MATKA ILMAJOEN MUSIIKKIJUHLILLE 13.6.2025 OOPPERA ISOVIHA. V. 1713 - 1721 Pohjolan Matkan linja-autolla.
Isot Kiitokset Timo Still ja Paavo Juvani hyvin toteutetusta oopperamatkasta!
MATKAKEROMUS, OOPPERAJUHLILLE 13.6.2025 ILMAJOELLE.
Perjantaiaamu 13.6. silloin taikauskoisimmat pysyvät tiukasti kotona neljän seinän sisällä.
Tuona kyseisenä aurinkoisena aamuna on Kempeleen nuorisoseuran pihalle kokoontunut 49 aamuvirkkua ikäihmistä, jotka ovat astumassa pihalla odottavaan bussiin. Matkalle osallistuu henkilöitä kempeleläisten lisäksi Limingasta, Muhokselta, Oulunsalosta, Oulusta ja Pikkaralasta. Bussin joustavasti täyttyessä ja tarkastuslaskennan jälkeen pääsemme matkaan. Matka sujuu mukavan seurustelun ja puheensorinan vallitessa. Saavumme ensimmäiseen taukopaikkaan Ylivieskan uusitulle ABC-liikenneasemalle noin klo 8.30, siellä nautimme pullakahvit ja kuljettaja pitää lakisääteisen 30 min. tauon. Tauon jälkeen matka jatkuu, tunnelma bussissa on mukavan leppoisa, niinpä matka taittuu miltei huomaamatta ilman ongelmia.
Saavumme Ilmajoelle ennalta sovitun aikataulun mukaisesti eli pian klo 11:sta jälkeen. Otetun ryhmäkuvan jälkeen siirryimme Maijan teltalle keittolounaalle, tarjolla oli kanakeittoa ja kasviskeittoa leivän ja ruokajuomana olleen veden kera.
Lounaan jälkeen meillä oli hetki aikaa ennen oopperaesityksen alkua tutustua tapahtuma-alueeseen. Tapahtuman järjestäjät ovat tehneet vuosittain valtavan ison työn lavasteiden ynnä muun tapahtumaan liittyvän aineiston ja myyntiorganisaation valmisteluissa. Yhdessä tekemällä ja yksituumaisuudella he ovat saaneet haastavan suuren tapahtuman vuodesta toiseen.
Ryhmäkuva Ilmajoen oopperajuhliin osallistuneesta ryhmästä.
Oopperan esittelytilaisuudessa saimme kuulla, että esim. oopperaa varten tehtyjen lavasteiden rakentamiseen on tarvittu sahatavaraa noin 5000 jm. Se kertokoon, millaisen kokoluokan urakasta on ollut kysymys.
Oopperan libreton, eli lauluihin kätkeytyvän tarinan on kirjoittanut Anneli Kanto. Viikkoa aikaisemmin olleen ensi-iltaesityksen aluksi haastattelija oli esittänyt Anneli Kannolle kysymyksen; ” oliko tarinan kirjoittaminen vaikeaa. Tähän Anneli Kanto oli vastannut; ”ei se ollut vaikeaa, se oli saatanan vaikeaa”. Tarinan yksityiskohdat noudattavat historian tapahtumia, vaikka tarina on koottuna taiteilijan vapaudella. Musiikin on säveltänyt Uljas Pulkkis. Musiikki on paikoin kaunista, paikoin jopa pelottavaa. Teoksen ohjaaja on Tuomas Pulkkinen.
Oopperaesitys käynnistyi klo 13.00, katsomossa oli runsaasti väkeä, sää oli mitä parhain, aurinkoinen ja ilma sopivan lämmin. Katsomo sijaitsi Kyrönjoen törmällä ja siellä oli hyvä ja odottava tunnelma. Mieleen jäivät erityisesti Pirkittaa esittäneen Minja Rantalaisen heleä ääni ja Pietari Suurta esittäneen Rolf Bromanin tumma ääni. Suuren vaikutuksen teki myös Aili-Omena Ritola, joka ei laulanut eikä lausunut sanaakaan, mutta toi lavalle Pienen kuoleman. Tietysti myös kasakka Ivania esittänyt Jasper Leppänen oli oikein hyvä, samoin Katariinan ja Pirkitan äitiä esittänyt Erica Back. Talon 15-vuotiasta Katariina tytärtä esittänyt Wilhelmina Tomasdottir oli myös erittäin hyvä.
Isoviha ooppera esitys oli sykähdyttävä kokemus. Esitys pohjautuu 1713-1921 tapahtumiin, jotka kohdistuivat läntiseen Suomeen ja erityisesti Pohjanmaan ja Pohjois-Pohjanmaan alueille. Venäjän tsaari Pietari Suuri määräsi, että kasakoiden pitää hävittää ja polttaa suomalaisten kodit. Tappaa miehet ja poikalapset, raiskata naiset ja tyttäret sekä ryöstää osan heistä orjiksi. Tapahtumat pohjautuivat väkivaltaiseen ja brutaaliin hyökkäyssotaan. Tarina kertoo esivanhempiemme, tavallisten äitien ja isien kärsimyksistä, mutta myös ihmisten sitkeydestä ja yhteistyön voimasta. Suomalaiset tekivät ansan kasakoille, siinä onnistuttiin pidättämään myös kasakka Ivan. Hän haavoittui vakavasti taistelujen yhteydessä ja oli puolustuskyvytön.
Katariina, joka oli joutunut Ivanin raiskaamaksi ja hirviömäisten tekojen uhriksi ja kaiken tuon lisäksi Ivanin raskaaksi saattamaksi, vaatimalla vaati, että ”tapa, tapa”. Viimeisessä hädässään Ivan kertoi, että hän on syntyjään suomalaisen äidin poika, jonka kasakat ovat ryöstäneet ja tehneet hänestä orjan ja ihmishirviön. Silloin Kaarinan ja Prkitan äiti puuttui tapahtuman kulkuun, ja esti Ivanin tappamisen, armeliaisuuden, anteeksiantamisen, ja rakkauden tahdonvoimallaan. Tuo kohtaus oli yksi vaikuttavimmista ja tunteisiin vetoavimmista koko esityksessä. Todennäköisesti, esityksen tauottua, moni oopperaa seurannut katsoja oli hetken aikaa sanaton, hämmentynyt ehkä myös kokemastaan liikuttunut.
Kasakat nöyryyttävät isä Jaakkoa. Kasakat tappavat isä Jaakon.
Katariina ja Ivan, joka ryöstää Kaarinan. Missä tsaari kulkee, siellä seuraa mukana
Pieni kuolema etualalla. Taustalla, sillalla Katariina. Sangossa ja esiliinassa on tapettujen ja raiskattujen verta.
Pieni kuolema.
Modernin näyttämötekniikan keinotkin olivat käytössä.
Kuvassa Ilmajoen museo.
Kuvassa Jaakko Ilkan muistomerkki.
Välittömästi oopperaesityksen jälkeen matkalaiset kokoontuivat bussille ja luvun laskun jälkeen lähdimme kohti Kempelettä. Matka sujui ehkä hieman rauhallisen tunnelman vallitessa, siihen oli syy varmasti varhaisella herätyksellä, mutta oletan, että osansa myös tuolla kokemallamme huikealla oopperaersityksellä. Matkalla meistä muutamat kävivät bussin etuosassa sanallisesti nostamassa tunnelmaa, ehkä jotenkuten siinä onnistuenkin. Ylivieskan ABC-liikenneasemalla meitä odottivat kahvit kyytipoikineet. Puolen tunnin tauon jälkeen alkoi matkan viimeinen kolmannes. Kempeleeseen, sinne saavuimme noin klo 21.00. Päivästä tuli pitkä, mutta väitän, että nuo matkaan ja tapahtumaan käytenyt tunnit antoivat meille kaikille hyvin paljon, tuo kaikki oli arvokasta aikaa.
Lopuksi kiitän kaikkia matkalle osasllistuneita, minulle jäi selainen mielikuva, että tällä ryhmällä voisimme suorittaa matkan Ilmajoelle toistenkin.
15.6.2025
Hyvää ja aurinkoista kesää ! Toivottaa Timo
