisa yhdistyksen puheenjohtaja ja hyvät juhlavieraat
Elämä on voittamassa ja yhteiskunta avautumassa, talous kehittyy hyvin ja kansalaisten luottamus tulevaan on ennätyksellisen korkealla. Vain velan kasvu ja koronan pitkäaikaisvaikutukset kansalaisten mieliin ja kuntoon hoito- ja hoivavelkana painavat mieltä. Ilmastopelottelukin on saatu järkeville ja tasaisemmille urille.
Hallitus sai budjettiriihen päätökseen pikku näytelmän saattelemana. Päätökset ovat ihan kelvolliset eläkeläisten kannalta, ei suuria voittoja mutta ei tappioitakaan. Merkittävimpinä voittoina ovat; hoitotakuun rahoituksen varmistaminen, rahan lisäys hoitovelan purkamiseen, eläkeläisten työtulovähennyksen nostaminen, tuki lämmitysjärjestelmien vaihtamiseen, kotitalousvähennyksen nostaminen ja verotuksen pysyminen ennallaan. Järjestöjen rahoitus järjestyi myös ensi vuodeksi. Hyvä niin, valoa ja tulevaisuuden uskoa ihmiset tarvitsevat tässä tilanteessa, ei vain jatkuvaa kritiikkiä ja narinaa.
Eläkeliiton elinkaari on kokenut monenlaisia vaiheita. 1970-luvun alussa aloitimme ikäihmisten ja eläkeläisten itsetunnon, arvostuksen ja oikeuksien kohottamisen. Sitä seurasi virikkeellisen ja monipuolinen toiminnan käynnistäminen, josta on muodostunut järjestömme lippulaiva. Ihminen tarvitsee toimintaa, puuhaa ja ajattelua läpi elämä, todistavat tutkimuksetkin. 1980-luvulla alkoi vahva yhteiskunnallisen vaikuttamisen ja edunvalvonnan aika kansaneläkeuudistuksen toteuttamiseksi ja jatkui 2000-luvulla sote- ja vanhuspalveluiden korjaamisvaateina.
Surkeinta aikaa eläkejärjestöt kokivat 1990-luvulla. Lama aikana järjestöt eivät päässeet neuvottelupöytiin; taitettu indeksi, indeksijäädytykset, maksujen ja omavastuiden korotukset, leikkaukset jne. Eläkejärjestöt syrjäytettiin päätöksenteosta. Jottei kävisi samoin eläkeläisille koronan jälkeisenä aikana, meidän on varauduttava toimimaan vahvasti kaikilla kolmella alueella, koska vaikuttaa siltä, että itsekkyys nostaa päätään yhteiskunnallisissa keskusteluissa. Ilmassa on kapea minulle, minulle ajattelu.
Upeassa liittokokouksessamme välittyi tunne, että yhdistyksissä jäsenkunta on vielä hyvin varuillaan ja ei helposti lähde liikkeelle ihmisten ilmoille. Yksinäisyys ja ihmisten aidon kohtaamisen puute vaivaavat merkittävää osaa ihmisiä.
Vaarana on eläkeläisten jakautuminen, polarisoituminen huono ja hyväosaisiin, kuten tuore Liiton tilaama +60 Barometri osoittaa. Sen mukaan ikääntymisen negatiivinen kokemus ja leima on kaksinkertaistunut vuodesta 1998. Ikäihmisten pelko rikollisuudesta ja turvallisuudesta on kolminkertaistunut 20 vuodessa ja digipalvelujen käytössä 40 prosenttia eläkeläisistä ei ilman apua pysty hoitamaan asioitaan. Yhteiskuntaa on uudistettu nuorten ja työelämän ehdoilla, Näistä ei voi eikä saa syyllistää ikäihmisiä. Viranomaisten on pystyttävä rakentamaan palvelut niin muokattuina, että myös ikääntyneet voivat niitä käyttää. Tässä on tehtävää meillä liitossa, vaikka paljon on tehtykin.
Liittokokouksemme oli lähtölaukaus koronan jälkeen toiminnan laajalle käynnistämiselle, jalkautumiselle ihmisten joukkoon, kiertämään ja kohtaamaan passivoituneen jäsenen. Tavoitteena on, että piirit ja yhdistykset käynnistävät jokaisen yhdistyksen toiminnan syksyn aikana. Toiminnan ohjenuorana ovat ihmisten tarpeet ja liittokokouksessa hyväksymämme kolmivuotisen toimintasuunnitelma ja yhdistystoiminnan käsikirja. Seuraavat 2 vuotta tulevat olemaan yhdistysten toiminnan kehittämistä, tukemista ja elävöittämistä. Siihen olemme varautuneet.
Liiton 20 vuotta tavoittelema sote-hanke päätettiin ja sen toimeenpano maakunnissa on käynnissä. Eläkeläiset ovat peruspalvelujen suurimpia käyttäjiä. Tämän ja ensi vuoden aikana määritellään sote-peruspalvelut. Jos ne eivät ole kunnossa, ihmiset kärsivät, kustannukset lisääntyvät ja valuvat erikoissairaanhoitoon. Ensi kertaa perusterveydenhoito ja erikoissairaanhoito sekä terveydenhoito ja sosiaalihoito suunnitellaan, rahoitetaan ja toteutetaan yhden demokraattisen toimijan toimesta. Se mahdollistaa myös yksityisen sektorin vastuullisen ja pitkäjänteisen osallistumisen eikä irrallista rusinoiden poimintaa. Maakunta on vahva järjestäjä ja kilpailuttaja.
Eläkeliitto lähtee siitä, että jokainen eläkeläinen saa lähipalvelut kotikunnan alueelta. Ne voivat olla soteasemalla kuntakeskuksessa, omassa koulussa, etänä kotisohvalla, liikkuvana palveluna tai kotiin tuotavana palveluna. Jokaisella asemalla on vähintään lääkäripalvelua ja muuta palvelua alueen ihmisten tarpeen mukaan niin, että 7 päivän hoitotakuu toteutuu. Juuri lausunnolle lähteneen ehdotuksen mukaan hoidon tarpeenarviointi on tehtävä yhteydenoton aikana tai viimeistään seuraavana päivänä. On tärkeä, ettei ikäihmistä juoksuteta kymmeniä kilometrejä vaan jokaisessa kunnassa on lääkärillä tai lääkärikonsultaatiolla varustettu asema tai palvelupiste. Tällä hetkellä runsas 60 prosenttia täyttää 7 vuorokauden tavoitteen, mutta yli 3 kuukautta odottavia on 3-5 prosenttia, mikä on kohtuuton aika.
Historiallisen merkittäväksi tilanteen tekee se, että kunkin hyvinvointialueen tammikuussa valittava valtuusto päättää jokaista koskevat linjaukset, ei kukaan muu; soteaseman sijainnin, asemalla tarjottavien lääkäri- ja neuvontapalvelujen laajuuden, palvelujen tuottajat, hoitoon pääsyn nopeuden, ikä-ihmisten hoivan ja hoidon, koulukuraattorien ja hoitajien riittävyyden ja paloaseman sijainnin jne. Joten pitäisi kaikkia kiinnostaa, ainakin meitä eläkeläisiä se kiinnostaa.
Muistuttaisin myös, meillä eläkeläisillä ei ole neuvolan, kouluterveydenhuollon tai työterveyshuollon tyyppistä nopeaa lähipalvelua. Uudessa sotessa ikäihmisten sotepalvelut tulisi rakentaa ns. oma-/perhelääkäri mallin pohjalta, mikä varmistaisi palvelujen nopeamman saatavuuden, jatkuvuuden ja vähäisimmän byrokratian. Se on täysin mahdollista sote-alueen toimiessa yhtenä työnantajana. Kiinni on vain halusta ja tahdosta.
Uudessa sotessa kotihoito ja omaishoito yhdenmukaistuvat hyvinvointialueilla. Poistuu kuntakohtainen kirjavuus ja eriarvoisuus. Tämä tarkoittaa, että hoitopalkkiot, myöntökriteerit, hoitajien tuki ja pelisäännöt yhdenmukaistuvat hyvinvointialueella. Se on askel eteenpäin. Seuraavan hallituksen tehtäväksi jää yhdenmukaistaa ne koko maassa.
Kotihoidossa laatu on kärsinyt, aika vanhuksen luona on entisestään vähentynyt ja hoitajat ovat väsyneitä. Palvelusuunnitelmia pitää saada sitovammaksi ja järjestöjen apu vahvasti mukaan suunnitelmiin. Jokaisella kotihoidon piirissä mukanaolevalla pitäisi olla viranomaisen lisäksi nimetty läheisapu turvana. Sairaanhoitopalveluja ja hoitajien tukea tulee lisätä.
Omaishoito on inhimillinen ja taloudellinen hoitomuoto ja se tukee vahvasti kotona asumista. Omaishoidon kustannukset ovat vain murto-osa laitoshoidon tai asumispalvelun hoidosta. Merkittävä osa omaishoitajista on ikääntyneitä, korvaus hoidosta on alhainen ja tuki vaihteleva. Tärkeintä olisi saada lisää tukea esim. perhehoidon piiristä, korvaus nostettua ja kulukorvaus asioiden hoitamisesta aiheutuvista erilliskustannuksista. Myös palvelusetelin käyttöä tulisi laajentaa.
Meillä ei oteta riittävän vakavasti kotihoidon, omaishoidon ja perhehoidon yhteiskunnallista, taloudellista ja inhimillistä merkitystä.
Keskustelu eläkejärjestelmän radikaalistakin uudistamisesta on käynnistynyt EVA;n avauksella ja ulkomaisella tutkija-arviolla. Keskustella pitää, mutta suomalainen eläkejärjestelmä ei kaipaa epävarmuutta ja keikuttelua tilanteessa, jossa viimeiset uudistukset vaikuttavat täysin vasta kymmenen vuoden päästä. Tärkeintä on köyhän asia, takuueläkkeen nostaminen 1000 euroon kuukaudessa, pienten työeläkkeiden tarkistus ja eläkeläisten verotuksen alentaminen alle palkansaajien verotuksen.
Lopuksi kannustan vahvaan vaikuttamiseen paikallisella tasolla, joka on lähimpänä ihmisten arkea ja avain paikalla sote- ja kuntauudistuksen vuoksi. Pidetään tavoitteena, että jokaisessa kunnassa meillä on vahva edustus kuntien vanhusneuvostoissa ja muutoinkin kunnissa me rakennamme hyvän yhteistyön työelämään ja tuleviin eläkeläisiin. Samalla vaalimme ylisukupolvista ajattelua toiminnassamme. Aina kun on mahdollista lapset ja nuoret mukaan tapahtumiin. Yhdistyksissä on ollut voima ja uskon että niin on tulevina vuosikymmeninäkin.
Kiitos korona ajan jaksamisesta ja toiminnan käynnistämisestä. Toivotan voimia vuodelle 2022 ja oikein levollista ja rauhallista joulua. Ei unohdeta lähimmäisiämme. Kiitos