Yhteystiedot
Puheenjohtaja
Raija Örn
Lasitehtaantie 12
14500 Iittala
raija.orn@pp.inet.fi
Jälleen kerran matkamme oli siunattu täydellisellä säällä. Vai oliko sittenkään?
Välillä tuntui olevan jopa liiankin kuuma, mutta kukaan ei valittanut. Onhan sitä kesää jo niin odotettu, että pieni lämpöaaltokin kestetään nurisematta.
Viisikymmentäkahdeksan (58) naista ja kaksi (2) miestä nousi Lehdon bussin kyytiin kuka mistäkin, viimeinen Hauhon Eteläisistä kymppitien varrelta. Kuljettajana oli vanha tuttumme Olli, ja matka suuntautui ankean Lammin kirkonkylän läpi kohti viehättävää Vääksyn kuntaa kauniin keväisiä hämäläismaisemia ihaillen.
Luonto oli kauneImmillaan, kukat täydessä loistossaan ja sireenin kukatkin jo avautumassa.
Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Vääksyn vanhassa keskustassa sijaItseva Lauran kauppa.
Voi sitä tavaran määrää! Ei missään voi olla näin paljoa tavaraa, totesivat lähes kaikki. Mutta kyllä sitä tavaraa oli, ja matkanvetäjän mielestä kaikki sellaista, mitä kukaan ei tarvitse.
Niin tai näin, aika paljon kuitenkin ostoksia tehtiin.
Lauran kaupalta matkamme jatkui muutaman minuutin ajon verran viehättävään Vääksyn satamaan. Vääksyn kanava yhdistää Vesijärven ja Päijänteen, ja
Päijänteen puoleisesta päästä löytyy "Kahvila Majakka".
Siellä nautimme erinomaiset munkkikahvit, ja toki me saimme nauttia myös kuohuviinin mausta.
Tarjoilu sujui tosi vauhdikkaasti, eikä voi muuta sanoa kuin että maistuipa hyvältä ulkoilmassa Päijänteen rannalla.
Vääksystä suuntasimme kohti Lahtea, ja parinkymmenen minuutin ajon jälkeen saavuimme Lahden uuteen matkailuylpeyteen eli visuaalisen taiteen museo " Malvaan".
Tunti oli aikaa kierrellä kolmessa kerroksessa sijaitsevissa näyttelyissä - osaa kiinnosti kovasti, osa paineli suoraan pubiin. Niin tai näin, nyt on tämäkin museo nähty.
Olipa upea museo, kaikille jotain. Oli vanhoja kotimaisia mestareita kuten Akseli Gallen-Kallela, Eero Järnefelt, Eugen Dycker, ja Ferdinant von Wright sekä Krimillä syntynyt Ivan Aivazovsky .
Tässä vaiheessa alkoi monella jo nälkä kurnia vatsassa, mutta eipä hätää. Tähän oli varauduttu.
Lahden satamassa höyrylaiva "Kaunis Veeran" henkilökunta oli varannut meille muikkuaterian juomien kera.
Koko ravintolalaivan alakerta oli meille varattu, ja vaikka meitä oli suuri joukko yhtä aikaa aterioimassa, mahduimme hyvin eikä jonotuskaan ollut kohtuuton.
Ilmeisesti olimme hyviä asiakkaita, sillä ravintola tarjosi meille jälkiruoaksi kahvit.
Ei matkamme kuitenkaan ruokailuun päättynyt, sillä olimme varanneet vierailun Lahden suurmäen näköalatasanteelle. Aivan kaikki eivät uskaltaneet ylös tulla, vaikka hissillä pääsimmekin lähes huipulle.
Rappusia piti vielä muutama kerros nousta ylöspäin, jotta pääsi aivan huipulle. Näköala palkitsi kyllä pienestä kiipeämisestä aiheutuneen vaivannäön. Kannatti käydä ylhäällä.
Vielä oli jäljellä yksi kohde, nimittäin Fazerin tehtaanmyymälä. Sieltä sai ostaa kaikenlaisia Fazerin tuotteita, ja kyllä daamit ostivatkin. Tämä kuulemma kruunasi muutenkin mainion kevätmatkan.
Vaikka pysähdyksiä ja autosta nousemisia olikin yhteensä kuudessa paikassa, ei valituksia kuulunut, vaan päin vastoin. Oli ihana retki, sanoivat monet. Ja niin olikin.
Kiitos kaikille osallistujille!
Kuvia lisää kuvagalleriassa.
TV ja TtK