Matkalla Vörunmaalla uutta vierailukohdetta etsimässä.

Päätimme vaimoni Eijan kanssa lähteä Viroon etsimään mahdollista uutta kylpyläkohdetta, jonne voisimme Kalvolan yhdistyksen kanssa tehdä retken.

 

Olin matkamessuilta haalinut itselleni kasan esitteitä ja niitä aloimme innokkaasti seuloa. Yksi kohde suorastaan hyppäsi silmille, nimittäin kylpylä nimeltä Kubija Vörun kaupungissa Vörunmaalla Etelä-Virossa. Aloin sähköpostiviestinnän hotellin myyntipuolen kanssa ja heiltä tuli tarjous, josta ei voinut kieltäytyä. 
Pyysimme matkakumppaneiksi nuorimman sisareni Teijan ja miehensä Pertin. Niin starttasimme 28.4. aamulla kohti Länsisatamaa ja Megastarilla yli Suomen lahden.

Tallinnasta lähdimme pienen etsiskelyn jälkeen Tarton maantietä kohti määränpäätä. Matka oli aika pitkä,  Tallinnasta Tarttoon n. 190 km. Matkalla emme turhia pysähdelleet, Tartossakin vain pyörähdimme pikaisesti. Vielä ajelimme 70 km ja hetken haeskelun jälkeen löysimme hotellille. 

Lähes heti sisäänkirjoittautumisen jälkeen olikin vuorossa päivällinen. Runsaasti vihanneksia, pihviä, kalaa, jälkiruokia ja kahvit, vatsa täyttyi mukavasti. Loppuilta istuttiin hotellin seurustelutilassa ja pelattiin korttia. Naiset olivat hiukan voitokkaampia ja sen me miesraukat tunsimme niskoissamme armottomana kuittailuna.
Uusi aamu, aamusaunan, puuron ja muun hyvän jälkeen lähdimme autoilemaan, kuski pysyi samana.

Ajelimme etelää kohti kauniiden metsämaisemien halki kohti Latvian rajaa. 

Matkaa oli vain 26 km ja tavoitimme kohteemme, Latvian puolella olevan Super Alkon. 


Halpaa oli ja muutama laatikko sujahtikin takaluukkuun.

Takaisin lähdimme ajelemaan eri reittiä ja tulimme lähes Venäjän rajalle, josta kääntyi tie Vöruun.  
Hotellilla odottivat lounas ja ensimmäiset hoidot, hieronta ja lisähintaan otettu jalkahoito. Eijan ollessa omalla vuorollaan jalkahoidossa heitin mäntymetsässä lähes neljän kilometrin hikilenkin.

Ajelimme vielä Keski Linnaan eli kaupungin keskustaan, jonne oli hotellilta kolmisen kilometriä. Ihailimme siistiä katukuvaa, emme poikenneet mihinkään ja tulimme takaisin päivälliselle.
Ilta meni taas korttia pelatessa, sama peli, samat joukkueet eli naiset vastaan miehet, mutta nyt tuuri oli kääntynyt. Miehet tasoittivat voitot ja paremmuuden selvittäminen jää viimeiseen iltaan.

Taas uusi aamu, Vappuaatto. Aamusauna, aamiainen ja menoksi. Päätimme lähteä osin samaa reittiä, mutta nyt pysähdyimme Suur Munamäelle, joka on Viron korkein kohta. Mäelle pääsi nousemalla melkoisen määrän rappusia, mutta kannatti. Mäen päällä on vielä näkötorni, jonka huipulle pääsi onneksi hissillä.

Kahvitauon jälkeen ajelimme Rougen kylään, jossa myös oli näkötorni. Sinne ei päässyt hissillä, mutta tulipa sekin valloitettua.

Taas lounaalle, nyt kalakeitto, jauhelihapihviä, vihanneksia, juureksia, jälkiruokaa ja kahvia, suorastaan herkullinen lounas.

Lounaan jälkeen jatkuivat hoidot. Käsille parafiinihoito, jaloille magnesiumkylpy ja selälle lämmin mutaparafiinikääre.

Pienen levon jälkeen ajelimme vielä keskustaan. Minkäänlaisia vappuhulinoita ei ollut, ei ainakaan kuuteen mennessä. Piipahdimme paikallisessa pubissa, jossa oli meidän lisäksemme kaksi muuta ihmistä, ei siis kovin railakasta menoa.

Lähdimme takaisin hotellille päivälliselle, jälleen aivan erinomaista ruokaa.

Nyt pitäisi ratkaista korttiherruus. Sovittiin pelattavaksi kolme kierrosta, ja kyllähän miehet lopulta voittivat kaikki loput pelit. Se siitä sitten.

Aamulla lähtö aamiaisen jälkeen kahdeksan korvilla, aamusaunaan ei enää ehditty. Perinteinen paluu Siljalla, ei mitään erikoista mainittavaa.

Matkan hinta: hotellissa kolme yötä, kolme aamiaista, kolme päivällistä ja kaksi lounasta 119 €/henkilö. Sanoisin että on koko lailla edullista. Kun vielä iso olut maksoi vain 3,50 €/ lasi, niin voi todeta, että on aika halpaa. Laivamatka maksoi 25 € auton kanssa naamaa kohden ja dieseliä kului n. 60 litraa.

Voimme suositella pienille ryhmille, isoille ryhmille liian pieni paikka.

3.5.2019 Hauholla
Tapio Vuorinen