Seija Hepoaho

Kiinnostukseni käsitöihin on herännyt hyvin varhain seuratessani äidin kutomis- ja ompelutöitä. Ensimmäisenä  olen oppinut virkkaamaan ja 4,5 vuotiaana on alkanut valmistua patalappuja. Sen jälkeen olen tehnyt käsilläni paljon erilaisista materiaaleista. Ompelin vaatteita kankaasta, nahkasta ja jopa turkiksistakin. Käsin ja koneella kutominen ovat kulkeneet mukana koko ajan. Kangaspuilla on syntynyt mattoja, kuultokudoksia ja poppanatöitä.

Erilaiset kansalaisopistojen ymv. kurssit ovat tulleet tutuiksi, kun olen haastanut itseäni uusien materiaalien pariin. Piirtäminen, öljyväri- ja posliininmaalaus, savityöt jne. Näistä useimmiten teen tiffany-, sulatuslasi ja mosaiikkitöitä.

Hopetyö- ja kivenhionnan ensimmäiset kurssit kävin Keravalla ja onnekseni Karkkilasta löytyi asiaan jatkumo. Opinnot jatkuvat joka vuosi täällä kursseilla. 

Ehkä suurin kynnys oli taontakurssille meno. Sitä mietin vuoden ja päätin, että takomaan on opittava. Se taito tuli opeteltua Keravalla useammalla kurssilla, missä taoin mm. ovenkahvoja, amppelitelineen ja erilaisia ripustuskoukkuja.

Askartelu eri muodoissaan kuuluu ohjelmaani Eläkeliiiton Karkkilan yhdistyksen askarteluvastaavana. Kokoonnumme joka toinen viikko näpertelemään erilaisia töitä, joihin etsin mallit ja ohjaan ryhmässä tekemistä.

Pohjanpirtin näyttelyssä oli pieni läpileikkaus töistäni.

 

Tästä takaisin näyttelyn nimilistaan