Vierailu länsirannikolle eli kuuden kaupungin kierros

Useita vuosia se oli suunnitelmissa, ja vihdoin se toteutui. Neljäkymmentäkaksi (42) matkaajaa halusi tutustua Vaasan seutuun ja sen pikkukaupunkeihin, eikä kenenkään tarvinnut pettyä.

Ensimmäinen pysähdyspaikka oli heti Ikaalisten jälkeen sijaitseva Tei-tupa, jossa toden totta sai vatsansa täyteen herkullista ruokaa. Kannatti pysähtyä.

Tei-tuvasta matka jatkuikin yhtä soittoa aina Vaasaan saakka, joka toimi tämän kertaisen matkamme tukikohtana. Osa majoittui Omena-hotelliin ja osa S-hotelliin, enkä  kummastakaan hotellista kuullut ainakaan suurempia moitteita.

Päivä ei ollut vielä läheskään ns " pulkassa", sillä ajelimme katselemaan Vaasan seudun upeinta nähtävyyttä Raippaluodon siltaa, jonka mahtava koko mykisti massiivisuudellaan meidät vierailijat. Ravintola Berny'sin mainiot lakkaviinerikahvit kruunasivat käyntimme tällä vielä toistaiseksi Suomen pisimmällä (1045 m ) sillalla.

Eikä se päivä vielä tähänkään päättynyt! Koska olimme lähes Strömsössä, niin pitihän siellä poiketa. Ei tainnut moni meistä tietää missä Strömsö sijaitsee, mutta nyt ainakin kaikki mukana olleet tietävät Strömsön sijainnin.

Hyvin nukutun yön jälkeen alkoi tutustuminen Vaasan pohjoispuolisiin pikkukaupunkeihin.

Kokkolassa oppaanamme toimi persoonallisen näköinen herrasmies Martti Nykänen, jolla oli rannikkoseudun historia hallussaan. Historiatietoa tuli ehkä liikaakin, sillä kuulijoiden kasvoilla alkoi jo hieman näkyä kyllästymisen merkkejä.

Ruokailu oli Kokkolan kaupungintalolla Ravintola Coccolitassa, enkä jälleen voi muuta sanoa kuin että: huh, huh!  Olipa todellista herkkua siikakeittoineen ja jälkiruokineen.

Ajelimme verkkaisesti ns seitsemän sillan reittiä Pietarsaareen, jossa otimme raatihuoneelta kyytiimme paikallisoppaamme Tiina Norrkniivilän. Pietarsaari tuli tutuksi, pieni kaupunki.

Vielä ajelu Uusikaarlepyyn kautta hotellille lepäilemään. Tai no, niinhän sitä olisi luullut. Lähistöltä löytyi kuitenkin karaokebaari, jonne nuorekkaat eläkeläisemme suuntasivat. Laulu raikui ja tanssijalkaakin vipatti eli saatiin hauska päätös pitkälle päivälle.

Karaokevierailu ei haitannut aamun liikkeelle lähtöä, sillä kaikki olivat hyvissä ajoin bussissa, vaikka lähtö oli niinkin aikaisin kuin klo 08.30.

Suunnaksi otettiin Suomen pienin kaupunki Kaskinen. Opas Hilkka Udd odotteli meitä Eva Bladhin kahvilassa, jossa nautimme tuoreet pullakahvit. Hilkan opastuksella tutustuimme hienoon savipajan puutarhaan ja Kaskisten kotiseutu- ja kalastusmuseoon.

Lounaalla käytiinkin sitten melkoisen tyylikkäässä ravintola Linds Kökissä Närpiössä. Löytyi mansikka-valkosipulia, syötäviä kukkia ja monenmoisia hedelmiä kaiken muun ruoan lisäksi. Kun vielä ulkoiset puitteet olivat lähes loistokkaat, olikin mukava lähteä kotimatkalle. 


Matkalla poikkesimme vielä tomaatti- ja kurkkuostoksilla Närpiön kasvihuoneviljelmillä.

Vielä pullakahvit Tei-tuvassa, niin voimme todeta, että jälleen on yksi hieno matka takana.

Kiitos ennen kaikkea matkanvetäjänä toimineelle Hannu Örnille, luotettavalle kuljettajallemme Samille ja tietysti kaikille matkaan osallistuneille.

TV&JS