Taas yksi "Sokkomatka" takana

Sateita pelättiin ja sokkomatkan peruminenkin oli jo harkinnassa. Matkanjohtajat Tapio S ja Tapio V päättivät kuitenkin ottaa riskin ja toteuttaa matkan.

Se päätös kannatti.

Koska matkalle lähti yhdeksänkymmentäyksi (91) sokkomatkailijaa, piti retkelle lähteä kahdella bussilla.


Toinen lähti Lasimäeltä ja toinen Parolasta ja kumpikin bussi keräsi eri pysäkeiltä väkeä kyytiinsä.

Vain matkanjohtajat tiesivät reitin. Suuntasimme moottoritietä etelään kohti Riihimäkeä, jossa käännyimme kantatielle no 54 Forssan suuntaan.

Forssaan saakka emme kuitenkaan menneet, vaan käännyimme jälleen etelään ja ajoimme

Lopen kunnan läpi kohti Pilpalaa.

Aika asumattomien seutujen läpi ajettuamme saavuimme Pilpalan kylään. "Eihän täällä korvessa voi mitään olla", epäilivät monet. Mutta oli kuitenkin.

Yrittäjä Jaakko Hämäläinen on rahdannut Pilpalaan vanhan junanvaunun, johon hän on perustanut kahvilan. Ennen vanhaan paikallisjunat olivat ns. " lättähattuja", ja siitä kahvila on myös saanut nimensä.

"Cafe' Lättis" on varsinkin motoristien keskuudessa erittäin suosittu ja tunnettu kohtaamispaikka. Kuuslammen rantaan perustettu kahvila oli kaikille uusi tuttavuus,


ja Jaakon paistamat munkit saivat kovasti kehuja.

Jaakko halusi vielä meistä yhteiskuvan kokoelmiinsa, ennen kuin jatkoimme matkaa seuraavaan tuntemattomaan kohteeseen.

Ajelimme valtatietä no 2 kolmisenkymmentä kilometriä Porin suuntaan, kunnes

opaskyltissä luki "Liesjärven kansallispuisto, Korteniemen perinnetila".

Muutaman kilometrin ajo metsäteitä pitkin toi meidät pysäköintialueelle,





josta parisataa metriä talsittuamme saavuimme Liesjärven rannalla sijaitsevalle perinnetilalle.


Miellyttävät oppaamme Ulla ja Veera kertoivat värikkäästi elämästä ennen nykymukavuuksia ja


lopuksi pääsimme kiertelemään vanhoissa rakennuksissa.

Tutustuimme niin savupirttiin, savusaunaan kuin erilaisiin eläinrakennuksiinkin ja totesimme kuin yhdestä suusta, että ei ollut elämä isoisän aikaan helppoa.

Tämä perinnetila keräsi kovasti kiinnostusta ja moni lupasi tulla omalla ajallaan uusintavierailulle.

Matkan oli kuitenkin jatkuttava ja seuraava pohdinta olikin lounaspaikan sijainnissa. Ruokapaikka itse asiassa löytyi aika läheltä, sillä käännyimme valtatieltä 2 Härkätielle Ruostejärven rantaan rakennetulle Eerikkilän urheiluopistolle.


Tämäkin oli lähes kaikille aivan uusi kohde. Eerikkilän kompleksi ei näy Härkätielle ja alueen koon ymmärtää vasta tullessaan itse keskukseen.

Hotelli, ravintola, majoitustiloja, saunoja, urheiluhalleja, urheilukenttä, vuokrattavia mökkejä ja monenlaisia muita rakennuksia on alue täynnä. Kuinka urheilukeskua taloudellisesti kannattaa, on meille arvoitus, mutta ruoka ainakin sai kiitosta.




Yllättävän nopeasti saimme ruokailtua, vaikka jonotimmekin yhdessä turkkilaisten nuorten urheilijoiden kanssa. Kyllä sopu sijaa antaa, kertoo vanha sanonta, ja uskottavahan se on.


Matka ei aivan vielä ollut päätöksessään, sillä olimme sopineet tammelalaisen Makulihan kanssa poikkeamisesta heidän uusittuihin tiloihinsa. Aika moni ostikin makkara - tai lihapaketin mukaansa, ja moni varmaan poikkeaa ostoksille muulloinkin kuin näin ryhmämatkalla.

Tällainen oli siis tämänkertainen sokkomatka. Ei liikaa autossa istumista, mielenkiintoiset kohteet, onnistunut ruokailu, hieno retkisää ja hyvä seura. Siinäpä sitä.

Tämä sokkomatka on saanut poikkeuksellisen paljon kiitosta kohteiden valinnasta ja järjestelyistä. (TtK)

TV ja TtK