Kuvasatoa

Eläkeliiton Myrskylän yhdistyksen vuoden 2019 tapahtumia kuvin ja tekstein

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

2.7.2019 Kesäretki Hämeenlinnan seudulle, Iittalan lasimuseolla matkakahvit, Lounas Ravintola Seiskassa, opastettu kaupunkikierros, Sibeliusmetsä, Aulangon näkötorni, Lepaan puutarhainstituutti, Hämeenlinnan kesäteatteri, näytelmä Juha Vainiosta "Sellaista elämä on" 

Kaupunkikierros oppaan kerrontaa mukaellen:

Sibeliuksen Hämeenlinna
   Suomen kansallissäveltäjä Jean Sibelius syntyi Hämeenlinnassa 8.12.1865. Hän vietti Kaupungissa kaksikymmentä ensimmäistä vuottaan.  Säveltäjän musiikilliseen kehitykseen oli Hämeenlinnan lapsuuden ajalla suuri merkitys.
   Tämän päivän Hämeenlinnassa on kaupungin suurmiehestä muistuttava museo, oma nimikkokatu, puisto sekä Kain Tapperin veistämä patsas.

Sibeliuksen syntymäkoti
   Sibeliuksen vanhemmat rovastin tytär Maria Charlotta Borg (1841-1897) ja kaupunginlääkäri Christian Gustaf Sibelius (1821-1868)  vihittiin maaliskuussa 1862. Häiden jälkeen nuoripari muutti Christian Sibeliuksen kotiin, apteekkari Åkermanilta vuokrattuun taloon Residenssikadulle. Talossa on nykyisin Sibeliuksen kotimuseo (Hallituskatu 11).
   Residenssikadulla syntyi perheen esikoinen Linda-tytär ja joulukuussa 1865 esikoispoika, Johan Julius Christian. Lapsena häntä kutsuttiin Janneksi, vasta myöhemmin hän alkoi käyttää Jean etunimeä.
   Jo parin vuoden kuluttua perhettä kohtasi suuri suru, kun perheen isä Christian Gustaf Sibelius kuoli yllättäen. Isä oli Hämeenlinnan kaupunginlääkäri. Hän kuoli lavantautiin 1868 ja hänet haudattiin vanhalle hautausmaalle, josta hänen hautaristinsä löytyy.
   Perhe joutui vararikkoon ja koko omaisuus meni velkojen maksuun.

 

Koti Prykikadulla
   Maria Sibeliuksen äiti, rovastinna Borg omisti tuohon aikaan talon silloisen Prykikadun, nykyisen Palokunnankadun varrelta. Tähän taloon Sibeliuksen perhe muutti vuonna 1869. Talo oli pienehkö kodikas puurakennus, jonka pihamaalla kasvoi hedelmäpuita ja ruusu- ja syreenipensaita. Pian muuton jälkeen syntyi perheen kolmas lapsi Christian.
   Sibeliuksen perheen lisäksi talossa asuivat rovastinna Borg sekä tämän naimattomiksi jääneet lapset Axel, Julia ja Thekla. Rovastinnan tyttäret olivat hyvin musikaalisia, Julia-täti olikin pienen Jannen ensimmäinen pianonsoitonopettaja

Koti Residenssikadulla
   Rovastinna Borg vuokrasi v. 1871 kauppias J.F. Grönlundilta asunnon Residenssikadulta (nyk. Hallituskatu). Tässä talossa asuivat sekä rovastinna Borg naimattomine lapsineen että Maria Sibelius kolmen pienen lapsensa kanssa vuosina 1871-72.

Kasarmikadun koti
   Vuosina 1873-74 Sibeliuksen perhe ja rovastinna Borg lapsineen asuivat kauppias G. Lindforsilta vuokratuissa huoneissa tämän omistamassa talossa Kasarmikadun ja Prykikadun kulmassa (nykyään Kasarmikatu 4).

Koti Läntisellä Linnakadulla
   1974 rovastinna Borg osti talon Läntiseltä Linnakadulta (nyk. Sibeliuksenkatu) vastapäätä tähtipuistoa. Talo oli yksikerroksinen tilava puurakennus ja se olin Hämeenlinnan tyylikkäimpiä yksityistaloja. Talostatuli Jean Sibeliuksen pitkäaikaisin koti Hämeenlinnassa. Siellä syntyivät hänen ensimmäiset sävellyksensä.

   Talo tunnettiin väestön keskuudessa hyvin. Rovastinnan tytär Julia antoi kaupunkilaisille pianotunteja. Sibeliuksen perheen lapsista koottu trio piti kotikonsertteja. Jannen huoneessa harjoitteli koulukavereista koottu kvartetti. Janne improvisioi yksin huoneessaan viululla.

   Linnankadun koti oli Jenan Sibeliukselle läheisin paikka Hämeenlinnassa, edellisiä kotejaan hän ei kunnolla edes muistanut. Viimeisen kerran Sibelius vieraili vanhassa kodissaan isoäitinsä hautajaisten jälkeen vuonna 1892.

Savoniuksen koulu
   Hämeenlinnassa oli aloittanut kansakoulu v. 1871, mutta koulupakkoa ei ollut eikä Jannea laitettu kouluun. Sivistyneistön lapsia varten neiti Eva Savonius piti ruotsinkielistä valmistavaa koulua talossaan Rauhankadun ja Lukiokadun kulmassa.
   Neiti Savonius oli Sibeliuksen ja Borgin perheen läheinen ystävä. Opettajana hän oli vaativa, eikä Jannella ollut koulussa mitään erioikeuksia.

Lucina Hagmanin koulu
   Kun Hämeenlinnaan perustettiin v. 1875 yksityinen suomenkielinen valmistava koulu, siirrettiin Janne sinne parantamaan suomen kielen taitojaan. Koulu aloitti toimintansa Abraham Nylundin talossa, Lukiokadun ja Saaristenkadun kulmassa. Koululla ei koskaan ollut omaa taloa, se toimi historiansa aikana useissa eri osoitteissa.
   Valmistavan koulun johtajattarena toimi v. 1875-1886 neiti Lucina Hagman, joka sittemmin tuli tunnetuksi etevänä pedagogina. Janne piti kovasti opettajattarestaan ja ilmoittikin menevänsä isona tämän kanssa naimisiin. Hagmanin koulussa Janne ehti olla vain vuoden.

 

Hämeenlinnan Normaalilyseo
Vuonna 1872 koulujärjestys määräsi, että Suomeen oli perustettava kaksi täydellistä yliopistoon johtavaa normaalilyseota, sekä ruotsin- että suomenkielinen. Keisarin julistuksella suomenkielinen normaalilyseo perustettiin Hämeenlinnaan. Hämeenlinnan normaalilyseo aloitti toimintansa vuonna 1873.

Jean Sibelius aloitti koulunkäynnin normaalilyseossa syksyllä 1876. Janne oli alussa koulussa tavallinen oppilas, joka ei erottautunut millään lailla lahjakkuutensa vuoksi. Laulun numerokin oli vain kahdeksan. 1880-luvun alussa Jannen pääsoitin vaihtui pianosta viuluksi. Syksyllä 1881 hän aloitti oikeat soittotunnit ja vähitellen pojan poikkeuksellinen lahjakkuus alkoi valjeta.

 

Sibeliuspuisto
   Sibeliuksen mukaan nimetty puisto sijaitsee Hämeenlinnan keskustassa. Puiston päädyssä Linnankadun varressa on Hämeenlinnan Lyseon komea uusrenessanssirakennus vuodelta 1888. Lyseon oppilaina ovat olleet muun muassa Jean Sibelius, J. K. Paasikivi ja Eino Leino ja myöhemmin myös Irwin Goodman ja Vexi Salmi.
   Puistoon on avattu Suomen ensimmäinen soiva puisto Jean Sibeliuksen syntymäpäivänä 8.12.2014, tasan 50 vuotta Sibeliusta esittävän kuvanveistäjä Kain Tapperin luoman nuorta Sibeliusta esittävän patsaan paljastamisen jälkeen.
   Vaikka penkit soivat eri säveliä, etäisyyttä on sen verran, että puistoon ei synny musiikkikakofoniaa. Sillä puiston penkit ovat eri puolilla puistoa.
   Penkit aktivoituvat liiketunnistimesta ja alkavat soittaa Sibeliuksen Puusarjan pianosävellyksiä. Samalla syttyy kyseiseen puuhun kohdistettu valaistus.
   Puusarja on Sibeliuksen hienoimpia ja rakastetuimpia pianosävellyksiä, Hämeenlinnan luonto oli Sibeliukselle erityisen läheinen. Sarjan tunnetuin kappale on Kuusi, hidas valssi. Muut puistossa kuultavat kappaleet on tehty pihlajalle, männylle ja koivulle. Teokset soittaa diplomipianisti Erkki Korhonen, äänitoteutus Sibelius Celebrations.

 

Sibeliusmetsä 
Kaiken takana on nainen. Näin väitetään, Näin kuitenkin on, jos uskomme oppaan kertomaa tarinaa Aulangon rakennuttajasta Hugo Standertskjöldistä. 
   Janakkalalaisen aateliskartanon poika Hugo lähetettiin nuorena kadettina Puolaan, missä hän rakastui puolalaiseen kreivittäreen. Kahden vuoden jälkeen hänet komennettiin jatkamaan matkaansa Venäjälle lähes 15 vuodeksi. Ensin Tulan ja sitten Izhevskin kivääritehtaille. 
   Venäjällä hän keräsi asetehtailijana niin suuren omaisuuden, että Suomen Pankkikaan ei suostunut ottamaan sitä vastaan. 
   Puistometsän historia alkoi vuonna 1883, jolloin nelikymppisenä miljonäärinä eversti Hugo Standertskjöld (1844-1931) päätti ostaa Vanajaveden rannalta Karlbergin kartanon tiluksineen. Tällä  everstin tarkoitus oli houkutella puolalainen nuoruudenrakastettu muuttamaan Suomeen. Mutta Standertskjöldin toimittamista lahjoista huolimatta kreivitär ei suostunut jalallaan astumaan Itämeren pohjoispuolelle. 
   Karlbergin kartanon päärakennus sijaitsi nykyisen hotelli Aulangon paikalla, mutta alkuperäinen kartanorakennus tuhoutui tulipalossa vuonna 1928.

   Vuosina 1883-1910 Standertskjöld toteutti mahtavan hankkeen ja palkkasi 250 työmiestä rakentamaan tiluksilleen englantilaistyyppisen puiston. Näin alueelle muodostuivat muun muassa isot tekolammet Joutsenlampi ja Metsälampi, näyttävät graniittilinnan rauniot, uusia teitä noin 14 km, näköalaterasseja ja huvimajoja. Vuonna 1907 entiselle muinaislinnan paikalle Aulangonvuorelle rakennettiin 33 metriä korkea arkkitehti Waldemar Aspelinin  suunnittelema näkötorni.
   Joutsenlammen ja sen viereisen Metsälammen paikalla oli 1800-luvulla suota, jonka tilalle eversti päätti rakentaa kaksi tekolampea. Tarvittiin 300 hevos- ja jalkamiestä kaivamaan ja kuljettamaan maata Vanajaveteen, jonne rakennettiin 100 000 kuutiosta maa-ainesta kaksi tekosaarta.
   Lisäksi alueelle istutettiin ulkomaisia puulajeja, kukkia ja pensaita. Toimipa alueella 1800-1900 -lukujen vaihteessa Suomen ensimmäinen eläintarhakin, jossa pidettiin muun muassa peuroja, isokauriita (ent. saksanhirvi), fasaaneja ja riikinkukkoja. Puisto oli avoin kaikille kaupunkilaisille ja matkailijoille.
   Eversti Standertskjöldin tahtona oli, että puisto säilyisi jatkossakin kaikille avoimena ajanviettopaikkana. Everstin voimien heiketessä Hämeenlinnan kaupunki hankki alueen omistukseensa vuonna 1926 ja neljä vuotta myöhemmin puistometsä rauhoitettiin luonnonsuojelualueeksi Hämeen läänin maaherran päätöksellä. 
   Standertskjöld tuotatti Joutsenlammelle mustia joutsenia Australiasta asti. Viime vuosina on Joutsenlammella saatu  ihailla kyhmyjoutsenparia, Jannea ja Ainoa, jotka pesivät sen keskelle rakennetussa tekosaaressa. Talveksi pariskunta kuljetettiin Ähtärin eläinpuistoon. Mutta sitten kävi niin onnettomasti, että Janne  ajautui laulujoutsenuroksen kanssa taisteluun puolustaessaan reviiriään ja se jouduttiin lopettamaan. Joutsen on hyvin pariuskollinen, joten Aino jäi lammelle ilman puolisoa. Sittemmin Aulangon viimeinen kyhmyjoutsen Aino on laskettu vapauteen Loviisan ydinvoimalan lähistölle.

 

 

 

 

 

   Aulangon näkötornin juurella on vuonna 1934 rakennettu näköalatasanne, josta avautuu maisema Aulangonjärvelle. Näköalatasanteen alapuolella on taiteilija Lennart Segerstrålen vuonna 1934 maalama karhunmetsästäjät fresko. Segerstrålen kädenjälki tulee esiin myös puiston 1930-luvulta peräisin olevissa opaskylteissä.
   Aulangon puistometsä herätti 1900-luvun alussa ihastusta siksi, että siellä sai kuka tahansa liikkua vapaasti. Edistyksellistä oli, että puiston tärkeimpiin kohteisiin oli pystytetty opastekyltit polkujen risteyksiin. Segerstrålen suunnittelemien kylttien kuvat näkötornista, joutsenesta, graniittilinnasta sekä karhuluolasta kertovat kauniilla tavalla, minne opasteet vie kulkijaa.

 

Onnentemppeli
   Hugo Standertskjöld rakennutti Onnentemppelin osoituksena rakkaudestaan puolalaiselle ruhtinattarelle, joka ei kuitenkaan suostunut kosintaan. Onnentemppelin kummussa on tarinan mukaan kätkössä kultaraha, jonka löytäjälle eversti Hugo Standertskjöld oli luvannut luovuttaa koko Kalbergin kartanon alueen, mutta Kultarahaa ei ole kukaan löytänyt koskaan. Onnentemppelin kerrotaan innoittaneen nuorta runoilijaa Eino Leinoa runoon Laulu onnesta:

   Kell’ onni on, se onnen kätkeköön /  kell’ aarre on, se aarteen peittäköön / ja olkoon onnellinen onnestaan / ja rikas riemustansa vain yksinään.  

 

Lepaan opiston historiaa
   Vuonna 1481 omistaja oli Hannu Pietarinpoika, Hans Pedersson, joka oli vuodesta 1461 Hollolan kihlakunnan tuomari ja sitä ennen Ruotsissa Gripsholman linnan päällikkö. Suku on tullut Ruotsista, ja Hannu Pietarinpoikaa pidetään Lepaa-suvun kantaisänä.
Keskiajalla Lepaan suvun kuuluisin kartanonisäntä oli Hannu Björninpoika, joka omisti laajoja läänityksiä sekä Virossa että Suomessa.
   Lepaa myytiin ensi kerran vuonna 1727. Uudeksi omistajaksi tuli Uudenmaan ja Hämeen läänin maaherra Per Stierncrantz, joka oli ruotsalainen upseeri. Hänen sukunsa asui Lepaalla vuosisadan ajan, ja kartanoa kutsuttiin Stjärnsundiksi.
   1820-luvulla Lepaan osti leskirouva Marie Antoinette Sommer, joka solmi avioliiton pietarilaisen kauppiaan Heimbürgerin kanssa. Kauppiaan kuoltua, leskeksi jäänyt kartanon omistajatar Maria Heimburger avioitui 1847 kartanon pehtorin Carl Fredrik Packalénin kanssa. Vähitellen Carl Fredrik Packalénin sai täyden omistusoikeuden koko tilaan. Lepaan viljelyksille ja 1700-luvulla alkunsa saaneelle puistolle sekä puutarhalle koittivat kukoistuksen ajat. Karlin ja Marian avioliitto jäi lapsettomaksi. Maria oli Karlia 12 vuotta vanhempi. Maria kuoli 1871. Kolme vuotta ennen kuolemaansa Packalén päätti testamentata kartanon tiluksineen valtiolle. Hänen toiveensa oli, että sinne perustettaisiin maanviljelys- tai puutarhurikoulu. Valtio otti kartanokiinteistön haltuunsa 1902. Vuonna 1910 Lepaalle perustettiin puutarhaopisto Packalénin testamentin ehtojen mukaisesti.

 

 

 

 

 

 

  

 

 

 

 

 

 

Kevätkauden viimeinen kerho 29.5.2019 Syväjärven uimarannalla, ulkoillen, makkaraa paistaen ja suunnistaen