Vielä virtaa – kohti uutta elämänvaihetta
Eläkkeelle siirtyminen ei ole vain työuran päätepiste, vaan yksi elämän suurista käännekohdista. Se kutsuu luopumaan, mutta myös luomaan uutta – löytämään piilossa olevat voimavarat, kirkastamaan oman identiteetin ja rakentamaan viimeisistä vuosikymmenistä oman näköisen kasvun ja merkityksen ajan.
Me luomme identiteettiämme läpi koko elämän. Noin kymmenen vuoden välein luonnollisessa kehityskulussa tulee arvioitavaksi se, kuka olen nyt ja mitä on juuri nyt keskiössä elämässäni. Koska elämä rakentuu vähän niin kuin spiraalinomaisesti aina edellisen vaiheen päälle, meidän viimeinen elämämme neljännes on erityisen merkittävä kokoamisen ja ”yhteenvedon” aika. Elämän käännekodat ja muutokset tiivistyvät ja usein katsomme elämäämme uusin silmin- usein myös monenlaisen sisäisten kysymysten kanssa.
Identiteetin matka jatkuu
Identiteettimme ei siis rakennu vain työstä, vaan koko elämänkaaresta – henkilökohtaisista vahvuuksista ja kehittymisalueista, ihmissuhteista, osaamisesta ja erilaisista rooleista ympäristössään. Työ on kuitenkin usein ollut keskeinen peili, jonka kautta olemme nähneet ja näyttäneet itsemme muille. Kun työelämä päättyy, moni pysähtyy kysymään:
Kuka minä olen ilman työelämää? Mihin olen matkalla? Mihin elämä haastaa minua juuri nyt? Mitä aidosti tarvitsen?
Vastaukset näihin kysymyksiin rakentavat uudenlaista identiteettiä ja avaavat näkymiä tulevaisuuteen. Elämä uudistuu uudella tavalla.
Luopumista ja luomista
Eläköityminen on siirtymäriitti, jossa mennyt ja tuleva kohtaavat. Taakse jää vuosikymmenten työ, sen onnistumiset ja pettymykset, voimauttavat kokemukset ja opitut, monenlaiset ”läksyt”. Joskus se haastaa syvästi ja voi joskus tuntua romahdukselta, joskus taas valtavalta helpotukselta. Elämä saattaa myös yllättää kohtalonomaisella tavalla: menetykset ja vaikkapa terveyteen liittyvät kysymykset saapuvat näyttämölle. Kehityksemme kannalta oleellista on se, että samalla avautuu tila luopua ja luoda uutta.
Elämän keskeiset kysymykset nousevat pintaan:
Mitä on ollut? Mitä jää taakse? Mitä on edessä? Mitä tarvitsen ja toivon tulevalta?
Näihin kysymyksiin ei ole valmiita vastauksia, vaan jokaisen on löydettävä ne omasta tarinastaan. Juuri tämä tekee matkasta merkityksellisen ja henkilökohtaisen. Siksi on onnekasta pysähtyä ainakin hetkeksi pohtimaan sitä, millaisia askelia haluaa ottaa seuraavaksi, ja miten niille askelille luoda tilaa.
Voimavarat näkyväksi
Työelämä on tuonut esiin monia vahvuuksia, mutta eläkkeelle siirtyessä myös piilossa olevat voimavarat voivat tulla esille. Luovat kyvyt, keskeneräiset unelmat ja uudet kiinnostuksen kohteet voivat saada vihdoin tilaa. Tämä vaihe voi antaa ”uudenlaista identiteettivoimaa”, joka rikastuttaa viimeisiä vuosikymmeniä ja tuo elämään uutta virtaa.
Liian usein eläköityminen on ”hiljainen liukuminen” pois työstä ja samalla osaamispääoman katoaminen yhteisöstä. Sen sijaan eläköityminen voisi olla rituaali, jossa yksilö ja yhteisö tunnustavat työuran arvon ja avaavat tilan uudelle.
Elämän kutsuma viisaus
Elämän viimeinen neljännes on täynnä mahdollisuuksia. Se kutsuu keskittymään siihen, mikä on todella tärkeää: terveyteen, ihmissuhteisiin, merkitykselliseen tekemiseen ja sisäiseen kasvuun. Samalla se haastaa hyväksymään rajallisuuden ja löytämään uudenlaisen armollisuuden itseä kohtaan. Kahta eläkeiän kynnyksellä kohtaamaamme vaihetta voidaankin kutsua ”sovinnon” tekemisen ja ”heltymyksen” ajanjaksoiksi. Meillä on ihmisinä mahdollisuus luoda uudenlaista merkitystä elämään.
Työelämän jälkeinen aika ei ole siis vain lepoa, vaan uudistumisen mahdollisuus – kasvun helmiä viimeisiksi vuosikymmeniksi. Elämä luo nahkaansa meissä myös ravitsemuksellisesti!
Salme Mahlakaarto
Kirjoittaja on FT, THM, PDO, työnohjaaja, ID valmennusten kehittäjä ja ID valmentajakouluttaja. www.mahlakaarto.fi