Yhteystiedot
Puh.joht. Onerva Halinen
puh. 040 5273352
halinalle(at)phnet.fi
Sihteeri Marja-Liisa Koskinen
puh. 050 3414734
marsa648(at)hotmail.com
Me kerholaiset saimme kuulla mielenkiintoista historiikkiä Erkki Raunion ensimmäisistä kouluvuosista Vääksyn vanhassa kansakoulussa eli nykyisellä Nuokulla.
Erkki muisteli koulun valmistuneen vuonna 1925. Hän itse meni ensimmäiselle luokalle vuonna 1944 sodan loppuvaiheessa. Kohta aselepo tulikin, ja välirauha solmittiin 19. syyskuuta 1944.
Erkki aloitti ensimmäisen luokan koulun yläkerrassa, jossa alakoulun opettaja Sanni Rautiainen kirjasi oppilaat ”muistiin”. Koulunsa aloittavia oppilaita oli kuitenkin niin paljon, etteivät kaikki yläkertaan mahtuneet, joten Erkki joutui siirtymään alakertaan perustettuun luokkaan ja sai opettajakseen Lyyli Valtosen. Koulumatkaa oli viitisen kilometriä suuntaansa, ja ensimmäisenä koulupäivänä äiti kuljetti poikansa kouluun pyörän tarakalla.
Alakerrassa, keittiön vieressä oli puutyöluokka, jossa oli mm. seinälle nostettavia, saranoituja höyläpenkkejä. Silloin, kun puutöitä tehtiin, pulpetit kannettiin käytävään ja tunnin päätyttyä lastut lakaistiin ja pulpetit kannettiin takaisin.
Lauri Viljanen opetti isompien oppilaiden luokkia, eli kolmas, neljäs, viides ja kuudes luokka olivat yhtä aikaa koolla viereisessä luokkahuoneessa.
Koulun peräseinällä Erkki muisteli olleen kolme lasikaappia, jotka muodostivat opettajan pitämän kirjaston. Sieltä sai lainata kirjoja halutessaan.
”Yhden kaapin päällä oli semmoinen jännä mekanismi, jota sanottiin telluurioksi. Se oli sellainen aparaatti, että siinä oli keskellä kynttilänjalka, johon saattoi laittaa kynttilän palamaan ja sitten siinä sivulla varren päässä oli maapallo. Siinä oli myös kuu, ja kun sitä veivillä veivasi, niin maa alkoi kiertää sitä keskustaa eli aurinkoa, ja kuu kiertää tätä maapalloa. Se oli niin pitkälle viety, että kun sitä veivattiin, niin näki kuinka tuolla avaruudessa hommat menee”, Erkki kertoo.
Koulun keittola oli samassa kohtaan kuin nykyinenkin keittiö. Leivinuuni ja hella ovat edelleen paikoillaan. Helli Kaivola toimi keittäjänä. Ruokana oli perunasoppaa, vellejä tai puuroja. Jokaisella oppilaalla oli omat leivät ja maitopullot mukana. Sellaisena päivänä, kun perunasoppaa oli tarjolla, oli oppilas nimeltään Toini Bollström hakenut lihaa Lehtisen Huldan lihakaupasta keittoa varten jo edellisenä päivänä. Opettaja oli sopinut oppilaiden kanssa siitä, ketkä tulisivat aamulla tuntia ennen koulun alkua kuorimaan perunat keittoon.
Johtajaopettaja Viljanen oli myös Vääksyn palopäällikkö ja verotuslautakunnan puheenjohtaja tai vastaava. Koulutyö saattoi keskeytyä, jos joku pitäjäläinen tuli valittamaan veroista tai neuvottelemaan Viljasen kanssa veroasioista. Silloin Viljanen aina poistui luokasta, ja joku oppilaista, yleensä joku tähtioppilas, luetutti toisia opettajan korokkeelta.
Luokkahuoneen nurkassa oli suuret kartat eri puolilta maailmaa ja kulloinkin tarvittava kartta vedettiin ylös telineeseen.
Samassa nurkassa oli myös häpeäpaikka, jonne törttöillyt oppilas joutui seisomaan.
Ulkona pihalla oli kaivo, josta haettiin vesi ruuanlaittoon ja siivoukseen. Tontin rajalla olivat ulkorakennukset, jossa oli kaksi vessaa oppilaille ja suuri liiteri, joka toimi ainakin osittain puuliiterinä. Liiterin vieressä oli pitkä halkopino. Jalmari Sara kävi sähkösirkkelillä pätkimässä metrin koivuhalkoja klapeiksi. Lämmönlähteenä koulussa oli pystyuuneja, joita lämmitettiin puilla.
Viimeisenä Nuokulla käytynä kouluvuotenaan, vuonna 1949, Erkkiä kohtasi surullinen tapahtuma. Hänen kolme vuotta nuorempi sisarensa Irja, joka oli ensimmäisellä luokalla samassa koulussa, jäi kotimatkalla kuorma-auton alle potkukelkkansa kanssa ja menehtyi.
Yläkerran opettaja Sanni Rautiainen kokosi Irjan luokkakaverit laulamaan haudalle.
Erkki Raunio kävi koulua Nuokulla viisi vuotta ja siirtyi sitten mäelle jatkamaan koulunkäyntiään syksyllä vuonna 1949.
Myös puheenjohtajamme Onerva Halinen kävi samaa koulua neljä vuotta, aloittaen vuonna 1962. Koulussa sijaitsi opettajan asunto ja pihalla oli puutarha omenapuineen ja marjapensaineen ja siellä oppilaat saivat vapaasti kulkea välitunnilla. Telluuriota ei Onerva muista koululla tuolloin enää nähneensä. Johtajaopettajana oli hänen aikanaan sama Lauri Viljanen. Sisäänkäyntien ja rappusten paikkoja on sittemmin muutettu. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin myös Onervan tytär aloitti samassa koulussa alakoulun.
Me eläkekerholaiset olemme kokoontuneet pian 100 vuotta täyttävällä Vääksyn Nuokulla useita vuosia. Osalle kerholaisista tämä suojeltu rakennus on ollut tuttu omilta kouluajoilta asti.
Riitta Tissari