Paavon puhe puurojuhlassa 2024

Joulupuuro kutsuu meidät yhteen  

Sinulle ja minulle on elämäntaipaleen aikana kertynyt tapoja, joista et pääse irti tai et halua niitä menettää. Aamulla vielä unensekaisena käyt vessassa, laitat kahvit ja teet tippumaan, laitat samantapaiset pullat, leivät, makkarat ja juustot pöytään ja istut aina samalle tuolille. Kohta luet tuoreimmat uutiset lehdestä, tietokoneen ruudulta, puhelimesta tai telkkarin näytöltä. Näinhän se normi arki käynnistyy. Jos jokin poikkeama tähän tulee, se saattaa jopa suututtaa ja sekoittaa päivää ties iltaan asti! 

Minun yksi vakiintunut tapani, jonka syntyhistoriaa en oikein osaa selittää, ajoittuu sunnuntaiaamuun ja kymmeneltä alkavaan radion tai television jumalanpalvelukseen. Otan kupin kahvia ja vaimoni tekemän solmupullan, istun keittiön tai olohuoneen tuolille lehti valmiina, avaan radion tai television ja yritän tehdä kolmea asiaa yhtä aikaa. Siis miehelle mahdoton tehtävä! 

Isänpäivänä avasin television. Vantaan Hakunilan kirkosta oli alkamassa kehitysvammaisten jumalanpalvelus. Tämä uskomattoman sielukas, lämminhenkinen ja ”täysillä” esitetty palvelus oli niin puhutteleva, että kahvi jäi melkein juomatta ja lehti lukematta. Yksi sana, joka jäi papin puheessa minua puhuttelemaan, on ” ulkopuolinen”. Tuo sana on luonnollisesti mutta ei hyväksyttävästi kehitysvammaisilla läsnä joka päivä, mutta kumma kyllä se kaivaa myös meidän sisintämme.   Niinpä kysynkin sinulta?                                    

Oletko sinä joskus tuntenut itsesi ulkopuoliseksi vaikkapa meidän tilaisuuksissamme? Oletko ollut ulkopuolinen esimerkiksi kaupan väentungoksessa? Oletko ollut pelokas ja ulkopuolinen marraskuun pimeällä metsätaipaleella? Oletko ollut kiusattu ja ulkopuolinen koulussa, opiskeluaikana tai työpaikalla?  Oletko tuntenut, että olet ainut ulkopuolinen. 

 Listaa voisi jatkaa lähes loputtomiin ja vastaus on melkeinpä aina kyllä. Miksi näin on päässyt tapahtumaan? Miksi juuri minulle, tuskin kellekään muulle? Olenko minäkin erilainen kuten em. jumalanpalveluksen väki?     Onneksi sinun ei tarvitse olla niin vahva, että yksin voisit nämä ikävät asiat selättää. Tuskin siihen pystyisitkään. Ainoa asia, jota voit yrittää on se, että et syyllistää itseäsi. Yhdessä keskustellen voimme nämä asiat voittaa. 

Muista, että sinä olet kyllin arvokas omana itsenäsi, porikkona tai hiljaisena, mietiskelijänä, sosiaalisena tai yksinäisenä, sairaana tai puutteellisena. Olet samanlainen, kuten me kaikki. Jos tunnet vähänkin tarvetta yksinäisyyden tai ulkopuolisuuden poistoon, yritä mennä samanhenkisten seuraan, soita tai hae ystävä kahville, lounaalle tai lenkille. Puhuttele puolituttuja kaupan kassalla tai mene ja laula ystävän kanssa kirkonpenkissä. Kosketa vaikka kädellä vierellä istuvaa keskiviikkokerhon tai puurojuhlan jäsentä ja katso ystävää silmien kautta sydämeen. Luultavasti vastauksena on hymy ja hyväksyntä, ei välttämättä yhtään sanaa. Silloin sinä olet voittaja!  

Kun aloitin yhdistyksemme puheenjohtajana kuusi vuotta sitten, maailmassa vallitsi rauha ja ihmisillä hyvä tahto. Meillä kaikilla oli käsitys, että näinhän tässä elellään aina vaan paremmassa maailmassa paremmissa olosuhteissa. Tuli kohta koko maailman pysäyttävä korona ja koko Eurooppaa järkyttävä sota, jonka loppua kukaan ei osaa ennakoida. Meidänkin yhdistystoimintamme lamaantui pariksi vuodeksi ja vasta viime ja tänä vuonna olemme siitä toipuneet. Nyt kerhot, matkat, harrastekerhot, apusten auttamistyö, yhteistyö seurakunnan ja toisten eläkejärjestöjen kanssa toimii oikein mallikkaasti. Saamme olla kiitollisia toisillemme, että olemme löytäneet meille eläkeläisille sopivat ja mielekkäät tavat elää, syödä elämän jälkiruokaa.  Siitä on myös todisteena tämän vuoden reipas jäsenmäärän kasvu yli 300 jäseneen. En ollenkaan epäile, etteikö myötätuuli jatku.  

Olemme tulleet puurojuhlaan ja torttukahville, leppoisan ohjelman pariin. Riisipuuro mielletään ikiaikaiseksi ja perinteiseksi jouluruuaksi. Maitoon keitettynä, sopalla, kanelilla tai voisilmällä höystettynä se tuo jo joulun ovelle ja kaikilla on mieli hyvä, lämmin ja hellä. Puuro symbolisoi joulun syvintä olemusta olemalla yksinkertainen, lämmin ja ihmisiä yhteen tuova. Hoosianna laulettiin viime sunnuntaina. On adventin, joulun odotuksen aika.  

Kiitän, että olen saanut olla teidän edessänne, teitä varten, kuusi rikasta vuotta. Olen pyrkinyt olemaan teille avoin, läheinen, tunnollinen ja tarvittaessa topakka. Teistä kaikista olen saanut ikuisia hyvän päivän tuttuja, lukuisia uusia ystäviä ja vielä tällä iällä ja tässä harrastuksessa uusia läheisiä ystäviä. Enempää ei voi toivoa. Tätä samaa toivon sinulle. Yhdessä on itsenäisyyspäivän Presidentinlinnan teema. Se olkoon myös meidän tulevaisuutemme perusta. 

Kiitän yhdistyksemme hallitusta ahkerasta ja vastuullisesta toiminnasta. Toivon uudelle hallitukselle Joukon johdolla uusia tuulia, unohtamatta sitä mikä meille on ollut ja on arvokkainta toimintaa.  Kiitän kaikkia, jotka ovat vapaaehtoisesti ottaneet vastuulleen tärkeitä tehtäviä. Ilman teitä yli sataa vastuunkantajaa tavattoman moni tehtävä olisi jäänyt tekemättä. Kiitän jokaista, joka on teoilla ja puheilla myötävaikuttanut yhdistyksemme hyvinvointiin ja kasvuun. Kiitän Haukiputaan seurakuntaa ja uutta kirkkoherraamme, että saamme kokoontua teidän siunaavien ja suojaavien siipien alla.  

Toivotan teille kaikille hyvää itsenäisyyspäivää ja mukavaa joulunaikaa. Toivon, että ensi vuonna kenenkään ei tarvitse tuntea oloaan yksinäiseksi tai ulkopuoliseksi. Rohkenen toivoa, että vuonna 2025 olemme sosiaalisia, liikunnallisia ja kuta kuinkin terveitä, jolloin voimme lausahtaa                              ” tuuhan mukkaan!” 

30.11.2024