Tätä mieltä

Ikäihmisten läheisten huoli on kasvanut viime vuosina selvästi. Pelko ei liity vain yksittäisiin hoivakoteihin tai yksittäisiin epäonnistumisiin, vaan koko sosiaali- ja terveydenhuollon toimivuuteen. Yhä useammin näyttää siltä, että järjestelmä toimii omien rajojensa ja rakenteidensa ehdoilla – ei ikäihmisen tarpeiden mukaan.
Moni omainen tunnistaa tilanteen, jossa iäkkään ihmisen vointi heikkenee, mutta apua on vaikea saada oikea-aikaisesti. Hoivakoti ei voi ottaa vastaan, kotihoito ei enää riitä, terveyskeskus ei ole oikea paikka ja erikoissairaanhoito toteaa, ettei kyse ole lääketieteellisestä hoidosta. Vastuu siirtyy taholta toiselle, ja ikäihminen jää näiden rajapintojen väliin. Tätä pallottelua perustellaan kriteereillä, lainsäädännöllä ja resurssipulalla, mutta omaisille se näyttäytyy epäinhimillisenä ja turvattomana.
Sote-järjestelmän perustehtävä on turvata hoito ja huolenpito silloin, kun ihminen ei enää pärjää itsenäisesti. Nyt järjestelmä yskii pahasti juuri tässä kohdassa. Ikäihmisten määrä kasvaa, hoivan tarve monimutkaistuu ja samaan aikaan henkilöstöpula ja työn kuormittavuus heikentävät hoidon laatua. Tämä kehitys on ollut tiedossa pitkään, mutta ratkaisut eivät ole pysyneet tarpeen tahdissa.
Hoivakotien ongelmat nousevat julkisuuteen usein vasta kriisien ja skandaalien kautta. Vähemmälle huomiolle jää arki, jossa hoitohenkilöstö tekee parhaansa riittämättömillä resursseilla ja omaiset paikkaavat järjestelmän puutteita omalla ajallaan ja jaksamisellaan. Kaikilla läheisillä ei ole siihen mahdollisuutta, ja silloin riski kasautuu niille, jotka ovat jo valmiiksi haavoittuvassa asemassa.
Ihmisarvo ei ole abstrakti käsite. Se näkyy siinä, saako ikäihminen apua ajoissa, tuleeko hän kuulluksi ja voiko hän tuntea olonsa turvalliseksi. Kun hoito määritellään jatkuvasti minimitason kautta, vaarana on, että myös ihmisarvo kaventuu minimiin.
Tarvitsemme rehellistä keskustelua siitä, mihin olemme valmiita sitoutumaan ikäihmisten hoidossa. Vastuun siirtely ei tuo kestävää säästöä, mutta se murentaa luottamusta nopeasti. Ikäihmiset eivät ole hallinnollinen ongelma, vaan ihmisiä, jotka ovat rakentaneet tämän yhteiskunnan. He ansaitsevat turvaa, arvokkuutta ja hoivaa – eivät jäämistä järjestelmän väliin.

Pauli Kankaanpää
Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueen
vanhusneuvoston puheenjohtaja