Baltic Princess

Lokakuu on joskus hyvinkin hankalaa aikaa lähteä laivaristeilylle. Sää voi vaihdella peilityynestä syysmyrskyyn tai olla mitä tahansa siltä väliltä.

Nyt kävi tuuri. Aika tyynessä säässä saimme seilata lähes koko risteilyn ajan. Vain paluumatkalla aamiaisen aikaan laiva hieman keinahteli, mutta se ei kuitenkaan pahemmin meitä häirinnyt.

On tosin muistettava, että laivamatka Turusta on paljon miellyttävämpi kuin laivamatka Helsingistä, kiitos tuulensuojaa antavan kauniin ja runsaan saariston.

Kaksikymmentäyhdeksän (29) matkaajaa lähti tällä kertaa mukaan. Yritimme myös houkutella Akaan yhdistyksen jäseniä risteilylle, mutta eipä yhteismatkailu kiinnostanut. Siispä unohdamme tällaiset mahdolliset eri yhdistysten yhteiset "kimppa"matkat ja toimimme kuten tähänkin asti eli teemme matkamme itsenäisesti omalla porukalla.

Matkamme alkoi tutustumisella Suomen tunnetuimman vankilan historiaan.

Nyt tiedämme, että Kakolan nimi sai alkunsa mäellä aikanaan sijainneesta mielisairaalasta, jossa hoidettiin hulluja eli kakoja.  Tiedämme myös, että vangit antoivat mäeltä louhimalleen kivelle uuden nimen "kakoliitti", josta vankila on rakennettu.

Meille oli nimittäin järjestetty opastettu dia-esitys Turun Kakolanmäelle vanhan vankilan entiseen kirkkosaliin.  



Esityksen nimi oli "Tunnin kakku Kakolassa", ja saimme aika kattavan esityksen vankilan historiasta.

Baltic Princess lähti ajallaan, ja vaikka hyttimme eivät aivan priimaluokkaa olleetkaan, niin ne kelpasivat meille. Kahden hengen ikkunallinen A-luokan hytti täytti hyvin tarkoituksensa eli tarjosi tanssien jälkeen mainion paikan  yöunille.

Laivan lähdettyä nautimme ensin yhteisen buffet-päivällisen. Kyllä oli laivayhtiö järjestänyt hienot puitteet ruokailun ajaksi.  Neljä pyöreää ikkunapöytää rinnakkain ravintolasalin keulasta parhailta mahdollisilta paikoilta takasi hienon ruokailunautinnon, ja pääsimme ruoan lisäksi nauttimaan Turun saariston ruskaisista maisemista. Lähes luxusta!

Ei Souvareita suotta sanota yhdeksi Suomen parhaimmista tanssiorkestereista.


Kuulimme mitä parhainta tanssimusiikkia Lasse Hoikan tulkitsemana, ja kyllä tanssijalkaa vipatti.

Eivät ikä eikä pienet kolotukset tuntuneet haittaavan, kun eläkeläisporukka pääsi vauhtiin. Humpat, valssit, tangot, foxit: ei mitään väliä mitä soitettiiin. Jopa vanha 50-luvun rokki kelpasi, ja vaikka hiki virtasikin otsia pitkin, niin väliäkö tuolla.

Katso lyhyt videonpätkä. Kuvannut: Sinikka

Hauskaa oli, ja nuoruus muistui mieleen.

Paluupäivänä Souvarit soitti vielä yhden setin ja meno oli aivan yhtä vauhdikasta kuin edellisenä iltanakin. Ei meitä ikä painanut: siis emme ole vielä vanhoja tai ainakaan emme tunne itseämme vanhoiksi. Hyvä niin.

Paluupäiväksi emme olleet varanneet yhteistä ruokailua, vaan kukin sai syödä missä halusi tai olla vaikka syömättä. Runsas aamiainen piti kyllä nälän kurissa kotimatkalle saakka eikä kaikilla ollut tarvetta enää ruokailla. Halukkaille toki löytyi grilliravintolasta vaikkapa mainiota paahdettua siikaa kantarellikastikkeella. Ei tosiaankaan voi makua moittia.

Kaikki päättyy aikanaan, niin tämäkin matka. Tyytyväisiltä vaikuttaneet risteilijät pääsivät kotimatkalle mukavasti jo alkuillasta, joten kotiinkin päästiin niin sanotusti ihmisten aikaan.

Tänä vuonna on vielä yksi teatterimatka Peacockiin ennen Tarttoon tehtävää Joulumatkaa, ja äijillekin on vielä jotain tiedossa. Pikkujouluakin vietetään, nyt Kylätalolla, ja sitten alkaa pieni hengähdystauko.

Pärnuun lähdemme kylpylälomalle helmikuun alussa, mutta onko sitä ennen mitään, on vielä auki. Se nähdään sitten aikanaan.

Kiitos kaikille osallistujille!

TV ja TtK
Kuvat: Tapio V. ja Sinikka