MAINIO VIERAILU AHVENANMAALLE

Valtaisan suosion saanut ja kovasti odotettu matka Ahvenanmaalle toteutettiin vihdoin toukokuun alussa. Bussi oli loppuunmyyty, eli kuljettajan lisäksi neljäkymmentäyhdeksän (49) matkaajaa mahtui mukaan. Yksi paikka oli varattu opasta varten.

Ensimmäinen pysähdyspaikka oli Auran Shellillä, johon oli etukäteen tilattu nisukahvit. Reilun tunnin ajelun jälkeen lämmin munkki maistuikin harvinaisen hyvälle.

Matka jatkui lepppoisasti Taivassaloon ja Kaitaisten pitkän sillan yli 

Vartsalan lossille, jolla siirryimme Vuosnaisiin odottelemaan autolautan lähtöä kohti Brändön saarta.

Vuosnaisten Meriasemalta löytyi viehättävä ravintola, jossa lähes kaikki mukana olleet piipahtivat nauttimaan kahvia tai virvokkeita. Mukava tarjoilijapoika kehui meidän olleen ensimmäinen bussiryhmä kahteen vuoteen, joka heillä vieraili. Totta tai ei, paikka oli viihtyisä ja sijaitsi todella kauniilla paikalla.

Ålands Trafikenin autolautalla siirryimme Brändön saareen ja majoituimme Hotelli Gullvivaniin.


Hotelli sijaitsi kauniin niemen kärjessä komean merimaiseman ympäröimänä, ja


vallankin aamuinen auringonnousu oli upea.

Brändöstä lähdimme aikaisin aamulla jälleen autolautalla kahden ja puolen tunnin merimatkalle kohti "manner"Ahvenanmaata. Saarellahan toki koko ajan oltiin, vaikka mantereesta puhuttiinkin.


Ahvenanmaan saaristoon kuuluu tuhansia (6700) saaria ja luotoja ja saimme ihailla kauneinta mahdollista kuviteltavissa olevaa saaristoa.

Haahkat, svartit, pilkkasiivet, allit  ja monet muut vesilinnut uiskentelivat isoina parvina, kunnes
lehahtivat lentoon autolautan lähestyessä. 

Lauttamme pysähtyi muutamaan satamaankin, ja aina jäi joku auto pois kyydistä ja uusia tuli tilalle. Elämää on siis näillä aika kallioisilla saarillakin, vaikka ne palvelut mihin me olemme tottuneet, ovatkin aika vaikeasti saavutettavissa. 

Lauttamatkan jälkeen rantauduimme Vårdön saarelle, jossa meitä odotteli oppaamme Jaana Ojala. Saaritours oli tapansa mukaan järjestänyt iloksemme mainion oppaan, joka todella tiesi, mistä puhui. 

Opas vei meidät ensiksi tutustumaan Bomarsundin linnoituksen raunioihin. Linna on ollut kaikkien aikojen suurin rakennus Ahvenanmaalla, mutta se tuhottiin Oolannin sodan aikana vuonna 1854.


Ajoimme ylös Notvikin kukkulalle, jossa jalkauduimme. Notvikin tornista oli vielä jäljellä näyttävät rauniot, ja muutama tykkikin oli säilynyt jälkipolvien ihmeteltäväksi. Parin tonnin painoisen tykin kantama oli oppaan mukaan jopa kolme kilometriä, eli aikamoinen pelote on tuollainen tykki ollut.

Matka jatkui ulkoilmamuseo Karlsgårdeniin, jossa jälleen nousimme bussista ja tutustuimme alueeseen jalkapatikalla. Alue on rakennettu turisteja varten ja



paikalla olleet rakennukset, mm. savusauna, oli kaikki tuotu muualta.

Kevät oli Ahvenanmaalla paljon pidemmällä kuin meillä, ja Karlsgårdenin alueella, 
niin kuin toki joka puolella muuallakin saaristossa, kukkivat sulassa sovussa
niin sini- kuin valkovuokotkin sekä mukulaleinikki. Ahvenanmaan maakuntakukka kevätesikko,

Oppaamme kertoi myös kattavasti ahvenanmaalaisten suosimasta juhannussalosta ja niiden kasaamisesta.

Sitten tulikin eräs matkamme kohokohdista. Sekä Suomen että Ruotsin parhaana kokkina palkittu Michael Björklund on rakennuttanut Karlsgårdeniin upean ravintolan. Eikä ruoka todellakaan pettänyt. Lounaaksi oli useista vaihtoehdoista etukäteen varattu perinteinen "lihapullat ja muusi". Joku saattoi ihmetellä, miksi tällainen ruoka oli valittu, mutta ei ihmettele enää.

Parempaa ja maukkaampaa ruokaa ei yksinkertaisesti voi olla. Itse pääkokki Michael kävi esittäytymässä ja juhlisti upealla tavalla vierailuamme.

Karlsgårdenista ajelimme Maarianhaminan kierroksen jälkeen Länsi-satamaan aivan Pommern-kuunarin läheisyyteen,


jossa sijaitsi hotellimme Cikada. Vaikka hotellimme ei aivan viiden tähden tasoinen ollutkaan, täytti se kuitenkin kaikki tarpeemme vähintäänkin tyydyttävästi.

Pitkän päivän jälkeen uni maistui, eikä kukaan tainnut tutustua Maarianhaminan yöelämään.

Opas tuli aamuyhdeksältä meitä noutamaan uudelle turistikierrokselle, joka alkoi tutustumalla Maarianhaminan keskustaan. Arkkitehti Lars Sonckin tuotantoa oli runsaasti, mutta ehkä vielä mielenkiintoisempia olivat vanhat, kauniit puuutalot.

Suomen ensimmäinen naisrakennusmestari Hilda Hongell suunnitteli aikanaan satoja koristeellisia puutaloja Maarianhaminaan, ja niistä kymmenkunta on vielä onneksi jäljellä.

Kävimme myös tutustumassa Ahvenanmaan korkeimpaan kohtaan Getaan, jossa yritimme havaita kaukaa mereltä kaksi majakkaa. Joku onnistui majakat näkemään, mutta joillain ei näkötarkkuus enää riittänyt.

Vielä ajelimme Eckeröön maakuntaan, jossa tutustuimme postimuseoon


ja siellä esillä olleeseen taidenäyttelyyn sekä joimme kahvit alueen viehättävässä kahvilassa.


Paluumatkalla kävimme vierailulla Eckerön keskiaikaisessa harmaakivikirkossa.

Kiertoajelumme päättyi Maarianhaminan satamaan, josta pienen odottelun jälkeen nousimme Viking Gracen uumeniin. Olimme varanneet ruokailuun buffet-pöydän ravintola Aurorasta, ja valinta taisi olla onnistunut.

Voi sitä herkkujen ja makujen määrää! Kalaa, äyriäisiä, lihaa, salaatteja ja jälkiruokia niin paljon, että oli vaikeuksia valita. Kalapöytä taisi olla suosituin, ellei sittenkin jälkiruokapöytä vienyt voittoa.

Turun rannikon maisemat ovat käsittämättömän kauniit. Niitä ihaillessa saavuimme leppoisasti satamaan, josta parin tunnin ajelun jälkeen pääsimmekin turvallisesti takaisin kotimaisemiin.

Kaikin puolin onnistunut matka, sanoi aika moni. Niin minustakin.

Kiitos kaikille mukana olleille.

Matkakuvia ottivat Tapio ja Eija V. ja Jorma L.
Kuvien valinta ja säädöt TtK.

LINKKI MATKAKUVIIN (kuvagalleriaan)

TV ja TtK