Imatralla kylpylämatkalla

Jokin aika sitten Eläkeliiton Kalvolan yhdistys teki jäsentensä keskuudessa kyselyn, jossa tiedusteltiin jäsenten halukkuutta erityyppisiin matkoihin. Kyselyssä varsin korkealle sijoittui kotimaan kylpylämatka ja niin päätettiin ruveta etsimään sopivaa kohdetta Suomesta. Tähän astihan kaikki kylpylämatkat oli tehty eteläiseen naapurimaahamme Viroon.

Testiryhmämme, pariskunta Vuorinen,

lähti käymään viikonloppumatkalla Imatralla, jossa on peräti kolme eri kylpylää. Valtionhotellin kylpylä ei kelvannut ja Holiday Club tuntui liian suurelta, sitä vastoin Imatra Spa vaikutti sopivalta.

Hotellin henkilökunnan kanssa käytiin keskusteluja tarpeistamme ja lopulta saatiin tarjous, joka tuntui mahtuvan budjettiimme. Meille varattiin saman tien kaksikymmentä huonetta ja näin oli päätös tulevasta matkakohteesta lyöty lukkoon.

Maaliskuun alkupuolella "Mustat autot" keräsi kylpylälomalle lähtijöitä kyytiinsä ensin Iittalasta ja loput tulivat kyytiin Wetterin pysäkiltä Hämeenlinnasta. Kuljettajan lisäksi matkalle lähti kaksikymmentäviisi enemmän tai vähemmän loman tarpeessa olevaa pirteää matkaajaa.

Ensimmäinen pysähdys oli Kouvolan jälkeen Utin ABC:llä, jonne oli munkkikahvit katettu valmiiksi. Kahvi maistui hyvälle ja tuli tarpeeseen ja puolen tunnin pakollisen tauon jälkeen jatkoimme suoraan Imatralle.

Hotelliin kirjautumisen jälkeen oli vielä runsaasti aikaa ennen päivällistä ja suurin osa matkaajista lähti tutustumaan talviseen lähiympäristöön. Kun kotoa lähtiessä maa oli jo lähes lumeton, niin täällä lunta riitti. Ladut olivat loistokunnossa ja hiihtäjiä piisasi, meillä vain ei ollut kenelläkään suksia mukana.

Päivällisen jälkeen käytiin saunassa ja kylpylässä

ja sitten olikin jo aika mennä yöpuulle.

Aamiaisen jälkeen joukkomme oli jo hyvissä ajoin ennen yhdeksää odottelemassa hotellin aulassa lähtöä päivän retkelle. Matkanjohtaja ajatutti bussin ensin Imatralle Valtion hotellin pihaan
ja siitä  Vuoksen rannalle katselemaan kuivaa joen uomaa. Kun olimme aikamme tuijotelleet ja ihmetelleet pikku pakkasessa niin hotellin päärakennusta kuin Vuokseakin, nousimme kiireesti bussiin ja jatkoimme Imatran kaupungin halki kuutostielle ja kohti Parikkalaa.

Taiteilija Veijo Rönkkönen oli perustanut ennen ennenaikaista kuolemaansa Parikkalaan patsaspuiston, johon on kerätty taiteilijan elämäntyön saavutuksia. Meitä toljotti yli viisisataa erilaista ihmishahmoa ja me toljotimme takaisin. Kun aikamme toljottelimme ja kiertelimme lumista polkua ympäri patsaspuistoa tuli vilu puseroon ja päätimme lähteä kiireesti takaisin.

Paluumatkalla pysähdyimme Ruokolahdella kahvila Lohelaan kahville ja lohileivälle. Edellispäivämä oli sovittu että meille on leivät valmiina, mutta näin ei tietenkään ollut. Aika nopeasti henkilökunta meille leivät tekaisi ja odotellessa oli hyvä tutustua Lohelan hirrestä tehtyyn rakennukseen. Leivät maistuivat ja lähtiessä saimme vielä kaksi isoa pussia Kouvolan lakritsaa matkaeväiksi.

Nyt oli koko iltapäivä aikaa ja suurin osa käytti aikansa ulkoiluun. Päivällisen jälkeen osa kävi kuntosalissa jo vähän veltostuneita lihaksiaan treenaamassa, ikä kun tekee vääjäämättömästi tehtävänsä. Sauna ja kylpylä kaikkine altaineen piristi mukavasti, sillä illaksi oli tiedossa karaoketanssit.

 

 

Kyllä me sitten tanssimmekin. Omasta porukasta löytyi kaksi kunnon laulumiestä, Hannu ja Reijo, ja heidän tahdissaan väänsimme niin tangot kuin valssitkin. Ilta venähti puoleen yöhön, ennen kuin viimeisetkin tanssaajat lopettivat.

Aamiaisella kuulimme, että osaan porukasta oli iskenyt vatsatauti, joillakin edellispäivän ruoat poistuivat jopa kahta kautta. Matkaan kuitenkin taas päästiin sovittuna kellon aikana eikä tarvinnut pysähtyä kuin vasta tämän kertaisessa määränpäässä.

Ylämaan Jalokivimuseon kahvilassa juotiin jälleen ensiksi nisukahvit, jonka jälkeen jalokivimuseon intendentti kertoili meille paikan historiasta ja esitteli museon. Kovasti oli tietäväinen ja paljon matkustellut mies, ja persoonallinen oli olemuskin.

Ylämaan Pyrkijöillä oli viisikymmentäluvulla ollut Suomen parhaimmistoon kuulunut naisten hiihtojoukkue, jonka ankkurina oli hiihtäjä nimeltään Sanna Kiero. Näin ainakin väitti matkanjohtajamme Tapio, jolle kaikkinainen penkkiurheilu kuuluu jokapäiväiseen elämään, kysykää vaikka Eijalta jos ette usko.

Hotellilla jälleen ulkoiltiin, saunottiin ja uitiin. Muutama vatsatautikin paljastui ja se vähän haittasi illan tansseja. Tällä kertaa oli oikein orkesteri mukana ja valssiakin tuli sekä hidasta että nopeaa. Pirteää on eläkeläisporukka, on siinä nuoremmilla ihmettelemistä.

Aamiaisen jälkeen kymmeneltä kotimatkalle. Totuttuun tapaan ketään ei tarvinnut odotella. Vatsatautikin oli jo mennyt muualle, kenties vaivaamaan joita kuita muita.

Kymen Paviljongilla Kouvolan lähellä juotiin päätöskahvit. Aika moni osti vielä Kouvolan lakua matkalle mussuteltavaksi. Matkanjohtaja piti lupauksensa mukaisesti nähdystä ja koetusta tietokilpailun. Hyvin oli mennyt oppi perille, nollaa ei saanut kukaan. Raija ja Paula olivat oppineet eniten, ja palkintokeksit jaettiin tasapuolisesti kaikkien kesken.

Wetterin kautta Iittalaan ja niin oli tämä matka tehty. Kiitos kaikille osallistujille, toivottelee matkanjohtajanne Tapio V.