Lausunto Pohteen ehdottamista säästöistä ja leikkauksista

1. Hyvinvointialueiden rahoituslakia tulisi kiireesti muuttaa. Alijäämän kattaminen ei onnistu vuoteen 2026 mennessä ilman huomattavia, hätäjarrutuksen tyyppisiä leikkauksia, kuten Pohteellakin nyt on ehdolla. Alijäämien kattamiseen tulisi lisätä ainakin pari vuotta, eli vuoteen 2028 mennessä. Iso uudistus vaatii aikaa, malttia ja vaikutusten arviointia.
    
2. OYS:n rakentamisen aikataulujen lykkäämistä tulisi harkita. Pohteelle myönnetyn 287miljoonan euron lainanottovaltuus on kohdennettava investointeihin. Käyttötalouteen ei tule lisäeuroja. Tämän ensi vuoden lainanottovaltuuden ehtona on tuottavuus- ja taloudellisuusohjelma, joka on toimitettava valtionvarainministeriöön 21.11.23 Aivan mahdoton aikataulu, jossa ei jää aikaa palvelujen leikkausten vaikutusten arviointiin. Pitäisi edetä palvelut ja ihmiset edellä, ei seinät edellä. THL:n mukaan koko sosiaali- ja terveydenhuollon investointitarpeet vuosille 2024–2028 ovat yhteensä yli 600 miljoonaa euroa, josta suurin osa kohdistuu Oulun yliopistollisen sairaalan vuonna 2012 käynnistyneen uudistusohjelman toteuttamiseen. Alueen asukaskohtainen lainakanta on maan toiseksi korkein. Kun lainakanta on korkea, säästöt haetaan palveluista ja hyviä ja saneerattuja tiloja jää tyhjilleen Oulun mammuttihankkeen vuoksi.
    
3. Oulaskankaan yhteispäivystys ja leikkaustoiminta on säilytettävä. Oulaskankaalla on leikattu vuosittain 2600–2 900 toimenpidettä ja esimerkiksi tekonivelleikkauksia enemmän kuin OYS:ssa. OYS:ssa on jo nyt pitkät leikkausjonot ja Oulaskankaan leikkausten siirtyminen sinne vain lisää jonoja ja hoitotakuun toteutuminen estyy. Oulun eteläisellä on asukkaita enemmän kuin Kainuun tai Soiten alueella ja niilläkin molemmilla on keskussairaalan tasoinen yhteispäivystys. Lisäksi Oulun eteläisen etäisimmistä kunnista tulee lähes 180 kilometrin matka Oulun yhteispäivystykseen. Tämä on ihan kohtuutonta.
    
4. Rakenteelliset muutokset on järkevästi aikataulutettava. Muutoksia, myös rakenteellisia, tarvitaan säästöjen aikaansaamiseksi. Digitaaliset palvelut, yhteiset potilastietojärjestelmät ja kotisairaalatoiminta ovat niistä tärkeimmät. Ne on kuitenkin toteutettava niin, että uudet palvelut ovat ensin täydessä käytössä, ennen kuin entisiä vähennetään tai lopetetaan. Ympärivuorokautiset vanhusten hoivapaikat halutaan muuttaa suurelta osin yhteisölliseksi asumiseksi. Uudistus (hattutemppu), jossa vakituinen hoitohenkilökunta muuttuu liikkuvaksi henkilökunnaksi. Hoitajien aikaa tärväytyy matkoihin ja turvattomuus ja hätä kasvaa hoivakodeissa. Vuodeosastopaikkojen raju ja nopea vähentäminen on johtanut valtavaan ambulanssiralliin ympäri maakuntaa. Myös valtiovallan pitäisi hyvinvointipalvelujen rahoittajana ymmärtää, että isot muutokset tarvitsevat aluksi kehittämisrahaa, jotta toimivat ja tehokkaat käytännöt kullekin alueelle löytyvät.
    
5. Hallinnon kuluja on myös näkyvästi leikattava. Kansalaisten peruspalveluja leikataan nyt nopeasti ja rajusti eikä vuosi sitten hyväksytty palvelujen järjestämissuunnitelma enää pidä paikkaansa. Tällöin vastaavasti hyvinvointialueen hallintoa on myös kevennettävä. Leikkaukset tulisi kohdistaa myös johtajien palkkoihin ja luottamusmiesten palkkioihin. Vaikka niiden vaikutus isossa kuvassa ei euromääräisesti ole suuri, niillä on sitäkin suurempi periaatteellinen merkitys. Keikkalääkäreiden palkkoihin tulisi saada myös katto.
    
6. Lääkäreiden yhteistä vastuuta palvelujen turvaamiseksi tulee kehittää.  Lääkärit ovat avainasemassa alueen eri osien monien palvelujen toteutumisessa. Heiltä toivoisi yhteistyötä ja esim. lääkäririnkien perustamista, jotta esim. Oulaskankaan yhteispäivystys saisi tarvitsemansa ammattitaidon. Näitä omien lääkäreiden rinkejä voisi myös rahallisesti kannustaa ennemmin kuin yksityispuolelle siirtyneiden keikkalääkäreiden kohtuuttomia palkkavaatimuksia.
    
7. Alueelliset vaikutukset Oulun eteläiseen on myös huomioitava. Nyt esitetyillä leikkauksilla on sosiaali- ja terveyspolitiikkaa laajemmat vaikutukset. Niillä on vaikutuksia kansalaisten yhdenvertaisuuteen, kuntien elinkelpoisuuteen, alueen koulutustarjonta mahdollisuuksiin, liike-elämään ja aluetalouteen ja asuntomarkkinoihin ja hoitoalan työllisyysasteeseen. Tarvevakioidut menot ovat olleet keskitasoa vuosina 2019–2021, se kertoo siitä, että palvelut on pystytty nykyisellä rakenteella taloudellisesti tuottamaan. Ei ole järkevää jättää hyväkuntoisia tiloja tyhjilleen ja kasvattaa hiilijalanjälkiä siirtämällä asiakkaita ja henkilökuntia kulkemaan maakunnasta Ouluun.Erityisesti perheellisten hoitoalan henkilöiden on vaikea siirtyä Ouluun töihin puolison työpaikan ja lasten koulunkäynnin ja mahdollisen omistusasunnon vuoksi. Pohteen strategian mukaan alueen moninaisuus on mahdollisuus. Pohjoispohjalaisella päättäväisyydellä ja rohkeudella rakennamme yhdessä hyvinvointia, terveyttä ja turvallisuutta Perämeren rannoilta jokilatvoille. Nyt näyttää siltä, että ei ainoastaan Jokilaaksojen ihmisten palvelut ole vaarassa, vaan myös aluetalous ja kotiseutu. 
    
8. Syyttely ja haukkuminen on lopetettava. Kun palvelu ei toimi ja rahaa ei ole, alkaa haukkuminen ja syyllisten etsintä. Näin on käynyt nytkin. Hallituspuolueet syyttävät oppositiota hallintohimmelin rakentamisesta ja liian pienistä ja pirstaleisista hyvinvointialueista viime hallituskaudelta. Nykyinen oppositio syyttää hallitusta uusista leikkauksista ja hyvinvointialueiden kuristamisesta. Tosiasiassa hyvinvointialueiden tuleva rahoitus oli jo alkuunsa liian alhainen ja päätökset tehtiin nykyistä aivan erilaisessa olosuhteissa. Sekä kustannukset, korot, palkat ja koko maailman tilanne on nyt toinen. Koko eduskunnan on nyt yhdessä otettava vastuu hyvinvointialueiden tilanteesta. Viiden hyvinvointialueen malliakin voitaisiin suunnitella tulevaisuutta varten, mutta ensin on hoidettava tämän päivän ongelmat. Tunnin juna Hki -Tku maksaa yhteensä 3,4–4 miljardia. Hyvinvointialueet tarvitsevat ensi vuonna 1,5 miljardia lisää. (Ylen selvitys) Tämäkin on puhtaasti arvovalinta.

Oulainen 31.10.2023

Eläkeliitto Oulaisten yhdistys ry

Hallitus