Yhteystiedot
Eläkeliiton Haapamäen yhdistys ry
Ähtärintie 32, 42930 Katajamäki
Puheenjohtaja Reijo Lähteenmäki
puh. 040 0915891
sotmestreijo@gmail.com
Sihteeri Raili Rinne
Ylä-kolkintie 92, 42820 Riiho
puh. 040 514 4854
raili.rinne@hotmail.fi
KRONIKKA UNKARIN MATKALTA 15.–24.4.1989
Kirjoittanut Jenny Mannila
Matkailu avartaa ihmisen mieltä
näinhän sitä uskotaan, kun kuljetaan vieraalla tiellä.
Tämän on huomannut Haapamäen Eläkeliiton väki
paljon retkeillään, me myös paljon maailmaa nähdään.
Unkarin matkasta kauan haaveiltiin, Töysän matkatoimistossa se suunniteltiin,
näinhän se toteutui ja matkaan lähdettiin.
Valkeni keväinen päivä 15. huhtikuuta, kaikkihan olivat lähdössä ilman muuta
ja auto täyttyi yhtä vaille ihan. Odotusta täynnä paikat autosta etsittiin.
Eteenpäin vain kaasua polki jo Kyöstin jalka,
silloin huomattiin, että kahvinkeittovehkeet puuttui meiltä.
Ailin terveiset eivät menneet perille asti.
Korput olisi pitänyt kuivina järsiä, eihän siitä mitään olisi tullut, sanoihan sen jo järkikin.
Niinpä käännyttiin vielä Keuruuta kohti,
saatiin mukaan kaasut ja kattilat, siihen se johti.
Mänttään päin sitten suunnattiin auton nokka, parasta tietä kohta.
Anja se löytyi tienposkesta Vilppulasta, kaikki nyt mukana matkaamassa.
Meillä oli suuntana Helsinki aivan. Kerran välillä tankattiin ja tyhjättiin, nähtiin sen vaiva.
Satamaan saavuimme hyvissä ajoin, siellä autoomme astui oppaamme,
tuo pitkä ja komea Juhani tuoden tiedon paloa ja mummut oli myytyjä joka ainoa.
Liput jaettiin, passit ja viisumit tarkastettiin, Pomerania laivaan kaikki kavuttiin.
Klo 15 laiva Suomenlahden ja Itämeren aalloille lähti. Matka oli pitkä, siinä aallot mukavasti keinutti.
Ruoka laivalla oli hyvää, hytissä petit pehmoiset, viina, karkit halpaa, niitä myös ostettiin.
Sunnuntaina kirkonmenot pidettiin diskossa aivan,
matkassa olleet diakoniaväki ja oikea pappi näkivät sen vaivan.
Toista vuorokautta kynnettiin Itämeren aaltoja noita,
jopa Gdansk häämöttää, ensimmäinen pitkä tulli oiva.
Laukkuja ei tarkastettu, mutta naamataulu oli kovilla.
Siinä kerkisi ajatella, onko pärstä jotenkin vialla.
Gdanskissa oppaaksi saimme Sder Oholskin, lääkärin alun, miellyttävän hauskankin.
Nähtiin kuuluisa Leninin telakka ja vihreää, mutta niin kylmää kaupunkia.
Myöhään yöllä saavuimme Varsovaan, tuonne Puolan pääkaupunkiin,
jossa majoituimme hotelli Grand Orbiskiin, siellä muutama tunti makeasti nukuttiin.
Aamulla lähdettiin hyvissä ajoin matkaan.
Varsovaa nähtiin läpi ajettuamme ja sitten maaseutu jatkui.
Olihan kaupunki vanha ja kauniskin,
mutta meillä oli eteenpäin kiirekin.
Ajettiin läpi suurten vilja-alueiden,
nähtiin myös köyhyys ja saasteet teollisuuden.
Tutustumiskäynti Auschwitzissa toi esille ihmisen luonnon raakuuden.
Noin 4 miljoonaa juutalaista sai leirissä matkansa määränpään,
kaasukammioissa viimeisen suihkunsa polttouuneissa tuhkaksi muuttuessaan.
Kaikki tapahtui kautta petoksen, joten menivät he kuolemaan tietämättään, iloiten.
Vaatteet ja korut oli koottu ensin heiltä, sitten hiukset leikattiin, kultahampaat suusta revittiin.
Syanidi purkkeja myös paljon näimme ja hiuksista tehtyä kangasta,
syanidikaasusta kuolemaa saivat. Kuvia seinillä eri tilanteista selkoa tuoden.
Kaikkia paikkoja emme Ailin ja Kyöstin kanssa nähneet, sillä kahvinkeittoon autolle kiirehdimme.
Olipa se valmista toisten saapuessa, hyvältä maistui kuulemma.
Autoon jälleen, matka jatkui ruokapaikkaa etsien.
Löytyihän se, erikoisesti koristeltu, ruoka hyvää.
Eron hetki jo koitti, opas sai lahjansa, kiitoksensa ja lähti omille teilleen junalla Gdanskia kohti.
Suukon sain poskelle Sder Oholskilta, en toki ole pessyt pois sitä vieläkään.
Matkamme jatkui Tshekkoslovakian rajalle asti kauniiden vuoristomaisemien kautta.
Sielläpä eteemme tuli tenä vastaan, passit koottiin, paperit täytimme.
Mikään ei oikein kelvannut pojille näille.
Juhani hikipäässä täytti tietoja meistä ja juoksi toimiston ja auton väliä tietoa tilanteesta tuomaan.
Aikaa kului ja kului tuntia monta yöstä pimeästä.
Viimein kai tullipojatkin väsyivät, kyllästyivät ja pääsimme matkaa jatkamaan toiseen tulliin odottamaan.
Aamuyöstä Buda Pentaan sitten saavuimme, petit oli hyvät, pehmeät,
uni siten tosi makeaa, kymmeneen asti sitä jatkaa sai.
Aamupala kun hotkaistaan, autoon jälleen potkaistaan,
kierrämme kaunista Budapestia. Kahta puolta kauniin Tonavan on kaupunkia.
Tumma vilkas Juudit meitä opastaa.
Buda on perustettu 1400-luvulla. Pestin puolella on enemmän asukkaita.
Nähtiin vanhoja kauniita kirkkoja, Tonavan yli kulkevia siltoja,
Margitin saari Tonavan keskellä, siellä on reumasairaala, 123 kuumavesilähdettä,
vielä kuninkaan linna, 700-vuotias Matiaksen kirkko, jossa Matias-kappeli,
linnavuori, josta kristinuskon tuoja, piispa Kellied v 1000 alas Tonavaan heitettiin.
Olof Palmen puiston näimme, sankariaukiolla pysähdyimme,
siellä patsaita työlle, sodalle, rauhalle, kulttuurille, Matias-kuninkaalle,
Tapani-pyhimykselle sekä myös valtionhoitajille ja muille kuninkaille.
Siellä myös meidän joukkomme kuvattiin, muistoksi Budapestin käynnistä ikuistettiin.
Kävimme kaupoissa ostoksilla kävelykatujen varsilla. Viiletimme pitkin Tonavaa sievällä pikkulaivalla.
Puda Pentaan palasimme, ruhtinaallisesti ruokailimme,
hotellin yöelämään tutustua meinasimme, pieni osa vain meni sinne.
Mirjakin laittoi parhaat vaatteet ylle ja sitten pujahti peiton alle, uni petti,
ei juhlinnasta mitään tullut, mutta kateissa ollut laukku löytyi ja riemu siitä raikui.
Aamu valkeni keskiviikon aamiaisen jälkeen hyvästit hotellille
suuntana matka Balatonille.
Näimme hyvin hoidetut viljelysaukeat, laajat syysvehnäpellot hyvässä kasvussa,
siitä satokin saadaan jo kesäkuussa. Kevätviljat, sokerijuurikas, maissi olivat jo pinnassa.
Persikka- ja kirsikkapuut olivat valkeina kukkamerinä.
Suurin osa maista yhteismaita 3 – 5 tuhannen hehtaarin suuruisina.
Jonkin verran on vuokramaita yksityisillä 5 – 20 hehtaarin kokoisina.
Suuret viinitarhat Balaton-järven ympäristössä.
600 km2 Balaton on Unkarin järvistä suurin, vesikin vihreää, auringossa kimmeltävää.
Matkasimme lautalla Tihanyn niemelle, siellä Balatonin kaunista kesää ihailimme.
8 tornisessa Tihanyn luostari-kirkossa kävimme. Se on 1055 rakennettu kaunis katolinen luostari, jossa mahtavia taideteoksia katselimme. Siellä on Antero I hautakammio. Hän oli Tapani pyhän jälkeen kuningas,
mutta kohtasi jo 1060 matkansa määrän pään. Ei kauan kerinnyt hallitsemaan.
Sieltä on löydetty myös ensimmäiset Unkarin kieliset kirjoitukset, 55 valaisevaa sanaa.
Tihanyn niemellä on myös tulivuoria, siellä kaikki liikkuu, on kuin työs.
Näinpä matkamme jatkui suurien viinitarhojen ohi Balatonfürediin.
Siellä majoituimme Margareetta-hotelliin.
Illalla satoi ankarasti peittäen matkalaisten jäljet, mutta loppuihan se ja
viininmaistajaisiin Bariesha Gsardaan kiiruhdettiin.
Mustalaisorkesteri soitti ihanasti, selkäpiitä pitkin hiiret juoksi värisevästi.
Viini maistui, laulu raikui, ilta kului rattoisasti.
Mutta kaikki loppuu aikanaan. Palasimme Margareettaan nukkumaan.
Sieltä matka torstaina jatkui Györiin halki pyökkimetsien.
Viinivainioita, kirsikkapuiden kukista saadaan parasta hunajaa.
Györin metsässä rosvoalue, viime vuosisadalla rikkailta otettiin köyhille annettavaksi.
Kuuluisin rosvo oli Sopri Joska, jota asukkaat erikoisesti suosivat,
mutta joutui myös kiinni, omat kaverit pettivät.
Metsässä kasvaa vielä myrkkysieni, jolla anopin voi myrkyttää, jos käyvät hankaliksi siellä.
Kékes on korkein piste Unkarissa, 1015 metriä, ei lunta huipulla pysyvästi.
Györissä Juuditin ja meidän tiemme erosivat. Hän kiitteli lämpimästi,
että olimme olleet vieraina Unkarissa, toivotti meille hyviä matkoja eteenkin päin jatkossa.
Lauloimme Anjan johdolla Juuditille ”Sä kasvoit neito kaunoinen”, ”Männikkömetsät”, ”Tuonne
taakse metsämaan” ja ”Tuulan tei”n. Lahjat ja haikeat hyvästit Juuditille, halaukset Juhanille.
Matka jatkui Wieniä ja Itävaltaa kohti, tähän se ylimääräinen kierros johti.
Unkarin ja Itävallan rajatullissa vain tunnin olimme, uuden maan puolelle tulimme.
Rajalta lähtien aukeni valtavat viljamaat, kasvu vihreän rehevää, silmille ihanaa.
Itävalta, metsää, suota ja viljaa – neljänneksiin jakaantuu, pinta-ala Oulun läänin suuruiseksi avartuu.
Wieniin saavuimme, näimme kirkon 137 metrin torneineen, Habsburgien talot ja linna pramein. Parlamenttitalo 104 metriä korkea, raatihuone, taideakatemia, kuuluisat heinämarkkinat,
Badenbergien linna puistoineen.
Ajelimme jälleen Tshekkoslovakian rajaa kohti. Tuntui kuin eivät ensin huolisi maahan ja, kun saivat,
sitten pois ei päästetäkään.
Tullista päästessä ajelimme Jihlavan kaupunkiin ränstyneitä köyhiä seutuja pitkin, vähän kauhistuttikin.
Hotelli Jihlavassa majoitus, ruokailu ja aamiainen. Sielläkin uni syvää, petit pehmoiset, mutta joku
näki vieraita elikoita vilahtelevan. 21. pv perjantaina hyvästit Jihlavalle ja matka kohti
Prahan kultaista miljoonakaupunkia. Moldaun varrella sijaitsee v 600 jo kirjoissa mainitaan.
Nämähän ovat sotamies Sveikin maisemia. Ajettiin ohi Prahan kuninkaan palatsin, josta huonot
neuvottelijat saivat heiton ikkunasta alaskin.
Kullatut katot kansallismuseossa ja Balsanin kuninkaanlinnassa.
Kävelimme Vaclavske namestille, 21.8.1968 kansannousun paikalle, missä se tukahdutettiin verisesti
neuvostotankkien vyörymisessä. Yläpäässä katua on Jan Balachin hauta, tuon 16 vuotiaan poikaraukan,
joka itsensä uhrasi polttamalla vastalauseeksi sortajalle.
Suurtorilla automme olla nököttää 100 höntöntöntöllä lunastettuna.
Torilla on myös Jan Husin muistomerkki. Hänet 1600 luvulla vääräuskoisena poltettiin,
2-torninen pyhän Vituksen kirkko ja katedraali.
Taaskin me tovi matkattiin ja kahvin keittopaikka löydettiin tien reunasta.
Kahvi mielet virkistää, mukava on autossa istua taas.
Ajetaan läpi huikaisevan kauniiden maisemien, on vuoria, laaksoa, kukkulaa, laaksoissa taloja, kirkkoja.
Tulee mieleen jodlaus vaan, vuoristoa ylös ja aina ylös kivutaan. Sitten vaihtuu maisema, saastemetsää on
vaan, kaikki puut kuolleet, kaatuneet, elämä kasveista kaikonnut.
Jälleen ollaan tullissa, 17 milj. DDR saavutetaan. Menihän siinä taas tovi, mutta olimmehan oppineet siihen.
Seuraava maa kirkolla aloitetaan ja hautausmaahan kaikki tullissa kuolleet haudataan.
Talot hyviä, saksan tyylisiä, ollaan 1240 metrin korkeudessa Kailber-vuoristossa.
Sitten alkoi alamäki, oikein mutkaista tietä vain alaspäin. Kapearaiteista rautatietä höyryjuna porhalsi
meitä vastaan, siinäpä oli haapamäkisille ihmettelemistä.
520 tuhannen asukkaan Dresdeniin jo tullaan. Sen liittoutuneet 14 päivää ennen rauhan tuloa
maan tasalle pommeilla myllää. Nyt on uudestaan hyvin rakennettu entistä ehommaksi. Näemme kuuluisan raatihuoneen torneineen, teknillinen korkeakoulu, antifasistisen taistelun muistomerkki, venäläinen kirkko.
Elben rantaa ajelemme, sillan siitä ylitämme. Vanhoja tyylirakennuksia, niillä taianomainen maine on.
Oikein rakennustaiteen muistomerkkinä iso alue vanhaa kaupunkia on.
Sitten vallan sivuteitä Itä-Berliinin ohitamme ja Länsi-Berliiniin saavumme, hotelli Meindele etsitään.
Siinähän se on taas koti yhden yön ajaksi. 22. lauantai aamiaisen jälkeen suuntaudutaan Länsi-Berliiniä katselemaan. Eläinpuisto monta hehtaaria ihan keskellä kaupunkia, voiton patsas siellä oli ja Brandenburgin
tori, jossa Hitler marssi joukkoineen hupsun kansan hurratessa innoissaan, miehitysjoukkojen
hautausmaa ja muistomerkki, Berliinin muuria katselimme, kahden maailman rajaa ihmettelimme.
Ajelimme ohi vanhan valtiopäivätalon, 5. toukokuuta 1945 Venäjän puna-lippu katolla jo oli.
Talon kellari-bunkkerissa silloin Hitler itsemurhan teki.
Berliinistä matka suuntautui kohti Sassnitzia, jälleen tulliin jouduimme. Nyt meni vajaa tunti vain
ja sitten matkaa jatkettiin läpi metsäisten maisemien, Oranienburgin kaupungista kuulimme samoin
Ravenbrückin keskitysleiristä, jossa 90 tuhatta uhria sai viimeisen suihkunsa.
Vanha Ravensburg sodassa pahoin tuhoutunut, 2 porttia ja vähän muuria linnoituskaupungista
jäljellä on. Märässä Virstenbyrken metsässä poikkesimme, omat hommamme hoitelimme.
Sassnitzissa lautalle vain autossa istua saimme, sieltä portaita ylös kapusimme, lautan ruokasalissa
hyvän aterian söimme, ostokset ja muut hommat hoitelimme. Yhdellä tytöllä jo housut putoamaan
alkaa, ehkä hiukan hillitymmin asian olis voinu huomauttaa.
Näinhän sitä Trelleborgin satamaan jo tullaan. Tavarat sai olla autossa eikä tulli niitä huomioikaan. Matkaa jatkettiin Malmötä kohti. Siellähän se majapaikka meitä jo odotti. 23. sunnuntaina Malmö Scandic-hotellista lähtö jo koittaa, lähtökuume reissajat taas voittaa.
Ajellaan pitkin Tanskan salmen rantaa, melkein Tanskan kielen kurkkuvika veden yli kantaa.
Nythän oli Yrjön päivä, pyhä Yrjö jossain juhlia antaa. Barcebedin ydinvoimala kiinni on jo aivan,
Oskarshamn sähköä vielä jonkun aikaa antaa. Karlkrassan kaupungissa jo 1910 lentokonetehdas-
Helsingborin kaupungista lauttareitti Tanskaan, kansainvälinen 100 tuhannen linnoituskaupungissa
viimeinen taistelu v 1710 Tanskan kanssa.
Ajellaan sisämaahan päin. Rantaniityt jäävät, samoin Skånen suuret viljalakeudet. Laagan joki ylitetään monta kertaa. Vidöster-järvi, jonka rannalla kultainen kahvipaikka. Horlen on ylängön korkein kohta.
Sitten jönköpingin kaupunki jo hohtaa Vettern-järven rannalla, järven yllä paistaa aina aurinko.
Pietari Brahen rakentama Brächefyysin linnan rauniot me näimme. Vetterkenin ruokapaikassa osa söi, toisille keitettiin kahvit vain. Kremnan kaupungissa Karl Elden muistomerkki viestinviejä, Braahen ja kuumailmapallon museot sekä vanhan piian kirkkokaramellit. Karamellien tekoa katsomassa kävimme, sen hyvää makua maistelimme. Resepti oli Amalia Erikssonin jo v 1869 muotoonsa kehitetty. Pojat karkkipötköjä leipoi eri värien raidalliseksi, Kremnan tunnus punaraidallinen.
Lindköpingissä lentokoneita ja saabeja nyt tehdään. Toiseksi suurin kirkko 105 m tornein siellä nähdään, Upsalassa Ruotsin suurin. Götan kanava vain turistikäytössä nykyisin on.
Norrköping on 1200-luvulla perustettu teollisuus 1600 naulatehtaasta aloitettu.
Nyköping vanha hallintokaupunki. Birger-jaarli pisti pystyyn pidot, veljet kutsui ja huoneeseen lukitsi, avaimen jokeen heitti, nälkäkuolemalla pojat veivinsä heitti, 1900 avain ylös.
Södertäljen kaupunki ohitetaan ja Tukholmaan jo tullaan 1253 ensi kertaa mainitaan, linnoitettu Birger-jaarlin aikaan. Kuninkaan kurvin ylitimme, Klaaran kirkon torni 106 m, ohitimme kaupungintalon, suuria siltoja ylitimme (Mälaren yli). lehtitaloja, vankila, Nobelin laboratorio, Maria Sofian ja Katariina Teresan kirkot, kuninkaan linna, lasinen kulttuuritalo, Kustaa IV Adolfin patsas ja tori, ulkoministeriö, rautatieasema Svenska Sveedenillä, Olof Palmen kuolinpaikan näimme, Aadolf Fredrikin kirkon ja hautausmaan ohitimme, Suomi-talo, kaupunginteatteri, Vaasa-laivan ohitimme. Birger-jaarli kuulemma Tukholman isä on.
Jopa sitä satamaan tullaan pitkän ajomatkan jälkeen. Laivaan noustessa sattui pieni onnettomuus, eräs matkaaja horjahti portaissa vaan ei pahempaa, takapuoli vain mustelmia sai. Laivassa meitä hytit odottaa joskin jotain sekaannusta niissäkin oli taas. Yö laivassa kului entiseen malliin, söimme hyvin, nukuimme hyvin, ostokset varmat teimme, kotiin tuliaiset veimme.
Aamulla virkeinä Turkuun tullaan, eron hetkessä jälleen ollaan. Juhani teki viimeisen otoksen laskennassa, onko kaikki tallella näin pitkän ja monivaiheisen matkan jälkeen. Ja siinä hälinässä ne pullot peijakkaat. Heläys vain kuului ja Unkarin viinit valuivat kadulle. Siinä kuitenkin matkalaiset muistaa omaa opastaan omalla pullollaan, jälleen nuo hartaat halaukset, kiitkset ja lupaukset saapua 7.5. Haapamäelle retken rääppiäiskahveille. Samalla kuljettajan kiittelimme, rankan reissun jälkeen hyvittelimme. Olimmehan vankasti Suomen maan kamaralla terveinä ja niin iloisina. ”Kotimaamme ompi Suomi” olisi ollut paikallaan, se myöhemmin kyllä lauletaan.
Matka alkaa näin Turusta Haapamäelle, Orituvassa vain poikkeamme kahville. Matkakommentit, kuulemani, tulevat tässä, peräpään matkaajat saivat arvosanan huonon, kateudesta toiset vain puhuivat sävyyn tähän. Sen olen huomannut matkoilla näillä, iloisin porukka on aina peräpäällä. Joku ei kuulemma osannut pukeutua, tämäkin oli turhaa arvostelua, eihän oltu muotinäytöksessä ollenkaan.
Omasta puolestani ei ole matkasta valittamista. Kaikki meni hyvin, paljon oli näkemistä, kokemista. Ruoka maittoi ja nukuin jokaisessa mahdollisessa paikassa, jopa pohhuutin Erkin ihmeeksi autossakin.
Kiitokset kaikille kanssamatkaajille, lahjarahasta vetäjille. Ostinpa laivasta rahoilla näillä kellon hyvän, että joutuisin ajoissa rääppiäisiin tähän. Kyöstille kiitokset varmasta kuljetuksesta aina kotiportille asti. Hänellä, jos kellään voisi olla valittamista.
Matka oli antoisa, paljon uutta koimme ja näimme, mutta kyllä Suomi on paras maa, niin hyvä oli kotiin tulla taas.
Jenny
Ne kottaraisen pyydykset edellä jäivät. Jossain DDR:ssä erikoisia verkkoja ihmettelimme, ne olivat kottaraisen pyydyksiä, kuulimme.
Unkarihan sijaitsee Karpaattien altaassa.