ÄIJÄT STADIONILLA

Kuinkahan tämän nyt kohteliaasti sanoisi?

Stadionvierailu oli lievä pettymys, valitettavasti. Vaikka meitä ei ilmakaan suosinut - ei tosiaankaan - niin pettymys ei johtunut siitä, vaan pettymys johtui urheilumuseon vaatimattomuudesta.

Itse stadion on komea kuin mikä. Ja kallis, sen huomaa kaikesta.

Juoksurata on mondoa, penkit puupuristetta, katsomon katot erikoismäntyä, kaikki loistaa ja kiiltää. Hienoa siis on, kelpaa siellä urheiluväen aikaansa viettää ja urheilijoiden urheilla.

Torni on korkea ja näköalat upeat, joskin vesisade ja tuuli lyhensivät tehokkaasti vierailuaikaa tornin huipulla. Hissi on ahdas - vain neljä henkilöä kerrallaan - mutta aika hyvin kulkeminen ylös ja alas pelasi. Näköalat saavat lisäpisteitä, vaikka sateen vuoksi emme aivan Tallinnaan saakka nähneetkään.

Mutta sitten urheilumuseo.....
Tilat ovat ahtaat ja vaatimattomat, eikä esineiden esillepanokaan ansaitse kiitosta.
Kun ajatellaan suomalaisen urheilun saavutuksia, olisi luullut, että esimerkiksi Paavo Nurmen mitalit olisivat olleet jotenkin loistokkaammin esillä. Nyt ne ovat aika huomaamattomasti lattiavitriinissä, ja niiden arvon ymmärtää vain vanhempi väki.

Suurten urheilusaavutusten esitteleminen on kerrassaan olematonta.
Missä oli Pauli Nevala, missä oli Arto Bryggare, (video) missä oli Pekka Vasala? En huomannut mitään Lasse Virenistä, Juha Väätäisestä, Arsi Harjusta enkä monen monesta muustakaan itselleni Suuresta urheilijasta.

Entäs sitten Voitto Hellsten,(lisää Hellsten'istä) joka oli  todellinen suomalainen urheilusankari? Puuttui kokonaan, samoin Pentti Nikula.

Ymmärrän hyvin, että tilat ovat liian pienet, mutta kuitenkin.... Jääkiekkoilijoiden paitoja kyllä riippui vitriineissä, samoin kuin Teemu Pukin paita.

Pitää kyllä kysyä miksi siellä on Pukin paita eikä Sami Hyypiän? Kyllä Hyypiän saavutukset ovat aivan eri planeetalta kuin Pukin tulevat koskaan olemaan. Ehkä Pukin paidalla kosiskellaan nuorempaakin väkeä museoon, mene ja tiedä.

Paljon siis puuttuu sankaruutta museosta. Sukset ja keihäät vitriineissä eivät kauheasti innosta, koska niiden käyttäjien huomiointi on olematonta.

Hauhon kotiseutumuseosta löytyy samanlaisia vanhoja suksia. Ei pelkästään niiden näkeminen innosta, sillä niiden käyttäjien loisteliaita saavutuksia ei  ponnekkaammin  esitellä.. Tekstiä, valaistusta, loistoa.. niitä kaivattaisiin.

Suomalaisen urheilun doping-historia on lähes unohdettu. Hemohes-kassi löytyy, mutta siinä se on. Kaikki häpeä yhdessä kassissa sullottuna komeroon. 

Retkenä stadionvierailu oli kuitenkin onnistunut. Pääsimme käymään Suomen urheilun suurimmassa pyhätössä, ja sitähän me halusimmekin. 

 

 

Turvallisuudestakaan ei tingitty. Isossa bussissa oli kaksikymmentäyhdeksän (29) matkaajaa, joten ei tarvinnut istua kylki toisen kyljessä kiinni.Kaikille annettiin bussiin noustessa käsidesiä ja maskeja pidettiin kahvittelua lukuun ottamatta koko ajan.

Nyt vaan odottelemaan stadionin suuria urheilutapahtumia. Mennään yhdessä tai erikseen, mutta kyllä me sinne joskus vielä menemme. Minä ainakin.

Ja lopuksi! Mitä ihmettä E-urheilulla on tekemistä Urheilumuseon kanssa? Ei mitään.

Katso kuvat galleriasta.

Katso lyhyt videonpätkä urheilumuseon annista.

 

TV ja TtK