Hyvän ikääntymisen etsijät- hankkeen ryhmätoiminnan tavoitteena on vahvistaa ryhmäläisten osallisuutta ja lievittää yksinäisyyden kokemusta. Hanketyöntekijät Teija Saarinen (Eläkeliitto) ja Ulla Arifullen-Hämäläinen (Miina Sillanpään Säätiö) pohtivat seuraavassa, mitä ovat oppineet ryhmäläisten omista tarpeista lähtevästä toiminnasta ja millaisia vaikutuksia ryhmissä on syntynyt.
Osallisuus alkaa osallistujille tärkeästä
Helposti ajatellemme, että osallisuus lisääntyy, kun kutsumme ihmisiä valmiiksi hyvin mietittyyn ryhmätoimintaan viihtyisiin tiloihin, jossa tarjoillaan kahvit ja maittavat kahvileivät. Jos toimintaan ei haluta osallistua, ensimmäinen ajatus on, ettei ihmisiä kiinnosta. Voisiko sittenkin lähestymistapa olla väärä?
Olemme vuosien saatossa joutuneet myös tarkistamaan omia oletuksiamme. Toiminnalla on vaikutusta vasta kun se lähtee aidosti ikääntyvien omista tarpeista ja tavoitteista. Toiminta rakennetaan yhdessä, ei valmiiksi osallistujien puolesta. Siksi on tärkeää, että hankkeen tavoitteet ja osallistujien omat kiinnostuksen kohteet kohtaavat.
Oleellista on tahto kohdata ihminen hänen omilla ehdoillaan ja omista lähtökohdistaan sekä aito kiinnostus toisen kokemuksia kohtaan. Tärkeää on myös välttää tulkintojen tai valmiiden ratkaisujen tarjoamista. Olemme onnistuneet parhaiten rakentamaan luottamusta ja yhteistyötä, kun osallistujille tärkeästä tulee meille tärkeää.
Kuulluksi ja nähdyksi tuleminen palauttaa uskoa itseen
Haavoittuvat elämäntilanteet voivat haastaa osallisuuden kokemusta ja arjen hallintaa erityisesti, jos asioiden kanssa jää yksin. Hankkeessa olemme kohdanneet paljon ihmisiä, joilla ei ole läheisiä ihmissuhteita eikä ryhmää, johon kuulua tai joiden kanssa ajatuksiaan jäsentää. Moni kokee yksinäisyyttä.
Osallisuus on kuulumista: kokemusta siitä, että kuuluu johonkin joukkoon. Se on myös näkyväksi tulemista – tunnetta siitä, että on hyväksytty, arvostettu ja merkityksellinen muille. Lisäksi osallisuus on pystymistä eli kokemusta siitä, että voi toimia itselle tärkeiden päämäärien edistämiseksi itse valitsemallaan tavalla. Olemme huomanneet, että ryhmissä osallisuus vahvistuu, kun usko itseen ja omien yhteisöjen löytymiseen palautuu.
Minäkuva on muuttunut myönteisemmäksi, ryhmäläiset ovat olleet minulle myönteisenä peilinä. Usko itseen, että selviydyn, on lisääntynyt
Muutokset näkyvät osallisuudessa ja yksinäisyyden lievittymisessä
Osallisuuden ja yksinäisyyden kokemuksia arvioitiin kolmessa mittauspisteessä: ennen ryhmätoiminnan alkua (alkumittaus), sen päätyttyä (loppumittaus) sekä 3 kk ryhmien päättymisestä (seurantamittaus). Osallisuuden kokemusta arvioitiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kehittämällä osallisuusindikaattorilla (THL). Indikaattori muodostuu kymmenestä väittämästä, joiden vastaukset pisteytetään ja lasketaan yhteen. Tämä summa muunnetaan asteikolle 0–100.
Osallisuusindikaattoriin vastanneiden (n=49) keskiarvo oli alussa 68 pistettä (vaihteluväli 30–97,5) ja lopussa 74,6 pistettä (40–97,5). 29 osallistujalla osallisuusindikaattorin pistemäärä oli alussa matala, alle 75 pistettä. Merkittävää on, että heistä 90 %:lla osallisuuden kokemus oli lisääntynyt lopussa.
Yksinäisyyden kokemusta kysyttiin viisi portaisella asteikolla väittämällä ”Tunnen itseni yksinäiseksi” (1=jatkuvasti, 5=en koskaan). Yksinäisyys oli lievittynyt lopussa 38 %:lla kysymykseen vastanneista (n=50). 19 henkilöä koki yksinäisyyttä alussa usein tai jatkuvasti. Heistä loppumittauksessa 74 %:lla yksinäisyys oli lievittynyt.
Seurantamittauksessa (3 kk) myönteiset muutokset lähtötilanteeseen nähden säilyivät. Erityisen ilahtuneita olemme, että muutoksissa on merkkejä pysyvyydestä ja vaikutusten juurtumisesta arkeen.
Vertaisuudesta syntyy silta toisiin
Ryhmätoiminnan vaikuttavuutta osallisuuteen olemme tarkastelleet myös laadullisilla menetelmillä, kuten Pienet onnistumistarinat -haastatteluilla (THL). Näitä tuloksia saamme alkuvuodesta 2027. Laadullisten arviointien perusteella voimme jo nyt todeta, että vertaisuus on ollut ryhmätoiminnan ydintä ja yhteiset kokemukset kuin valoisa silta. Se kannattelee, innostaa, rohkaisee, tuo iloa arkeen ja vahvistaa yksilön kokemusta kuulumisesta ja omista vaikutusmahdollisuuksista.
Omat kehäajatukset vähenivät, kun tuli uusia näkökulmia. Tajuaa, ettei ole yksin, ongelmia on muillakin, vaikka ei ihan samanlaisia. Se helpottaa omaa kuormaa
Yhteinen oppiminen kantaa eteenpäin
Olemme oppineet, että osallisuus rakentuu pienistä asioista. Se syntyy siitä, että tulee kuulluksi, nähdyksi ja kohdatuksi omana itsenään. Se näkyy rohkeutena kertoa omista kokemuksista, haluna auttaa toista ryhmäläistä tai uskalluksena ottaa askel kohti uusia ihmissuhteita. Nämä asiat eivät aina näy numeroissa tai mittareissa, mutta ovat havaittavissa.
Hankkeen tässä kohdassa voimme todeta, että oppia on kertynyt meille kaikille. Osallistujat ovat löytäneet uusia näkökulmia, vertaistukea ja vahvistusta omaan arkeensa. Me työntekijät puolestamme olemme saaneet vahvistuksen sille, että kestävimmät ratkaisut syntyvät yhdessä rakentaen. Oppia ikä kaikki – jokaisella on jotain annettavaa ja opittavaa. Parhaimmillaan nimenomaan yhteinen oppiminen luo pohjan jollekin uudelle.
Lähteet
Yhdenvertaisen osallisuuden koordinaatio, THL. Osallisuusindikaattori. Työkalut – THL
Yhdenvertaisen osallisuuden koordinaatio, THL. Pienet onnistumistarinat -työkalu osallisuusvaikutusten arviointiin. Työkalut – THL
Lue lisää aiheesta
Hyvän ikääntymisen etsijät -ryhmäläisten kokemuksia vertaisuuden voimasta
Unelmia ja iloa arkeen -ryhmätoiminnan sisältöjä ja ns. osallistujan polku