Yhteystiedot
- Puheenjohtaja Juhani Skyttä
p. 040 5229653
Matkakertomus keväisestä retkestämme Tarttoon.
Lisää kuvia löydät Kuvagalleriasta.
Helatorstain aamu aukesi viileänä ja aurinkoisena. Lähtijät olivat jo hyvissä ajoin odottamassa bussia kaikilla pysäkeillä ja innostus reissuun lähdöstä oli tarttuvaa. Hyvinkäältä matkattiin Hyvinkään Liikenteen bussilla . Kuljettajana meillä oli Väinö, reipas nuori mies, joka vei meidät turvallisesti Länsisatamaan. Satamassa olikin sitten aikamoinen ihmispaljous. Kaikki sujui kuitenkin hyvin ja pääsimme Finlandia laivaan. Laivamatka sujui hienosti, osa oli varannut aamiaisen ja muutkin kävivät nauttimassa aamupalaa laivan monista kahviloista. Ainoastaan istumapaikat olivat kiven takana, laiva oli näet täyteen buukattu.
Tallinnaan saavuttiin aikataulun mukaisesti, ulkona meitä odotti bussi, jolla matka jatkui kohti Tarttoa. Kuskina oli hiljainen mies, nimeltään Vadim. Hän ei juurikaan puhua pukahtanut, mutta ajo sujui mukavasti, mitä nyt bussin ongelmat pysähdellessä hieman hermostuttivat Vadimia. Matkalla pysähdyimme Tikupoissin huoltoasemalle, joka olikin iloinen yllätys herkullisine suolaisine ja makeine leivonnaisineen.
Tartoon saavuttua luvattu oppaamme ei ollutkaan paikalla, vaan vuorossa olikin majoittuminen hotelli Draakoniin. Hotellin huoneet olivat tilavia, siistejä ja aamiainen maittava. Ja hotellin sijainti oli loistava. Majoittumisen jälkeen oli pieni tutustuminen ryhmän jäseniin, jokainen sai kertoa nimensä ja muiden tietenkin piti painaa nimi muistiin. Sitten olikin kaupunkiopastus. Oppaanamme oli Lea, joka kertoi Tarttosta yleisesti, kävelimme pienen lenkin Yliopistolle ja sen jälkeen istahdimme takaisin bussiin ja teimme melkoisen kierroksen Tartton kaupungissa ja näimme eri kaupunginosia, taloja, kirkkoja ja muistomerkkejä. Sireenit ja omenapuut kukkivat kauniisti ja kierros oli erittäin antoisa,
Nälkä jo alkoikin kurnia mahassa ja heti kierroksen perään kiipesimme viehättävään ravintola Shakespeareen ruokailemaan. Ruokailun jälkeen osa ryhmäläisistä istui vielä iltaa terassilla, nauttien kauniista Tartton illasta.
Seuraavana aamuna, hyvin nukutun yön ja aamupalan jälkeen oli taas ohjelman aika. Vadim busseineen vei meidät Eestin upeaan Kansallismuseoon, jossa jokainen sai tutustua omaan tahtiin museon runsaaseen näyttelyyn. Vaikka aikaa olikin varattu lähes kolme tuntia, jäi osa museon annista vielä katsomatta.
Kahvilassa käynnin jälkeen matka jatkui A. Le Coq -olutmuseoon, joka sijaitsee Tähtveren kaupunginosassa, Siellä tutustuimme oluen teon saloihin ja saimme nauttia maistiaisia eri oluista. Ostoksiakin teimme museon pienestä putiikista. Vadim vei meidät takaisin hotellille ja loppu aika ennen päivälliselle menoa sai kukin viettää miten parhaaksi näki. Osa meni lepäämään ja osa lähti tutkimaan ostoskeskuksien tarjontaa
Pian taas koitti lähtö Ruutikellariin, joka sijaitsi lähellä hotellia. Sitä ennen muisteltiin jo vähän enemmän tutuksi tulleiden ryhmäläisten nimiä ja kivasti olikin jo monen nimi jäänyt mieleen! Ruutikellarissa oli oma tunnelmansa vahvoine tiiliseinineen ja esineistöineen. Vankat puupöydät ja penkit kutsuivat syömään. Annokset tulivat nopeasti pöytään. Ruoka oli hyvää ja juttua riitti. Tarinaa jatkettiin terassilla , nyt jo suuremmalla joukolla. Illan viileys, eikä tarjoilun hitaus haitannut jutustelua.
Hyvillä mielin ja täydellä vatsalla pikkuhiljaa lähdettiin nukkumaan.
Viimeinen aamu avautui auringon paisteella. Väki oli jo hyvissä ajoin aamiaisella ja mukava puheen sorina täytti aamiaissalin. Klo 10 oli aika jättää hotelli ja Tartto taakse ja aloittaa kotimatka. Noudimme opas Jaakobin bussiasemalta vielä mukaan. Ajoimme kohti Peipsijärveä ja matkalla saimme nähdä ja kuulla vanhauskovaisten elämästä, asutuksesta ja historiasta.
Pääsimme tutustumaa myös pieneen museoon Varnjan kylässä. Siellä kylän oma opas kertoi hyvin seikkaperäisesti vanhauskovaisten tavoista, jotka poikkesivat hyvin paljon nykyajasta. Opas oli innokas kertoja ja luulenkin, että oma ”Jaakkomme” ei ehtinyt kääntää suurinta osaa oppaan kertomasta. Mutta saimme kuitenkin hyvän käsityksen tästä erikoisesta kansasta, joka on ollut uskollinen omille vuosisatoja vanhoille tavoille ja jotka yhä noudattavat niitä omassa elämässään tänäkin päivänä. Ajoimme muutamien kylien läpi ja oli hauska huomata, että myös uudemmatkin talot oli rakennettu hyvin lähelle toinen toisiaan ja lähes jokaisella talolla oli kaksi ikkunaa maantielle päin, joka kertoi, että talossa asui vanhauskovaisia. Saavuttuamme Kallasten kylään Peipsijärven rannalle, saimme nauttia pienen keittolounaan paikallisessa talossa. Sipuliostoksia ehdittiin myös tehdä tien varrelta, olihan nämä Peipsijärven rannat täynnä sipulin kasvattajia.
Tallinnan kulmille saavuttua jouduimme vaihtamaan vielä bussia pysähtymisongelmien takia. Vaihto sujui sukkelaan ja olimme satamassa juuri sopivasti. Matkatavaroiden kanssa lähdettiin kohti laivaa ja kotimatka sujui kaikinpuolin mukavissa merkeissä. Helsingissä odotti Hyvinkään Liikenteen bussi ja kaikki löysivät perille ja niin viimeinen etappi matkasta pääsi alkamaan ja kotisänky kutsumaan matkalaisia.
Retkemme oli onnistunut, ilmat suosivat ja seura oli mitä parhainta! Sain kuulla vielä kiitoslaulun koko bussilastillisen laulamana, voisiko sitä enempää toivoa!
Aurinkoista ja lämmintä kesää kaikille! Toivoopi Heidi ja assistentti Jussi