Kuukauden palsta 2023

Joulukuu

Kuulumisia Korvatunturilta

Saimme kuulumisia joulupukin ja hänen muorinsa menneestä vuodesta. Sekä hieman tietoa, miten he valmistautuvat vuoden tärkeimpään tapahtumaan.

Tammikuulla, viime joulun jälkeen he kuulemma nukkuivat koko kuukauden. Mitä nyt kolme kertaa päivässä heräsivät syömään tonttujen laittaman aterian. Sitten taas jaksoi nukkua.

Helmikuulla he jaksoivat hiukkasen ulkoilla. Tosin ulkona paukkui kova pakkanen, niin ei siellä kauan tohtinut olla.

Maaliskuulla ja huhtikuulla he hikoilivat kuntosalilla. Jalkaprässi, levytanko, leuan-vetotalja ja kuntopyörä olivat kovassa käytössä. Ai, että miten teki hyvää pitkään levossa olleille lihaksille sekä henkisille hyvinvoinnille.

Toukokuulla Korvatunturin leveysasteilla aurinko lämmittää mukavasti. Lumet sulavat metsissä, jolloin ne ovat kovin märkiä. Purot ja joet tulvivat, niin ei pitkälle voinut pirtin pihasta käyskennellä.

Kesäkuussa, talven kaamoksen jälkeen alkaa pitkä valoisa kesä. Silloin aurinko ei laske 70. leveyspiirin pohjoispuolella ollenkaan yli seitsemänkymmeneen vuorokauteen. Nyt oli aika ulkoilla tosi tosissaan. Pukki ja muori vaeltelivat metsissä ja kiipeilivät vuoren rinteillä. Ai, miten sielu ja kroppa rentoutui. Muori kävi jopa puita halaamassa, ja tämäkös pukkia hymyilytti. Puut ovat kovin voimaannuttavia, tuumasi muori.

Heinäkuulla pukki ja muori lomailivat – mutta, mutta hehän olivat tavallaan levänneet laakerilla jo koko alkuvuoden. Niin, mutta sellainen on heidän työehtosopimuksensa. Ammattijärjestö on aika hanakasti järjestämässä lakkoa, ellei säädöksiä noudateta pilkulleen.

Elokuulla alkavat suunnittelukokoukset yhdessä tonttujen kanssa. Pitää laatia tulevaan jouluun aikataulut, hoitaa yhteydet tavarantoimittajiin, sopia kuljetuskapasiteetti ym. ym. Vuorokauden rytmi on kovin hektistä. Nousee mieleen omat työpaineet lomalta paluun jälkeen.

Näin jatkuu koko loppu syksy, kuukaudet vaihtuvat täydessä työn touhussa aivan huomaamatta. Vain hetki ja ollaan joulukuussa. Tästä eteenpäin kaikki onkin salaisuutta, niin tietoja ei tihku sen enempää.

Muistoissa vilahtelee mielikuvia lapsuuden jouluista. Miten ihmeessä aina kävi niin, että perheen miespuolinen henkilö onnistui olemaan jossain muualla, kun pukki vieraili talossa. Taisipa pukilla olla niin tutut saappaatkin! Minusta on tärkeä säilyttää tietyllä tavalla lapsen usko. Uskoa edelleen joulupukkiin, uskoa hyvyyteen ja ihmisten hyvään tahtoon.

Joulu on tuoksuja ja tunnelmaa. Joulun sanoma on hyvä tahtotila.

Hyvää joulun aikaa, T Jaana

- - -

Marraskuu

Harrastaminen on hyvä asia-, pitää mielen virkeänä.
Harrastaminen on minulle ollut- ja on vieläkin
tapa luoda jotain uutta.
Muistan jo lapsena tehneeni nukelle vaatteita, piirtänyt paperinukkeja.
Pihamaalla leikkejä tein kävyistä, otuksia ja niille koteja.
Niin aika kului, taidot karttuivat. Ompelu, kutominen itselle ja perheelle oli kuin intohimo, mukavaa puuhaa.
Taideryhmässä kävin monena vuotena. Opistolle menin kirjansidonta- kurssille.
Sepä on ollut niin kiehtovaa, kirjoja on tullut tehtyä
aika monta erilaista.
Hyllyssä ovat, en ole kirjoittaja, joten kirjat ovat tyhjiä.
Ehkä vielä kirjoituskurssi täytyisi käydä.
Edelleen teen kortteja, sekä askarteluja.
Harrastus voi olla mitä tahansa yhdessäoloa,
jokainen tekee omilla taidoillaan- ja voi yllättyä tuloksista.
Ei kun harrastamaan.

Kädentaidot- kerhon ohjaaja Anna

- - - 

Syyskuu

Entiselle työtoverille/ikuiselle ystävälle

”Kaikki on kauempana kuin ennen.

Kadunkulmaan on kaksi kertaa pidempi matka kuin ennen ja olen huomannut, että sinne on lisätty kukkula.

En enää juokse linja-auton perässä,
se lähtee nopeammin kuin ennen.

Tuntuu siltä, että portaat tehdään jyrkemmiksi
kuin ennen vanhaan.

Oletko huomannut, miten pientä tekstiä käytetään sanomalehdissä ? Ei kannata ketään pyytää lukemaan ääneen.

Kaikki puhuvat nykyään niin hiljaisella äänellä,
että tuskin kuulen heitä.

Vaatteiden materiaali on niin kippanaa nykyisin, varsinkin vyötäröllä, ja on melkein mahdotonta ylettyä kengännauhoihin, enkä ymmärrä miksi.

Jopa ihmisetkin ovat muuttuneet. He ovat niin paljon nuorempia kuin ennen, kun olin heidän ikäisensä. Toisaalta taas ikäiseni ihmiset ovat niin paljon vanhempia kuin minä.

Tapasin entisen koulutoverini tässä eräänä päivänä.
Hän oli vanhentunut niin tavattomasti,
ettei hän edes tuntenut minua.

Ajattelin tuota ihmisparkaa kammatessani tukkaani
tässä eräänä aamuna ja katsoin kuvaani peilistä.

Ajatella, eivät ne osaa enää tehdä edes kunnon peilejä.”

Näin se taitaa olla.

Kaikesta huolimatta oikein rattoisia ja sopivan kiireisiä eläkepäiviä.

Hyvää värikästä syksyä !
t: Raija

”Kivoja asioita tapahtuu, kun kohtelee muita hyvin.”

---

Elokuu

On vielä heinäkuun puoliväliä, mutta odotan innolla elokuuta sekä syksyä.  Ai miksi?

Marjat ovat kypsyneet metsissä, niitä on ehditty varmaan poimia talven varalle.  Makoisimmat on nautittu tuoreeltaan. Ai herkkua, mustikkapiirakkaa on leivottu - oletan.  Tosin itse en tänä vuonna voi mennä metsään tai siis yleensä minnekään, saati leipoa.  Pitkittyneen sääriluun murtuman takia, ei siitä tässä sen enempää.  Mutta uskokaa, ottaa koville.

Pienenä olin (lue jouduin) lakkasuolle aina mummon kanssa.  Rajan pinnassa Ilomantsissa, siihen aikaan soita oli riittämiin.  Rakkaalla marjalla on monta nimeä, hilla, muurain, yhtä kaikki soiden kultaa suomuurain on!  Jostain kumman syystä kaipaan suolle, vaikka pelkkä ajatuskin sääskistä, paarmoista ja muista pienistä inisiöistä puistattaa.

Eila-tätini oli varsinainen haka hyödyntämään luonnonantimia.  Hän marjasti ja kalasti uutterasti, ja meidän lasten oli osallistuttava.  Marjametsälle pienimmille hän antoi mukin keräilyastiaksi, vähän isommat saivat peilarin ja isommat ämpärin.

Kalaruokaa oli aina.  Niinpä serkkuni ei tänä päivänäkään halua kalaa, niin paljon hän järvistä pyydettyjä antimia söi lapsena.  Toisinaan joku kiusoitteli, että meille lapsille varmaan kasvaa  evät!

Muistan, kuinka sukulaiset sanoivat, että Eila-täti hakee vain suolan kaupasta.  Ja että markka on soikea, kun Eilan kädestä lähtee!

Tapani mukaan poikkesin aiheesta, miksi odotan elokuuta ja syksyä - yksinkertisesti sen vuoksi, että tavataan jälleen.

Hyvää yhdessä olon aikaa, mielenkiintoisia rupattelu hetkiä, kuulumisten vaihtoa, jännittäviä retkikokemuksia ja aivan kaikkea yhdessä tekemisen iloa.

Nähdään pian!

Jaana Pelkonen

--- 

Heinäkuu

Ruislinnun laulu korvissani, tähkäpäiden päällä täysi kuu:

kesä-yön on onni omanani, kaskisavuun laaksot verhouu. 

En ma iloitse, en sure, huokaa; mutta metsän tummuus mulle tuokaa,

puunto pilven, johon päivä hukkuu, siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,

tuoksut vanamon ja varjot veen; niistä sydämeni laulun teen. (Eino Leino) 

Olen kotiseudullani Pohjois-Karjalan vaara maisemassa ja lukuisien järvien keskellä viettämässä  kesää.

Leinon runo kuvaa tuntemuksia, joista ei oikein tiedä, onko ne surullisia, kaihoisia vai iloisia.

Minulle  runo heijastaa ihania maisema- ja tunnekuvia. Kesä on parhaimmillaan; mustikat kypsyvät ja kaikki on täyteläistä.

Nyt tekisi mieli huudahtaa "metsän tummuus (ja viileys) mulle tuokaa!"  Kun on lukemat varjossakin kolmekymmentä astetta!

Ylenmääräisestä lämmöstä huolimatta, heleää heinäkuuta!

Terttu Ruutinen

---

Kesäkuu

Kesäinen tervehdys teille Eläkeliiton jäsenet

Kesä on kauneimmillaan. Vihreys ympäröi elämämme piiriä.

Nyt voimme nauttia Suomen ihanasta kesästä, valon voimasta sekä lämmöstä, jotka antavat meille elämäniloa. Ympärillä näemme puiden vihreyden, kukkien loistoa.  Näemme kuinka vilja kasvaa ja kasvit nousevat multaisesta maasta tuoden meille turvaa tulevaksi ajaksi.

Kiitollisuus nousee mieleeni tästä kaikesta ihmeestä.  Joka vuosi olemme nähneet tämän, mutta en lakkaa sitä ihmettelemästä.

Meidän kotimaassamme on rauhaisaa.  Sodan äänet kuuluvat yhä Ukrainasta, emme voi unohtaa, kuinka lähellä ovat sodan pauhut.

Syksyyn on aikaa, mutta valmistelemme jo syksyn tapahtumia. Silloin odotan teitä tapahtumiin runsain joukoin.

On aika kesän ihanan, siis riennä ulos, kuule käen kukuntaa ja pikkulinnun viserrys-.

Kuule veden loiskintaa, kuikan huudot nuo-. Tunne suon tuoksu, näe  kurjen kulkevan-.

Avaa silmät  kesäaikaan, näet luonnon ihmeen taikaa-.

Kulje  mieli avoimin, voit elää kesän aikaa-.

Toivotan teille rauhaisaa ja lämmintä kesää!

Aurinkoterveisin Aino Kuronen

-----

Kevät ja kesäkuu on taas kerran tehnyt vuoden mittaisen kierroksensa.
Saamme katsella luonnon vihreyttä, kuulla lintujen liverrystä.
Seurata heräävien perhosten lentoa, niin kevyttä ja hentoa.

Hiirenkorvien puhkeamista täysikasvuisiksi lehdiksi.
Niistä solmitaan vasta/vihta juhannussaunaan ,tuohon keskikesän 
odotettuun juhlaan. Raikas tuoksu ilahduttaa saunojaa.

Juhannustaikoja tehdään, kukkia tyynyn alle, katsellaan kaivoon.
Viimeistään arimmatkin uskaltautuvat  uimaan, heittämään
talviturkkinsa.

Kesäkuu on vuoden valoisinta aikaa, siinä on varmaankin ripaus taikaa.
Vaikka lomailemme ja pidämme taukoa tapaamisista, ei unohdeta
ystäviä ja kaikkein tärkeintä, liikkumista.

Kaikille kaunista, antoisaa ja levollista kesää!!! 

M. Hautala

-----

Huhtikuu
HUOLI-ILMOITUS

Pidetään huolta itsestämme ja läheisistämme. Elämässä voi tulla tilanteita, joissa tarvitaan apua. Jokainen voi tarvittaessa tehdä huoli-ilmoituksen Keusoten ikäihmisten ( yli 65vuotta ) neuvontaan ja ohjaukseen puhelin 0192260403 , jos sinulla on huolta omasta tai läheisen ihmisen tilanteesta esimerkiksi seuraavissa asioissa:

- Itsenäinen selviytyminen tai arjessa jaksaminen
- Yleinen terveys tai turvallisuus
- Taloudellinen tilanne
- Mielenterveys tai päihteiden käyttö
- Asuminen
- Yksinäisyys
- Laiminlyönti tai kaltoinkohtelu
- Asiointi monissa eri palveluissa ilman selkeää ratkaisua tai riittävää hoitoa

Voit keskustella huolen kohteena olevan ihmisen kanssa ennakkoon siitä, että olet tekemässä huoli-ilmoituksen häntä auttaaksesi. Ennakkokeskustelu ei ole välttämätöntä, jos se ei jostain syystä onnistu. Ilmoitusta tehdessä on hyvä antaa tieto henkilön nimestä, osoitteesta ja puhelinnumerosta.

Huoli-ilmoituksen tekeminen velvoittaa sote-henkilökuntaa tarkastamaan huolen kohteena olevan ihmisen tilanne.

Hyvää kevättä kaikille 

Leena Räisänen

-----

Maaliskuu
Yhteistyö luo yhteisöllisyyttä ja päinvastoin.

Viime syksynä suoritettiin yhdistyksen hallituksen toimesta jäsenkysely, jonka perusteella kartoitettiin jäsenistön toiveita eri toimintojen tarpeellisuudesta. Esitin tuohon kyselyyn ns. ”Ukkokerhon” toiminnan aloittamista. Tuo esitys sai kannatusta, sekä hallituksessa, että jäsenistössä.

Ukkokerhon vetäjänä olen todella tyytyväinen ja iloinen siitä innosta, millä ”ukot” ovat mukaan lähteneet. Olen toivonut kerhon olevan vapaamuotoinen ja kaikkia kuunteleva porukka.  Nyt kun on kolme kertaa kokoonnuttu, olen huomannut, että yhteenkuuluvaisuuden tunne on alkanut orastaa.

Ohjelmassamme pyrimme huomioimaan kaikkien toiveet, ideoita erilaisiin retkiin ja muihin kerhotapaamisiin on jo usealle vuodelle. Kerhotapaamiset ovat säännöllisen epäsäännöllisiä. Tämäkin perustuu siihen, että pyritään saamaan mahdollisimman monelle sopiva ajankohta tapahtumille. Uudet jäsenet otetaan reilusti vastaan ja ovat tervetulleita.

Viime tapaamisemme Herusten mökillä oli mukava, jopa hauska tapahtuma. Jo nyt tuo yhteisöllisyys tuli hienosti esiin esimerkiksi siinä, että oma-aloittesesti Olavi otti hienoja, joskin mallien näköisiä kuvia ja vielä hienon videonkin. Ahti toi hyvät sämpylät kaikille ja piti jämäkän tietokilpailun. Jorma haitareineen säesti ”ukkokuoron lauluja”. Metsäkukkia ukkokerhon tyyliin on riemukas esitys. Rainen mukana tuli juomia ja pari hauskaa juttua. Noita vitsejä ja juttuja riitti koko ajalle joten ei tullut aika pitkäksi.

Itselleni jäi tosi hyvä mieli ja usko siihen, että tällä toiminnalla on tilaus yhdistyksessämme.

Talviterveisin Juhani

-----

Tammikuu
”Uusi vuosi, uudet kujeet!”

Näin sanottiin meillä ennen lapsuudenkodissani.
Uusi vuosi 2023 on lähtenyt käyntiin. Toivottavasti itse kullakin mukavissa merkeissä. Varsinaisista uusista kujeista ei vielä tiedetä, mutta toivoa sopii, että kaikki, tai edes lähes kaikki kujeet olisivat positiivisia.

Itänaapurin ei tosin ole enää tarvis keksiä mitään uutta, mutta mieluiten luopua aiemmista, eikä uutta pandemiaakaan kaivata. Kevättä ja sen myötä valoa kohti ollaan onneksi taas menossa hyvää vauhtia, vaikka ihan vielä sitä ei juurikaan huomaa.

Itse odotan tulevalta vuodelta paljon uusia tapaamisia, mukavia retkiä, liikuntaa ja tapahtumia Eläkeliiton melko uutena jäsenenä ja myös ihka uutena paikallisyhdistyksen hallituksen jäsenenä. On mukava kuulua samanhenkiseen joukkoon, sellaiseen, missä tuntee itsensä tervetulleeksi.

Toivon kaikille, ihan jokaiselle, ihanaa alkanutta vuotta. Pidetään huolta toisistamme, itseämme unohtamatta. Ja tuo viimeksi mainittu ainakin toteutuu varmasti, jos lähtee mukaan yhteisiin harrastuksiin ja tapaamisiin. Pysytään liikkeellä niin fyysisesti kuin henkisesti, kukin omien voimavarojensa mukaan.

Aurinkoa ja hyvää oloa elämään,

Carita Auvinen