Juhannus, valon- ja kesän juhla.

Olemme edenneet jo kesää niin pitkälle, että juhannus on ovella.
Vaikka keväällä oli myöhälle paljon lunta, "takatalvikin" yllätti ehkäpä pariinkin kertaan kuitenkin kevätkesä alkoi sitten lämpimänä, ihan helteisenä. 
Kaikki kukkivat puut, tuomet, omenapuut, pihlajat,  syreenit kiirehtivät kukkimaan kuin etuajassa ja ovat jo oikeastaan kukkineet pois. Unkarinsyreeni on vielä kukassa ja ehkä pihasyreeni joissakin paikoin.
Näin nämä vuodenajat voivat olla erilaisia eri vuosina.

No kuitenkin juhannusaatto on ylihuomenna ja aina se tuntuu yhtä kivalta juhla-ajalta kuin lapsena ennen.
 

Muistan, miten lapsena tuntui kurjalta, kun aikuiset saattoivat sanoa, että kesä on mennyt, kun juhannus meni. Lapsesta se oli niin lopullisen oloista, mutta nyt itse ajattelee, että kyllä se kaunein aika on ehkä juuri tämä kesän alku, hento uusi vihreys, kaiken puhkeaminen kukoistukseen, lintujen laulu..............

Juhannukset oli lapsena odotusta, että saa jaetun limsakorin kellariin ja se jaettiin tasan tarkasti kaikkien kesken. Myös rahaa ehkä saatiin vähän  jolla sai kyläkaupasta käydä ostamassa karkkeja. 
Juhannuskoivut tuotiin porraspäähän ja joskus jopa sammal-matto  portaiden edustalle. Joka juhannus keitettiin myös punaista heraa mikä ei lapsena ollut mitään herkkua, mutta nykyään kyllä maistuu ja hyvältä maistuukin.
Juhannus oli ihana keskikesän juhla ja sitähän se on vielä ikäihmisenäkin. 

Vietämmepä juhannustamme missä tahansa ja oli ilmakin mitä tahansa aina juhannuksessa on jotakin sykähdyttävää tunnelmaa.

 Kaikille eläkeliiton jäsenille:

 HYVÄÄ JUHANNUSTA!

Nyt on juhannus näin laulavi taivas, maa,
sitä lintuset livertäen haastaa.
Pois painui jo pilvet metsän taa,
niin selkeä on ilma ja kukassa maa.

Näin seisovi kauniina luonto yhä,
sen täyttävi tuoksut ja rauha pyhä.
Tuo ihmisrintaan se onnen rauhaa,
- Nyt on juhannus! -
Tahtoo se riemuiten laulaa.

Viljo Kajava