Laulun juhlaa Sibelius-talossa

Lahden Sibeliustalon "Syysunelmia"-konsertti sai vain ja ainoastaan pelkkää kiitosta, kun Eläkeliiton Kalvolan yhdistys kävi ihastelemassa "Tähdet, tähdet"-laulukisan voittajia


Maria Lundia ja Konsta Hietasta täyteen myydyssä syyskonsertissa.

Varsinkin lähes kaikki yhdistyksemme naispuoliset jäsenet hehkuttivat jo menomatkalla


Konsta Hietasta, kuinka ihana ja komea hän on. Ja ulkonäön perusteella he tietenkin päättivät, että hän on myös hyvä laulaja ( eivät kaikki kuitenkaan ).

Eikä hän huono ollutkaan, vaikka jäikin esiintyjäparinsa varjoon. Edes ulkonäkö ei pelastanut,
sillä samanlaista lauluiloittelua ei Konstalta nyt irronnut kuin televisio-ohjelmissa.

Jotkut Konstan esittämät kappaleet olivat aika tuntemattomia, eivätkä ne ainakaan minussa herättäneet kovinkaan suuria tunteita. Varsinkin tango "Hurmio" oli paha pettymys ja sen Konsta lauloi jokseenkin karaoke-tasoisesti. 

"Olet kaikkeni" oli kohtalaisen hyvä esitys, mutta en voinut olla vertailematta sitä Topi Sorsakosken versioon samasta laulusta. Topin esitys on lähes täydellinen, ja siihen Konsta ei nyt aivan yltänyt.

Tapio Rautavaaran tunnetuksi tekemä "Rakovalkealla" sen sijaan oli hieno esitys, samoin kuin Billy Joelin "Piano man", jota vielä Maria elävöitti hienolla tanssillaan.

Konstan yksin esittämä versio Mauno Kuusiston tunnetuksi tekemästä "Kertokaa se hänelle"-kappaleesta oli aivan ehdotonta huippua. Ääni soi komeasti ja voimakkaasti, ja onkin vähän outoa, että Konsta esitti aikaisemmat kappaleensa hieman liian alhaalta laulettuina, jolloin esitykset jäivät  aavistuksen latteiksi. 

Naisten bussissa hehkuttama Konstan ulkonäkökään ei kokonaisuutta aivan pelastanut, mutta kyllä Konstakin osoitti olevansa taitava laulaja ja esiintyjä.

Maria Lundin taidot toki tiedettiin. Kaunis Maria suorastaan iloitteli esittäessään niin rillumareitä kuin oopperamusiikkiakin.

"Ievan polkka" oli mainio ja hauska, "Padam, padam"-valssi ranskaksi esitettynä häkellytti ja oopperaesitys suorastaan mykisti.

Täydellistä taitoa, kauneutta, herkkyyttä ja iloisuutta. 

Esiintyjien yhdessä esittämät laulut olivat upeita. Äänet soivat kauniisti yhteen, ja varsinkin "Oopperan kummitus" oli todella sykähdyttävä yhteisesitys.

Yleisesti ottaen kappalevalinnat olivat osin hieman outoja, sillä mukana oli liian monta aivan vierasta ja tuntematonta laulua. Yleensä on mukavampi ja jopa helpompi kuunnella jotain tuttua ja turvallista, johon voi itsekin eläytyä.


Ja kuten usein tällaisissa konserteissa käy, oli tauon jälkeinen osuus selvästi ensimmäistä osuutta parempi.

Ylimääräisenä esitetty Egotripin tylsääkin tylsempi "Älä koskaan ikinä muutu" oli huono valinta viimeiseksi kappaleeksi.

"Tällaista lisää", oli lähes kaikkien osallistuneiden toivomus. Jos viisikymmentäyhdeksän (59) henkilöä näin toivoo, niin pakkohan toivomusta on kuunnella. Tällaisia konsertteja vaan on niin harvoin, että toivomus on aika vaikea toteuttaa.

Mutta yritetään!


Kiitos kaikille mukana olleille ja kiitos liikennöitsijä Lehdolle komeasta bussista! Kiitos myös kuljettajallemme Onnille ja kiitos Sibeliustalon kahvittajille aivan erinomaisesta pullasta.

 

Tekstitys TV, lay out TtK, kuvat osallistuneilta