Kuukauden palsta 2024

Ensimmäinen kesä eläkkeellä, kesä tuntuu lomalta

Tänä kesänä Saima, ensimmäistä kesää eläkkeellä viettävä mummo, on saanut nauttia lapsenlastensa seurasta. Heidän naurunsa ja loputtomat kysymyksensä ovat tuoneet iloa ja energiaa päiviin. Yhdessä on rakennettu hiekkalinnoja, uitu rannalla ja syöty jäätelöä enemmän kuin kukaan kehtaa myöntää.

Kun lapset ovat olleet poissa, omissa kodeissaan-, Saima on viettänyt aikaa luonnon helmassa. Hän on kulkenut tuttuja metsäpolkuja ja löytänyt tänä vuonna erityisen runsaasti mustikoita. Ne on poimittu talteen talven varalle, mutta osa on jo päätynyt piirakoiksi, jotka katosivat parempiin suihin yhdessä lapsenlasten kanssa. Metsä on antanut muutakin: Saima löysi uuden sienipaikan, josta hän sai korin täyteen kantarelleja. Ei mikään maistu niin hyvältä kuin itse poimitut sienet voissa paistettuna!

Kesän ilon aihe on ollut myös rauhalliset kaupunkipäivät. Sirkka on käynyt kaupungilla näyteikkuna shoppailemassa ja ystävien kanssa kahvilla. Kaupungin vilinää on muka seurata ja aika on kulunut kuin huomaamatta.

Vaikka eläkeläisillä ei ole varsinaista lomaa kuten työssä käyvillä, kesän vapaa-aika on antanut Saiman kaltaisille mahdollisuuden nauttia elämästä täysillä. Eläke ei tuo lomarahoja, mutta toisaalta elämässä ei ole kiirettä eikä aikatauluja. Jokainen päivä on mahdollisuus tehdä juuri sitä, mikä tuo iloa ja hyvää mieltä.

Saima on huomannut, että ”loma” ei ole vain pako arjesta, vaan myös tilaisuus syventyä omaan itseensä, löytää uusia iloja ja nauttia läheisten seurasta. Eläkeläisen "loma" onkin parhaimmillaan elämän pieniä nautintoja, jotka tekevät jokaisesta päivästä erityisen.

Ja kun työssäkäyvät palaavat loman jälkeen töihin, Saima edelleen nauttii vapaastaan!

Näillä mietteillä tapaamisiin,

Jaana

- - -

Suomalaiset sananlaskut: Viisauden ja huumorin lähde

Sain aiheeksi huhtikuiseksi kerhopäiväksi muistella suomalaisia sananlaskuja. Kun aloin etsiskelemään sananlaskuja, avautui aiheesta valtavat valikoimat. Sananlaskut ovat vuosisatoja vanhoja, ja ne ovat olleet osa ihmisen suullista perinnettä sukupolvelta toiselle.  Vaikka sananlaskut ovat valitettavasti katoavaa kansanperinnettä, niiden sisältämä viisaus elää edelleen. Ne ovat kuin aikamatka menneisyyteen, mutta pitävät myös paikkansa nykyisessä kielenkäytössä.

Sananlaskut ovat osa kulttuuriperintöämme, ja ne tarjoavat nykyajan kuulijalle menneiden sukupolvien viisautta, elämänkokemusta ja myös huumoria, kuten ”Kauniina se korppikin poikaansa pitää”. Suomalaisissa sananlaskuissa on usein Suomen luontoa, historiaa ja arvoja. Niissä tiivistyy elämän totuuksia tai opetuksia kuvainnollisessa muodossa. Voidaan sanoa, että suomalaisissa sananlaskuissa korostuu usein sisu ja periksiantamattomuus ja sinnikkyys, joka on tunnusomaista suomalaisuudessa. Esimerkkinä voi ottaa sananlaskun ”Aika parantaa haavat.” Tämä viittaa siihen, että ajan kuluessa vaikeatkin tilanteet helpottavat.

Jokainen kulttuuri kehittää omat sananlaskunsa, jotka heijastavat kunkin kulttuurin arvoja, historiaa ja ympäristöä. Sananlasku ”Oma maa mansikka, muu maa mustikka” kuvaa suomalaisten rakkautta omaan maahansa, tai kokee oman tutun ympäristönsä parhaaksi ja mieluisimmaksi paikaksi. Uskoisin tämän sananlaskun olevan tunnetuin meille kaikille aina sieltä kansakouluajoiltamme asti.

Kansan viisautta kuvastaa sananlaskussa ”Niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan”, joka tarkoittaa, että mitä itse antaa, sitä myös saa takaisin. Tämä sanonta avaa ajatusta siitä, että teot ja sanat heijastuvat takaisin, ja hyvä tai paha palaa aina tekijälleen. Samaa kuvastaa myös sananlasku ”Niin kuin kylvät, niin niität”. 

Suomalaiset arvostavat yhteisöllisyyttä, mutta myös yksilön vapautta ja itsenäisyyttä. Sananlasku ”Oma tupa, oma lupa” korostaa jokaisen oikeudesta päättää omista asioistaan. Sitten taas ”Yksi mies, ei mies” muistuttaa meitä siitä, että yhdessä olemme vahvempia. 

Sananlaskut lohduttavat, opettavat ja viihdyttävät vielä tänä päivänäkin. Ne tarjoavat oivalluksia elämän eri osa-alueille, olipa kyse sitten ihmissuhteista, työstä tai arjen pienistä vastoinkäymistä. Suomen kieleen on tallennettu suuri joukko nimenomaan suomalaisia sananlaskuja, mikä tekeekin niistä yhden maailman laajimmista ja monipuolisimmista kokoelmista.

Hyvää ja lämmintä kesän odotusta Teille kaikille, vaikka kevät keikkuen on taas edennyt!

Sirkka Kalteva

- - -

Kevättä olemme odottaneet

Kevään useita merkkejä on havaittavissa. Päivät pitenevät vauhdilla. Huhtikuun puolessa välissä Utsjoella aurinko ei laske horisontin alapuolelle 12 astetta enempää. Pimeät yöt päättyvät Oulussa loppupuolella kuuta. Täällä eteläisessä Suomessa odotellaan vielä jonkin aikaa valoisaa yötä. Joka tapauksessa täälläkin auringon valo lisääntyy.

Lumi sulaa talojen seinustoilta ja metsän reunoilta. Muistelen, oliko sanonta, että maaliskuu maata näyttää ja huhtikuu humauttaa. Metsäpurot virtaavat iloisesti solisten. Mahtaako kukaan laittaa kaarnalaivan matkaan? 

Talven taituttua muuttolinnut palaavat, kuten lupasivat syksyllä. Lintujen iloinen liverrys rauhoittaa, aivan samoin kuin luontokin. Huomaa kauniit, uljaat joutsenet, jotka ovat laskeutuneet matalikoille ja tulvaveden peittämälle pellolle. Uskomattoman värityksen omaavat sorsat löytävät lampipaikoille. Pikkulinnuista peippo, västäräkki, hippiäinen ja peukaloinen saattavat ilmestyä pihapiiriin sirkuttamaan. 

Huhtikuun loppupuolella puutarhassa alkaa vihertää. Monivuotiset kasvit heräilevät ja eikös vaan, mekin alamme heräillä talvihorroksesta. Tosin meistä kaikki eivät ole koskaan vaipuneet talviseen uneliaisuuteen. Kukkien ja puiden lehdet alkavat viestiä tuoksuillaan lupaavasti. Kevät on oiva aikaa herätellä aistit. Meidän hajuaistimme muistaa lukemattomia tuoksuja, melkeinpä rajattoman määrän. Mitä tuoksuja, hyviä sellaisia, mieleen tulee? 

Kuuntele, havainnoi ja aisti kevättä, terveisin Jaana

- - -

Ajatuksia maaliskuusta

Maaliskuu maan avaa. Maaliskuu jo maata näyttää, tiet tukkii, ojat täyttää: oli vanhankansan enteitä.
Maaliskuu on ensimmäinen kevätkuu, josta ilmatieteellinen kevät alkaa.
Auringonvalo lisääntyy, päivät pitenevät ja 20 päivä maaliskuuta on kevätpäivän tasaus. Silloin yö ja päivä ovat yhtäpitkät. Koko maapallolla yö ja päivä ovat samanpituiset.
Terminen kevät alkaa, kun vuorokauden keskilämpötila pysyy seitsemän vuorokauden ajan peräkkäin nollan yläpuolella.

Maaliskuut ovat eri vuosina kovin erilaisia, josta johtuu esim. miten muuttolinnut palailevat ja milloin nähdään sisilisko, kekomuurahainen tai sitruunaperhonen.

Myös allergiaan taipuvaiset alkavat yskiä ja aivastaa, se tietää kevättä!

Varikset lentävät oksa nokassaan, kun pesänrakennusvietti käynnistyy. Varis muuten käyttää pesäänsä vain kerran, jonka jälkeen pesä on vapaa muille linnuille.

Maaliskuun hangilla hiihdellään ja pajunkissoja alkaa näkyä pellonojien ja puron varsilla.

Auringolla riittää työtä sulatella lumia. Maaliskuulla on kahdet kasvot sekä talven että kevään. Kuun edetessä, auringon säteet heijastuvat hangen pinnasta kirkkaimmin kuin koskaan.

Valoa on joka paikassa ja päivä pitenee pitkin askelin. Itsestänikin huomaan, että aamu alkaa aikaisin ja ajatuskin lentää paremmin jo ennen seitsemää, mitä ei tapahdu talvella aamupimeällä. On ihanaa herätä, kun on valoisaa. Valo kajastaa makuuhuoneen ikkunasta, se tuntuu hämmentävältä.  Aamupuuhien aikana aurinko nousee jo puiden yläpuolelle  ja maalaa sinisen sävyihin lämmintä keltaista reiluin siveltimen vedoin.
Kevät on täällä!

Kauniita, valoisia ja myönteisiä ajatuksia kaikille!

Terttu Ruutinen

- - -

Helmikuun muisteloita

”Helmikuu on tullut, tulleet valkohanget, pakkasherra nurkissa jo paukuttaa”

Tätä talvista laulua laulettiin kansakoulussa aina helmikuun tultua. Laulu kertoi säästä, talvisista leikeistä, mutta ehkä tärkeimmästä: enää ei ollut montaa viikkoa hiihtolomaan, jota nykyisin kutsutaan talvilomaksi. Näin on nykyäänkin. Viikko 8 täällä etelässä on säilyttänyt lomansa ja varmasti lapset nykyisinkin odottavat sitä yhtä innolla!

 Pitkin talvea oli jo hiihdelty ja luisteltu, laskettu mäkeä ja tehty lumilinnoja tai pyöritty ja ryömitty muuten vain lumessa. Monella pihalla näki iltaisin lumilyhtyjä, joissa paloi kynttilä ja pienet ja suuret lumiukot seisoivat vartioimassa pihaa. Koulusta kotiin tultua oli kiire jo ulos. Pientä välipalaakaan ei aina ehtinyt syödä, kaverit ja talviset leikit odottivat.

 Koulun välitunnilla oli talvisin suosittu valliherra leikki, tosin aina ei porukkaan uskaltanut mennä, sillä kuudesluokkalaiset pojat olivat jo voimakkaita ja tönäisivät vallilta alas joskus melkoista vauhtia. Se olikin enemmän poikien mieluinen leikki. Myös mäenlasku oli suosittua. Ei ollut kunnon pulkkia, mutta kyllä aina jotakin takapuolen alle keksittiin, jos ei muuta niin pahvin palakin kelpasi tai sitten tultiin peppuliukua alas. Sattuihan välillä tapaturmiakin. Hyppyrimäkiä tehtiin ahkerasti ja niistä myös hypättiin. Muutaman kerran joku uskalias hyppääjä mursi jalkansa tai kätensä, mutta näin jälkeenpäin muistellessa tapaturmia sattui todella vähän siihen lapsimäärään ja ulkoleikeissä viihtymiseen, mitä elämä silloin oli. Pikkusiskot -ja veljet olivat isompien sisarusten mukana ja koko korttelin lapset hoitivat yhdessä nuorempia. Asuin lapsuuteni Kruununpuistossa ja meillä oli siellä metsä ja mäet lähes takapihalla.

Laskiaistiistaina päästiin joinakin vuosina aikaisemmin koulusta ja voi sitä riemua, kun laskettiin mäkeä ja huudeltiin ”Pitkiä pellavia” Vasta hämärän tultua meitä lapsia huudeltiin sisään, aika meni nopeasti ulkoillessa ja tumput märkinä, myssy lumessa ja posket punaisena palattiin kotiin. Ruoka maistui ja unta ei tarvinnut odotella, talven riemut olivat oiva unilääke.

”Kaikki, jotka elää, unestansa herää, suksin, kelkoin hangelle he kiiruhtaa!”

Aurinkoista ja kirpsakkaa Laskiastiistaita! Toivottelee Heidi