Maisemat eivät lakkaa hämmästyttämästä

Teksti, kuva ja videot: Anssi Kemppi – 17.9.2026

Viikon mittaisen matkan tukikohtana oli Seefeld, noin 1 180 metrin korkeudessa sijaitseva alppikylä. Se levittäytyy aurinkoiselle ylätasangolle Wettersteinin ja Karwendelin vuoristojen väliin.
Matkalle osallistui väkeä eri puolilta Suomea. Mukana oli sekä Alppien konkareita että ensikertalaisia. Kokeneet kävijät jakoivat muistojaan ja havaintojaan, ensimmäistä kertaa vuoristoon saapuneet puolestaan katselivat kaikkea tuorein silmin. Yhteistä oli ihastus maisemiin.

Valmiiksi järjestetyn matkan huolettomuus

Suomusjärveltä lähteneille Riitta ja Veijo Laineelle Itävalta oli tuttu vuosien varrelta. Riitta oli ollut mukana samalla lukijamatkalla aiemminkin.
– Paljon on tullut matkustettua Itävallassa ja Alpeilla. Täällä on kuitenkin aina yhtä hienoa. Maisemat eivät lakkaa hämmästyttämästä, Riitta kertoo.
Laineen mukaan ryhmämatkan suurimpia etuja on sen vaivattomuus.
– Kaikki on järjestetty valmiiksi. Ei tarvitse itse huolehtia kuljetuksista, reiteistä eikä aikatauluista. Silloin voi keskittyä nauttimaan matkasta.
Samoilla linjoilla olivat Mäntsälästä matkalle osallistuneet Martti Heikkinen ja Paula Korhonen.
– Oli mukava lähteä valmiiksi suunnitellulle ja organisoidulle matkalle vain nauttimaan nähtävyyksistä ja maisemista.

Täällä on kiva porukka

Monen matkalaisen mielestä juuri huolettomuus tekee lukijamatkasta erityisen miellyttävän. Kun käytännön järjestelyt ovat valmiina, aikaa ja energiaa jää maisemien ihailuun, uusiin kokemuksiin ja yhdessäoloon.
– Täällä on kiva porukka, kuului kommentti useammastakin suunnasta.
Päivien kokemuksia vaihdettiin bussissa, retkillä ja hotellin illallispöydissä. Juuri hyvä yhteishenki nousi monelle yhtä tärkeäksi muistoksi kuin itse nähtävyydet. Alppien konkarit jakoivat vinkkejään ja kokemuksiaan, kun taas ensikertalaiset ihastelivat vuoristomaisemia tuorein silmin. Yhdistelmä toi keskusteluihin uusia näkökulmia ja loi ryhmään välittömän tunnelman.

Seefeldissä historian jäljillä

Seefeld herätti myös suomalaisia urheilumuistoja. Moni muisti Eero Mäntyrannan uroteot Innsbruckin olympialaisissa vuonna 1964, mutta kaikille ei ollut tuttua, että pohjoismaisten hiihtolajien kilpailut käytiin juuri Seefeldissä.
Kun joku kertoi kylässä sijaitsevasta Mäntyrannan pienoispatsaasta, alkoi lähes salapoliisityötä muistuttava etsintä. Vinkkejä kyseltiin paikallisilta, karttoja tutkittiin ja mahdollisia sijainteja kierrettiin. Patsas jäi tällä kertaa löytämättä, mutta etsinnästä tuli yksi matkan yhteisistä puheenaiheista – ja ehkä myös hyvä syy palata vielä joskus takaisin Seefeldiin.

Vuoret tekevät vaikutuksen

Matkan ohjelmaan kuului retkiä myös Tirolin muihin kohteisiin. Erityisen vaikutuksen teki vierailu Krimmlin vesiputouksille. Suomen järvi- ja metsämaisemiin tottuneille matkailijoille putousten voima ja vuorten mittakaava olivat vaikuttava kokemus.
Päivä toisensa jälkeen alppimaisemat tarjosivat uusia näkymiä: jylhiä vuorenrinteitä, vehreitä laaksoja, alppiniittyjä ja pieniä kyliä, joissa perinteet näkyvät yhä vahvasti. Vaikka osa ryhmästä oli vieraillut Tirolissa useita kertoja, löytyi tutustakin ympäristöstä jälleen jotain uutta nähtävää.

Matkan aikana nähtiin myös Achensee, jota kutsutaan osuvasti Tirolin mereksi. Turkoosinsininen järvi vuorten sylissä tarjosi jälleen yhden näkymän, jonka äärellä kamerat kaivettiin esiin lähes yhtä aikaa.
Viikon aikana ensikertalaiset saivat ensimmäiset alppimuistonsa ja konkarit vahvistuksen sille, miksi alueelle palaa yhä uudelleen. Parhaimmillaan lukijamatka olikin juuri tätä: vaivatonta matkantekoa, upeita maisemia ja hyvää seuraa. Kun kaikki oli järjestetty valmiiksi, sai keskittyä siihen, mikä matkustamisessa on parasta – kokemiseen, näkemiseen ja yhdessäoloon.
Ei siis ollut ihme, että matkan aikana kuultiin useamman kerran sama toive:
– Tänne on päästävä uudestaan.