Vähän dekkareistakin

Joko on aika tullut pitkäksi?

Ei hätää, kirjastot aukeavat koronaviruksen aiheuttaman katkoksen jälkeen ja taas voi käydä lainaamassa hieman lukemista. Säätkin ovat osaltaan edesauttaneet meitä lukutoukkia, vaikka toki peruna on saatu jo istutettua. Meillä kyllä pantiin vakoihin siemenperuna eikä mitään taimia, kuten eräs ministeri toivoi kansalaisten tekevän.

Lukemiselle siis jää aikaa, jos lukemista haluaa harrastaa. Kaikkihan eivät sitä tee, mutta ne jotka tekevät ovat usein sitäkin innokkaampia harrastajia.

Itse luen eniten dekkareita ja aivan erityisen paljon luen pohjoismaisten kirjailijoiden tuotteita. Kustantamot onneksi kääntävät ja julkaisevat runsaasti tämän genren ( laatu, laji ) tuotteita, tottakai, koska ne käyvät kaupaksi. Valinnanvaraa siis on.

Nyt kuitenkin puhutaan vain suomalaisista kirjailijoista.

Kotimaisista dekkaristeista minulle mieluisin on tamperelainen  Seppo Jokinen. Juuri ilmestyi uusin komisario Koskisesta kertova teos, joka jatkoi taattua Jokisen linjaa.

Seppo on kirjoittanut jo yli kaksikymmentä tamperelaisesta poliisiyhteisöstä kertovaa ihmisläheistä kirjaa, joiden henkilöt ovat vuosien saatossa tulleet kovin tutuiksi ja läheisiksi. Kirjoissa ei mässäillä väkivallalla eikä verellä, jos toki murhiakin tapahtuu. Kirjoissa ei myöskään ole minkäänlaista painostavaa jännitystä, vaan kerronta on letkeää ja sujuvaa ja kuvaa osuvasti arkista rikospoliisin työtä.

Avioerot ja rakkaushuolet kuuluvat ihmisten elämään ja myös niistä pääsee lukija mielenkiintoisella tavalla osalliseksi. Elämän karikoita ja hyviä hetkiä on niin päähenkilö Koskisella kuin muillakin kirjojen henkilöillä, elämässä riittää tapahtumia.

Suosittelen Seppo Jokisen kirjoja kaikille.

Uusi tuttavuus kotimaisista dekkarikirjailijoista on Arttu Tuominen.
https://yle.fi/uutiset/3-11202832
Tuominen kirjoittaa väkivaltaisempia kirjoja kuin Jokinen, mutta kirjat ovat erittäin mukaansa tempaavia eikä niitä voi laskea kädestä, ennen kuin kirjat on luettu loppuun.

Uusi Tuominen ilmestyy kesäkuussa, sitä innolla odottelen.
https://www.adlibris.com/fi/haku?pn=2&ps=12&filter=author%3aarttu+tuominen

http://dekkarinetti.tornio.fi/index.php?p=TuominenArttu

Hyviä kotimaisia dekkaristeja on paljon muitakin. Marko Kilpi, Harri Nykänen, Max Manner, Max Seeck, Antti Tuomainen, Timo Sandberg, Marko Leino, Markku Ropponen, Karo Hämäläinen ja monta muuta. 

Kovasti on miesvaltainen luettelo,  mistä johtunee? Ehkä naiset  kirjoittavat mieluummin jotain romanttisempaa, tiedä häntä. Löytyy kuitenkin muutama hyvä naisdekkaristi: Leena Lehtolainen
 https://www.tammi.fi/kirja/leena-lehtolainen/jalkikaiku/9789520412586
ja Outi Pakkanen sekä uudemmista Kati Hiekkapelto.
Valinnanvaraa siis on riittävästi ja erilaisia tyylejä löytyy. Jokinen, Ropponen ja Sandberg kirjoittavat vähän rauhallisempaa proosaa, kun taas Tuominen ja Seeck ovat hieman rankemman tyylin taitajia. 

Kaksi kuitenkin puuttuu listalta. Hämeenlinnalainen Tapani Bagge lakkasi kiinnostamasta, kun naispoliisii rakastui renkolaiseen alamaailman mustalaismieheen. Tarina meni jotenkin niin epäuskottavaksi, että annoin pois kaikki viisitoista Baggeani ja lopetin kokonaan Baggen lukemisen.

Toinen kirjailija, jonka teoksia en enää lue, on turkulainen Reijo Mäki. Hänen viimeisimmät kirjansa ovat huitaisten tehtyjä tekeleitä, joissa ei ole enää mitään minua kiinnostavaa. Harmi sinänsä, hyllystäni löytyy yli kolmekymmentä Mäen kirjaa. Niitä en ole vielä hävittänyt.

Nyt siis kirja käteen ja lukemaan. 

Tekstin tekaisi TV ja kuvituksesta ja visualisoinnista huolehti TtK