Työeläkejärjestelmän tarkoituksena on turvata ihmisten toimeentulo vanhuudessa. Suomen eläkejärjestelmän tulevaisuudesta keskustellaan kuitenkin usein valtiontalouden ongelmien kautta. Eläkejärjestelmän rahoitus ja valtiontalouden tasapaino ovat eri asioita, vaikka ne liittyvät toisiinsa.
Eläkkeiden ostovoiman heikentämistä ei pidä perustella julkisen talouden säästötarpeilla. Päätösten vaikutukset on arvioitava ennalta ja kokonaisuutena.
Eläkejärjestelmän kestävyyttä vahvistavat aiemmat uudistukset
Yli 50-vuotiaiden työurat ovat pidentyneet viimeisen kymmenen vuoden aikana yli kahdella vuodella. Työkyvyttömyyseläkettä saavien määrä on vähentynyt lähes 50 000 henkilöllä vuodesta 2015. Kasvava osa vanhuuseläkkeelle siirtyneistä jatkaa työelämässä. Nämä kehityskulut kertovat työurien ja työelämään osallistumisen muutoksista, joihin aiemmat eläkeuudistukset ovat osaltaan vaikuttaneet.
Työeläkejärjestelmän pitkän aikavälin rahoitusnäkymiä on tarkasteltava tutkimustiedon ja ennusteiden perusteella. Suuret ikäluokat ovat jo siirtyneet eläkkeelle, eikä eläkejärjestelmä ole ajautunut julkisessa keskustelussa ennakoituun äkilliseen hätätilaan. Syntyvyys on Suomessa edelleen matala, mutta viimeaikaisissa tilastoissa on nähty uutta myönteistä kehitystä. Väestönkasvua ylläpitää lisäksi ulkomailta suuntautuva muuttovoitto.
Eläkejärjestelmän rahoitus ei ole kriisissä
Eläkeiässä jo tapahtuva nousu vahvistaa eläkejärjestelmämme kestävyyttä. Vuonna 1965 ja sen jälkeen syntyneiden alin vanhuuseläkeikä määräytyy elinajanodotteen kehityksen perusteella. Ennen uusista eläkeiän nostoa koskevista ratkaisuista päättämistä on arvioitava, miten jo tehtyjen uudistusten vaikutukset toteutuvat täysimääräisesti.
Kun työuria pidennetään, eläkemaksuja kertyy pidempään ja kun eläkkeiden maksuaika ei kasva samassa suhteessa eliniän kanssa, eläkejärjestelmän taloudellinen tasapaino pysyy edelleen hyvänä. Eläkemaksuja ei ole korotettu yli kymmeneen vuoteen, ja Eläketurvakeskus on arvioinut työeläkemaksun voivan laskea 2030-luvulta alkaen. Nämä näkymät on otettava huomioon, kun keskustellaan eläkejärjestelmän tulevista rahoitustarpeista.
Eläkkeillä on merkittävä vaikutus kansantalouteen
Eläkkeiden suuri yhteenlaskettu määrä ylläpitää kotimaista kysyntää ja tukee yritystoimintaa, työllisyyttä ja verotulojen kertymistä. Koska suuri osa suomalaisten eläkkeistä on pieniä, eläketuloista huomattava osa käytetään arjen välttämättömiin menoihin, asumiseen ja peruspalveluihin. Vuonna 2025 puolet eläkkeensaajista sai eläkettä vain enintään 1 886 euroa kuukaudessa ennen veroja.
Jos eläkeläisten käytettävissä olevat tulot pienenevät, suuri osa eläkeläisistä joutuu vähentämään kulutustaan. Tämä voi vähentää kulutuksesta kertyviä arvonlisäverotuloja ja heikentää yritysten myyntiä. Vaikutukset voivat näkyä erityisesti paikallisissa palveluissa ja kaupassa, joiden kysyntään eläkeläisten kulutus vaikuttaa. Jos yritysten myynti vähenee, sillä voi olla seurauksia myös työllisyydelle ja muille verotuloille.
Pienemmistä eläkkeistä voi kertyä vähemmän tuloveroa. Lisäksi eläkeläisten tarve asumistuelle, toimeentulotuelle tai muulle taloudelliselle tuelle voi kasvaa. Vaikutukset riippuvat kuitenkin siitä, millaisesta leikkauksesta on kyse, keihin se kohdistuu ja miten muut etuudet määräytyvät.
Eläkemenojen pienentäminen ei yksin kerro toimenpiteen kokonaisvaikutusta. Arvioinnissa on otettava huomioon myös verotulojen muutokset, mahdolliset vaikutukset kulutukseen ja työllisyyteen sekä muiden etuusmenojen kehitys. Työeläkejärjestelmän menosäästöä ei myöskään voi suoraan rinnastaa valtiontalouden säästöön, sillä työeläkkeitä rahoitetaan merkittävältä osin työeläkemaksuilla ja eläkevaroilla eivätkä työeläkerahastot ole osa valtion budjettia.
Eläkerahastot ovat tärkeä osa eläkkeiden rahoitusta
Työeläkevarojen tuotot eivät ole varmoja, mutta niitä ei pidä sivuuttaa keskustelussa, jossa huomio kohdistuu tuleviin eläkemenoihin. Vuonna 2026 voimaan tullut eläkeuudistus laajentaa työeläkevarojen sijoittamismahdollisuuksia. Sijoitustuottoihin liittyy aina riskejä, joten niiden merkitystä on arvioitava realistisesti yhdessä muiden rahoitustekijöiden kanssa.
Eläkejärjestelmän riskejä ei pidä vähätellä, mutta myöskään kriisipuhe ei saa peittää alleen myönteisiä kehityskulkuja. Luottamusta rakennetaan avoimella keskustelulla ja luotettavilla faktoilla. Sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus tarkoittaa myös sitä, että nuorilla on perusteltu syy luottaa eläkejärjestelmän tulevaisuuteen.
Eläkeläisten toimeentuloa ovat jo heikentäneet sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen ja lääkkeiden omavastuuosuuksien korotukset sekä eläkkeensaajien asumistukeen tehdyt leikkaukset. Eläkeläiset voivat joutua kärsimään myös uusista sosiaaliturvaetuuksien leikkauksista. Samalla ikääntyneiden tarve lääkkeisiin ja terveyspalveluihin on usein muuta väestöä suurempi, ja monen toimeentulo on vahvasti riippuvainen eläketulosta.
Eläkeläisten toimeentuloa on arvioitava kokonaisuutena
Kun palvelujen ja välttämättömien menojen kustannukset kasvavat, eläkkeiden ostovoiman heikentäminen voi lisätä taloudellista epävarmuutta. Siksi mahdollisten leikkausten vaikutuksia on tarkasteltava paitsi julkisen talouden myös ihmisten arjen ja hyvinvoinnin näkökulmasta.
Eläkkeiden ostovoiman leikkaaminen pienentäisi eläkemenoja, mutta samalla se voisi vähentää verotuloja, heikentää kotimaista kysyntää ja lisätä joidenkin eläkeläisten muun sosiaaliturvan tarvetta. Leikkausten nettovaikutusta julkiseen talouteen ei voida päätellä pelkästään eläkemenoista saatavista säästöistä. Vaikutukset on arvioitava kokonaisuutena ennen päätöksentekoa.
Eläkeläisten toimeentulon turvaaminen on Eläkeliiton toiminnan ydintarkoitus. Tuomme julkiseen keskusteluun näkökulmia ja tietoa, jotka jäävät helposti sivuun. Tapaamme parhaillaan eri puolueiden edustajia ja tuomme näitä näkökulmia esiin keskusteluissamme.
Jatkamme vaikuttamista sen puolesta, että eläkejärjestelmää ja julkista taloutta koskevat ratkaisut perustuvat luotettavaan tietoon, kokonaisvaikutusten arviointiin ja sukupolvien väliseen oikeudenmukaisuuteen.
