Nyt tuli kiitosta!

Harmittavan vähän löytyy yhdistyksestämme taiteesta ja yleensäkin kulttuurista kiinnostuneita jäseniä. Oli meitä kuitenkin kaksikymmentäyksi (21) kuvataiteen ystävää mukana, kun kävimme Helsingissä vierailulla todellisissa taiteen aarre-aitoissa.

Ensimmäinen tutustumiskohteemme oli Reitzin säätiön taidekokoelma Apollonkadulla sijaitsevan kerrostalon kuudennessa kerroksessa. Lauri ja Lasse Reitz ovat koonneet valtavan kokoelman suomalaista arvotaidetta, ja Laurin leski Maria säätiöi kokoelmat museoksi.

Museossa on nähtävillä suomalaisen maalaustaiteen merkkiteoksia 1800-luvun alusta 1940-luvulle saakka.

Kokoelmassa on mm Helene Schjerfbeckin,




 Akseli Gallen-Kallelan, 


Hugo Simbergin, 


Albert Edelfeltin,


Maria Wiikin,  


Eero Järnefeltin teoksia. 

Moni taiteilija jää varmasti mainitsematta, sillä kokoelmiin kuuluu peräti 189 taiteen mestariteosta.
Lisäksi säätiön kokoelmiin kuuluu arvokkaita hopea-astioita, mittava asekokoelma sekä


 tiettävästi Suomen kallein kello, joka on valmistettu Augsburgissa 1640-luvulla.
 

Toinen kohteemme oli Kirpilän taidekoti eräässä Pohjoisen Hesperiankadun kerrostalon niin ikään kuudennessa kerroksessa sijaitsevassa valtavassa asunnossa. Molemmat kohteemme sijaitsivat itse asiassa hyvin lähellä toisiaan Helsingin Taka-Töölössä.

Neurologian lääkäri Juhani Kirpilä peri ainoana lapsena varakkailta vanhemmiltaan valtavan omaisuuden, ja sijoitti omaisuuttaan taiteen keräilyyn.

Näytteillä on osin samojen taiteilijoiden teoksia kuin Reitzin säätiön kokoelmissakin, mutta kyllä erilaisuuttakin on.


Yrjö Saarisen värikkäät ja rehevät naishahmot erottuvat muista teoksista värikkyydellään 


ja samoin Pekka Halosen teokset ovat helposti tunnistettavissa.


Akseli Gallen-Kallelaakin löytyi

Kirpilän taidekodin satojen teosten joukossa on runsaasti maalauksia alastomista naisista, ja tämä aihe jostain syystä kiinnosti Juhani Kirpilää kaikkein eniten. Esillä oli myös runsaasti taiteilijoiden omakuvia.

Kirpilän mainio opas ansaitsee erikoismaininnan värikkäästä ja mielenkiintoisesta taideteosten esittelystä.

Itse pidin eniten Reitzin kokoelmassa olleesta Akseli Galle'n-Kallelan teoksesta, jossa poikajoukko istuu pitkän pöydän ääressä. Ei voi kuin ihmetellä, kuinka taiteilija on osannut vangita poikien ilmeet teokseensa niin täydellisen aitoina. Jopa poikien tukat on maalattu niin elävästi, että teki mieli pörröttää poikien hiuksia.

Hienon taidepäivämme kruunasi näyttelyiden välissä syömämme lounas.

Ravintola Perhossa alkusalaatin ja hernekeiton jälkeen pöytiin tarjoiltu Wallenbergin hauki maistui kaikille, eikä paremman makuista kastiketta juuri voi kuvitella.

Päivämme taiteen parissa Helsingissä oli siis lähes täydellinen. Kiitos kaikille mukana olleille, ja kyllä me näitä taidematkoja edelleen jatkamme. Seuraava kohdekin taitaa jo olla tiedossa, mutta siitä myöhemmin.

TV ja TtK