Upea "Herrankukkaro"

Tämän vuotiseksi Naisten matkan matkakohteeksi oli valikoitunut monelle osallistuneelle aiemmin lähes tuntematon matkakohde Herrankukkaro Rymättylässä. Toki joku oli paikasta joskus kuullut ja joku oli jopa parikymmentä vuotta aiemmin kohteessa käynytkin, mutta suurimmalle osalle kohde oli täysin ennalta tuntematon.  

Neljäkymmentäkolme (43) naista ja kaksi (2) miestä starttasi kuljettajamme Samin kyydissä paljon ennakoitua kauniimpana kevätaamuna kohti Rymättylää. Osallistumisaktiivisuus oli aika lailla viimevuotista vähäisempi, lieneekö syynä kohteen tuntemattomuus vai matkan pituus, tiedä häntä. Hieman harmittaa niiden puolesta, jotka eivät mukana olleet. Niin paljon heiltä jäi näkemättä ja kokematta, mutta matkoille osallistuminenhan on valintakysymys.
 

Ensimmäinen kahvi-ja vessatauko pidettiin Urjalasssa, jossa piipahdimme kahville Kahvila-ravintola Pioniin ja josta matkamme jatkui kohti Naantalia.

Ajoimme Kuparivuoren tunnelin läpi Ukko-Pekan sillalle ja näimme presidentin kesäasunnon Kultarannan, näimme komeita kallioita ja merenlahtia ja näimme myös kuuluisia Rymättylän perunapeltoja, kunnes saavuimme Kirveenrauman sillan ylitettyämme määränpäähämme. 

Röölän kylä, Airismaan saari ja ennen kaikkea Herrankukkaro henkilökuntineen odottivat meitä saapuviksi, ja itse paikan perustaja, muusikko Pentti Oskari Kangas, oli henkilökohtaisesti meitä vastaanottamassa.

Voi tavaton, minkälainen paikka! On vaikea näin sanoin kuvailla kaikkea näkemäänsä: ihastuttava merimaisema ja Airiston selkä, kallioiset mustikkarinteet ja ennen kaikkea vierailukohteemme Herrankukkaron rakennukset. Kuka ne, ja yleensä koko miljöön, onkaan osannut suunnitella, on tehnyt täyden kympin arvoisen työn. 
 

Toinen toistaan viihtyisämpiä "hotelli"huoneita vieri vieressä, 

savusaunoja, 




kylpyaltaita, 

oleskelutiloja, ruokaravintola, baari ja paljon muuta ihmeellistä. Oli olkikattoja sekä ruohokattoja ja olipa yksi katto täynnä kukkivia metsämansikoitakin. Kyllä kamerat rapsahtelivat.


Hienosti hoidetun esittelykierroksen ja kuohuviinien jälkeen pääsimme itse pääasiaan. Herrankukkaro on tunnettu lounaastaan, ja varsinkin runsas kalatarjonta on saanut tunnustusta ja kiitosta. Kiitosta tuli meiltäkin!

Voi sitä ruoan määrää: kolmea erilaista silakkaa, savuahventa, savukampelaa, savulohta, uunilohta, salaatteja, stroganoffia, tyrnikanaa ja mitä kaikkea olikaan tarjolla. Tyrnimarja olikin aika monen ruokalajin maustajana, sillä paikan isäntä Pentti Oskari haluaa marjoja lähes joka ruokaan. Kyllä ne maistuivatkin.


Uskallan sanoa, että me vieraat olimme aivan haltioissamme tästä herkkujen määrästä ja kaikkien mielestä tämä ruokailu olikin retkemme kohokohta. Tällaisiin ruokapöytiin harvoin pääsee, ja tämänkertainen matkakohteemme saikin kaikilta osallistujilta pelkkää kiitosta.

Kaikki päättyy aikanaan, ja haikein mielin mutta tyytyväisinä jätimme Herrankukkaron taaksemme.

Poikkesimme SALEn parkkipaikalle, mutta ei ollut siellä (Rymättylässä) vielä kohtuuhintaista uutta perunaa myynnissä, 

Kuva: Antti Bilund
mutta kirkon näimme ja kattoratsastajan. Ainoa keskiaikainen suomessa. 

Kiitos Herrankukkaron henkilökunnalle, kiitos kuljettajalle ja kiitos osallistujille. Upea retki!

Kuvat: TV, TtK ja Eija V.

Tästä kuvia mun koneeltani. 
Täältä lisää Herrankukkaron omia esittelykuvia.

Kotimatkalla poikkesimme tietysti jaloittelemaan Urjalan makeistukkuun, ja aika paljon näytti makeannälkää olevan. Näin me eläkeläiset pyöritämme Suomen taloutta!

TV ja TtK

Ps! Ensi vuoden Naisten matkalle taitaa olla jo kohde valittuna, mutta siitä sitten myöhemmin.