Yhteystiedot
Puheenjohtaja
Raija Örn
Lasitehtaantie 12
14500 Iittala
raija.orn@pp.inet.fi
En tiedä, onko otsikon nimi täysin oikea. Alkupäivinä nähtiin vain muutama keltainen koivu, myöhemmin joku punertava haapa sattui silmiin. Myös maaruska oli lähes olematon, neliö siellä täällä.
Kaiken lisäksi bussissa oli tummennetut sivuikkunat. Niistä kun katselee ulos on aivan sama, onko ruskaa vai ei. Kaikki on yhtä tummaa.
Mutta ei se mitään. Ukkohallan chalets-huoneet olivat kerrassaan loisteliaat. Olohuone, keittiönurkkaus, kaksi makuuhuonetta, sauna ja wc sekä parveke takasivat erinomaisen viihtyisät puitteet lomailuun. Kaikki kehuivat.
Jotkut onnekkaat saivat hienon näköalan järvelle, osa joutui tyytymään näköalaan rinteiden suuntaan.
Ensimmäisenä päivänä vierailimme Hossassa ja kävimme veneretkellä Julma Ölkyn rotkojärvellä. Maisemat kauniita ja retkikohteet mielenkiintoisia. Veneretkellä vähän sataa tihuutteli, mutta kaikilla oli kunnon varusteet.
Kaikki meinasi mennä hyvin, mutta...
Yksi Timoista oli ajatellut toisin. Rotkojärveen pitää mennä uimaan. Ja lisäksi vaatteet päällä. Niin totta tosiaan tapahtui, Timo lumpsautti itsensä venelaiturilta veteen.
Ylös vedestä piti kuitenkin saada apua. Kaksi miestä nappasi tukevan otteen uimarista ja Timo rantautui.
Harmi, silmälasit taisivat jäädä pohjaan, ja lippalakki. Ei hätää, bussikuskimme Seppo taituroi lasit kuiville. Lakki jäi.
Kaikki hyvin, kuivia vaatteita löytyi tarpeeksi.
Oikeasti kyseessä oli ikävä vahinko. Liukas laituri teki tepposensa. Vaikka asiasta huumoria revittiinkin, näytti se ensin vakavalta. Onneksi selvittiin pelkillä märillä vaatteilla.
Toisena päivänä ajelimme Suomussalmelle Raatteen tielle. Alkumatkasta vähän eksyimme, kun ensimmäisessä risteyksessä Seppo käänsi oikealle ja navigaattorin rouva huusi vasemmalle. Lähdimme vasemmalle, ei olisi pitänyt.
Ajelimme pienen pieniä tukkiautoteitä kuin Juha Kankkunen ikään, vaikka emme olleetkaan "kankkusessa". Ehdimme ajoissa, kiitos Sepon.
Raatteen tien museossa meillä oli mainio opas. Olimme maksaneet yhdestä tunnista, saimme kolme. Kainuun murre tuntui korvissa mukavalta. Kaikki jutut eivät tainneet olla ihan tosia, väliäkö sillä. Suomi kuitenkin voitti.
Illalla vuorossa oli tutustuminen Ukkohallan saunamaailmaan. Meille oli lämmitetty seitsemän saunaa. Maisemasauna oli paras, suomalainen sauna kuumin. Aika moni uskaltautui uimaan. Vesi oli kylmää, joku valitteli seuraavana päivänä jäykkää niskaa.
Kolmantena päivänä matkasimme Komulankönkään kautta Hepokönkäälle. Kauniita maisemia ja upeita putouksia (köngäs=putous). Ei olisi tullut näissäkään paikoissa käytyä ilman yhteistä matkaa.
Iltapäivällä tutustuimme Suomussalmen kirkkoon. Komea kirkko, ei vaan taida olla kovinkaan paljoa käyttäjiä. Kahvit keitettiin kirkon pihalla. Samassa paikassa paistoimme myös makkarat.Taisimme nauttia oikein siunatut eväät, hyvältä ainakin maistui. Ohikulkija tuli oppaaksi, lienee ollut viikon kohokohta kun näki turisteja. Makkara maistui hänellekin.
Urho järjesti iltaruokailun jälkeen tanssit. Tango soi ja Eino Grön lauloi, tosin vain levyltä. Miehet olivat kuulemma hieman laiskoja tanssimaan.
Viimeiseen iltaan kuului vielä keilailu. Kiinnostus oli kova ja radat täynnä. Tasoerojakin oli, mutta väliäkö sillä. Tärkeintä oli osanotto. Matti oli paras miehistä, Marjatta naisista. Tai sitten näin pisteet väärin.
Aamulla pitkä matka kotiin. Hyvin kuitenkin mentiin, taukoja riittävästi.
Kaikkinensa Ukkohallalle täydet pisteet. Upeat asunnot, ruoka hyvää ja komeat maisemat järvelle. Kiitos matkanjohtajalle.
Ai niin!
Meillähän oli myös pieni juhlahetki. Uimari-Timolle ojennettiin komea Ukkohalla-lippalakki. Vanha kun jäi Julman Ölkyn syövereihin.
Hieno retki.
Vielä kerran: kiitokset Tapiolle hienosta matkasta, kiitokset kuljettajallemme Sepolle, kiitokset Kirstille leivonnaisista ja kiitokset kaikille mukavasta seurasta.
tekstistä vastasi TV, kuvat sommitteli TK