SOKKOMATKALLA 5.6.2025 (KIEPSA GRETA-LIISA TIMONEN)
”Vettä tuli ko aisaa" kun kaksi bussilastia aamuyhdeksältä kaarsi Urheilutalon pihasta kohti tuntematonta. Aina yhtä jännittävää - ja aina arvuutellaan suuntaa ja kohteita. Nyt lähdettiin VT 63:a Evijärveä päin. Mutta ohi ajettiin. No, varmaan Kortesjärvellä pysähdytään, koska Mikko Valo, primus motor oli sanonut, ettei ole pitkää matkaa ensimmäiselle kahvitauolle. Mutta ei, ei Kortesjärvelläkään stopattu. Ja kun tultiin Kauhavalle, yhtäkkiä käännyttiinkin Kokkolaa kohti, mitä ihmettä!? Samassa kuitenkin oltiin entisen Ilmasotakoulun - nyk. LSK Busines park ja Lentohotelli - pihassa ja väki vaelsi sisään, jossa odotti luvatut kahvit ja audiorio. 
Saimme huiman värikkään, omakohtaisen ja asiantuntevan läpileikkauksen Ilmasotakoulun historiasta ”kentän kersan" Olli Niemisen kertomana.
Matka jatkui, aurinkokin tuli esiin ja aika moni arvasi, että ruokailu taitaa tapahtua Härmän kuntokeskuksessa. Ei tällaista joukkoa mikään pikku kahvila kykenekään ruokkimaan.
Lounaan jälkeen talon myyntipäällikkö esitteli kuntokeskuksen toiminnot ja tekipä vielä semmoisen ”Don Vito Corleonen tarjouksen”, josta on vaikea kieltäytyä; arvelen, että perästä kuuluu..
Täysin vatsoin jatkettiin matkaa kohti kasitietä, jolta aika pian käännyttiinkin kohti Uusikaarlepyytä. Kauniin pienen kaupungin läpi ajettuamme puiden välistä näkyi kaunis valkoinen, vanha talo piharakennuksineen: Kuddnäs, satusetä Zacharias Topeliuksen lapsuudenkoti.
Neljän oppaan johdolla jakauduimme ryhmiin ja kiersimme tutustumassa huolella vaalitun talon ja pihapiirin ihmeitä aina keittiön sokeritopasta piharakennuksen ruumisvaunuihin.
Palattiin hetkeksi kasitielle, mutta Klemetsgårdarna kohdalla kurvattiinkin oikealle, vanhalle rannikkotielle. Nyt ei tainnut enää kukaan muu kuin bussikuskit ja matkan suunnittelijat tietää, mihin oltiin menossa! Kapeaa, mutkaista kylätietä ja kauniita asutuksia. Tuomet kukkivat ja kaikkialla ryöppysi alkukesän vihreys!
Tie päättyi Maksamaalla vaikuttavan, kaksikerroksisen punaisen kartanon eteen. Vastassa oli herraskaisesti sinisiin pukeutunut, hattupäinen isäntä, joka toivotti meidät tervetulleeksi Tottesundin herrgårdeniin, aikoinaan erään Järnefeltin perheen kesäpaikkaan.
Siellä oli kesäkuussa 1892 vihitty muuan Jean Sibelius talon tyttären, Aino Järnefeltin kanssa.
Salainen haaveeni on aina ollut istua hetki wanhan ajan sisäkköjen passattavana ja kas, mitä tapahtuikaan kun kapusimme yläkerran modernimmasta infotilaisuudesta alas takaisin menneeseen maailmaan: salissa oli kaksi mustapukuista palvelijatarta tärkätyissä, pitkissä valkeissa essuissa ja hilkoissa! Oi wau! Saimme porsliinikupeista kahvit ja suklaiset Sibelius-leivokset pöytiin tarjoiltuna. Hätinä maltoin olla sanomatta että ’Hildur sitten kattaa saliin. Ja herroille punssia!’
Mutta tuokin pieni hetki satua oli jätettävä taakse ja ajettiin vielä viimeiseen kohteeseen. Autoradiosta raikasi täysillä Bada bara bastu, kun kaarsimme Vöyrin keskustaan ja bussit pysähtyivät Suomen vanhimman puukirkon pihaan.
Kirkon esittelyn jälkeen lauloimme Suvivirren. Yhteisenä kiitoksena niin loistavasti onnistuneelle sokkomatkalle kuin sen järjestäjille sekä myös sille, että Varjelus oli jälleen ollut mukana matkalla ja näin iso ja iäkäs joukko oli selvinnyt haavereitta liki 12 tunnista tien päällä pitkin Pohjanmaata!
Kuvat karusellissa Lasse Penttilä ja Tellervo Pakkala
