Vanhusten parempi elämä on tässä ja nyt
Vanhusten yksinäisyys on kasvava ongelma, johon voidaan puuttua monin tavoin. Tässä on joitakin keinoja, joilla yksinäisyyttä voidaan lievittää ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta vahvistaa.
Vapaaehtoistoiminta ja vertaistuki: Kannustetaan vapaaehtoisia vierailemaan vanhusten luona, viettämään aikaa heidän kanssaan ja tarjoamaan seuraa. Monilla paikkakunnilla on olemassa vapaaehtoisjärjestöjä, jotka voivat auttaa järjestämään vierailuja. Puhelinkaveritoiminta on yleistynyt erityisesti pandemia-aikana, ja sen avulla vanhukset voivat keskustella säännöllisesti vapaaehtoisten kanssa.
Yhteisöllisyys ja paikalliset tapahtumat: Paikalliset kerhot ja ryhmät tarjoavat vanhuksille mahdollisuuden osallistua erilaisiin harrastuskerhoihin, kuten lukupiireihin, käsityökerhoihin tai liikuntatapahtumiin. Kaikilla vanhuksilla ei kuitenkaan ole mahdollisuutta näihin osallistua. Seniorikeskukset ja asukastalot: Nämä voivat toimia tapaamispaikkoina, joissa järjestetään erilaisia aktiviteetteja, kuten pelejä, musiikkitapahtumia tai ryhmäliikuntaa.
Digitaalinen osallisuus: Autetaan vanhuksia oppimaan teknologian käytössä, kuten älypuhelimia ja tietokoneita, jotta he voivat olla yhteydessä perheeseen, ystäviin ja muihin verkostoihin. Monet järjestöt tarjoavat digikoulutusta ikääntyville. Virtuaaliset tapaamiset ja videopuhelut: Pandemia-aika on lisännyt virtuaalisten kohtaamisten määrää, ja vanhukset voidaan rohkaista käyttämään esimerkiksi videopuheluita yhteydenpitoon.
Perheen ja läheisten osallistaminen: Perheiden ja yhteisöjen tuki on korvaamatonta. Kannustetaan perheenjäseniä ja ystäviä pitämään säännöllisesti yhteyttä vanhuksiin, vierailujen ja puheluiden muodossa. Voidaan järjestää myös yhteisöllisiä tapahtumia, joihin sekä vanhukset että nuoremmat sukupolvet osallistuvat.
Terveys- ja sosiaalipalvelujen kehittäminen: Kotihoito ja kotiin vietävät palvelut ovat varmasti tulevaisuuden trendejä. Henkilökohtaiset hoitajat ja sosiaalityöntekijät voivat auttaa varmistamaan, että vanhukset eivät jää täysin yksin, ja heillä on joku, jonka kanssa he voivat keskustella. Tuki yksinasuville: Tarjotaan erityispalveluja niille vanhuksille, jotka asuvat yksin ja joilla ei ole läheisiä ihmisiä ympärillään.
Yhteisöllinen asuminen: Yhteisasumismallilla voidaan tarjota vaihtoehtoja, joissa vanhukset voivat asua yhteisöllisissä ympäristöissä muiden samassa elämäntilanteessa olevien kanssa. Yhteisöllinen asuminen luo päivittäisiä kontakteja ja mahdollisuuksia sosiaaliseen vuorovaikutukseen.
Kulttuuri- ja virkistystoiminta: Kulttuuriprojektit ja taidetoiminta kuuluvat myös vanhuksille! Taiteellinen ja kulttuurinen osallistuminen, kuten maalaus, musiikki tai tanssi, voi tuoda iloa ja vähentää yksinäisyyden tunteita. Lemmikkieläinterapia: Lemmikit voivat tarjota seuraa ja tukea vanhuksille. Erityisesti terapiakoirat tai kissat ovat monille yksinäisille vanhuksille tärkeitä.
Vanhusten yksinäisyys on monitahoinen ongelma, ja sen ratkaiseminen vaatii sekä yhteiskunnallisia toimia että yksilöiden ja yhteisöjen panosta.
Haastan kaikki vanhusten läheiset, yhteisöt, järjestöt, kunnat ja Pohjois-Savon hyvinvointialueen mukaan tekemään vanhuksille parempaa elämää! Asiat eivät ole vaikeita. Tarvitaan viitseliäisyyttä ja aikaa.
Pekka Mäkinen
toiminnanjohtaja
