Kerava 100: Kahdesta maakylästä kaupungiksi

Kerava on suuri pieni kaupunki. Asema rautateiden risteyksessä teki Keravasta merkittävän teollisuus- ja kauppapaikan. Juna toi myös uusia asukkaita, mutta se myös vei heitä. Harvan keravalaisen juuret ovat Keravalla. Myös aatteet ja ideat tulivat junalla. Moni suurmies ja -nainen on tullut Keravalle junalla. – Miten Keravasta tuli Kerava, siitä seuraavassa muutama yksityiskohta. 

Alussa oli Kaukjärvi, nykyinen Tuusulanjärvi. Hämäläiset kävivät kalastamassa järvellä ja tekemässä heinää rannalla. Vähitellen sen rannoille syntyi pysyvää asutusta, ja seitsemän kylää: Tuusula, Hyökkälä, Paijala, Ruskela, Vanhakylä, Järvenpää ja Tuomala. 

Vuonna 1643 kuninkaallisella käskykirjeellä erotettiin Tuusulan pitäjä Sipoon laajasta kirkkopitäjästä. Siihen liitettiin samalla Sipoosta myös Ali- ja Yli-Keravan kylät; Helsingin pitäjästä Hyrylä, Ruotsinkylä ja Lahela, sekä Nurmijärven kappeliseurakunnasta Nahkela, Rusutjärvi ja Siippoo.

Päätöksen taustalla oli piispa Isak Rothoviuksen politiikka, mikä tähtäsi seurakuntien pienentämiseen, kirkkokurin parantamiseen ja kirkon opetuksen tehostamiseen. Yli- Keravan asukkaat vastustivat päätöstä: he halusivat edelleen käydä Sipoon kivikirkossa, eikä mennä Kaukjärven rannalla olevaan hirsikirkkoon. Valitus ei auttanut, piispa piti päänsä.

1653 Tuusulasta tuli itsenäinen seurakunta. Seudulla oli erityisesti sotilassukujen omistamia kartanoita ja maanviljelystä. Ensimmäinen teollinen yritys oli 1700-luvun lopulla Kellokoskelle syntynyt Mariefors Bruk. Venäjän vallan aikana Hyrylään rakennettiin suuri venäläinen varuskunta. 

Kerava kehittyi

Venäjän vallan aikana Tuusulan alueen kylistä Kerava kehittyi voimakkaimmin. Erityisesti Helsinki-Hämeenlinna -rautatien rakentaminen 1870-luvulla, yhdistettynä Kerava-Porvoo -rataan teki Keravasta risteysaseman. Junaradan suunta johtui ennen kaikkea seudun silloin kehittyneimmästä teollisuudesta eli tiiliruukeista. Maaperä oli savista ja tarjosi tiilenlyöntiin hyvät mahdollisuudet. Tiiliruukkien jälkeen Keravalla on ollut puuhun perustuvaa teollisuutta ja yrittämistä. Se näkyy edelleen Keravan vaakunasta, missä on kuvattu lohenpyrstö -liitos.

Keravalle keskittyivät seudun palvelut, kuten posti, apteekki ja sähkölaitos. 1900-luvulla Keravalle perustettiin keskisen Uudenmaan ensimmäinen oppikoulu. Keski-Uusimaa- lehti alkoi ilmestyä Keravalla 1918. Tuusulan kappalainen, kirjailijana tunnettu Arvi Järventaus asettui Keravalle. 

Kerava oli kuitenkin pitäjän laidassa, eikä siitä voitu ajatella Tuusulan kuntakeskusta. Niinpä ajatus itsenäisestä Keravasta alkoi itää jo 1900-luvun alussa. Rauhaton 1910-luku kuitenkin lykkäsi hanketta.

Sisällissotaa Keravalla

Vuoden 1918 sisällissota oli ennen kaikkea rautatiesotaa. Kerava oli solmukohta, jonka hallinta kiinnosti molempia osapuolia. 31.1.1918 valkoiset porvoolaiset hyökkäsivät Keravalle Porvoon rataa pitkin. Kohteena oli mm. rautatieasema, jossa oli lennätinlaite, sekä työväentalo, jossa uskottiin olevan suuri asevarasto. Punaiset olivat kuitenkin saaneet tiedon valkoisten tulosta ja osasivat odottaa heitä. Punaisilla oli noin 200 miestä asemissa. 

Valkoiset hyökkäsivät noin 500 miehen voimalla. Tuolloin käytiin Lapilan kaupunginosassa ja rautatieaseman ympäristössä parin tunnin mittainen tulitaistelu, jossa kaatui kolme valkoista ja kuusi punaista.

Yksi punaisten kaatuneista oli sanitääri Ida Savolainen, joka jäi punaisten ja valkoisten ristituleen. Savolaisella oli punainen käsivarsinauha, jossa oli valkoinen risti. Hän oli ensimmäinen sisällissodassa kaatunut nainen.

Punaiset saivat torjuntavoiton. Saman tien alkoi Keravalla punainen terrori. Punaiset telottivat kostoksi kymmenkunta ”porvaria”. Myöhemmin keväällä valkoiset valtasivat Keravan takaisin, ja tuolloin Keravalla alkoi valkoinen terrori. Punaisia teloitettiin ilman sen kummempaa näyttöä, usein pelkkä epäily riitti. 

Itsenäinen Kerava

Suomen itsenäistyttyä ja aikojen hiukan rauhoituttua, Keravan itsenäistyminen toteutui; asetus Keravan kauppalasta annettiin 15.6.1923. Kuluvana vuonna juhlitaan Keravalla 100 vuotista itsenäisyyttä. Kaupungiksi Kerava muuttui 1970.

Syntyessään Keravan kauppala oli noin 40 neliökilometrin laajuinen, mutta se menetti 1954 neljänneksen alueestaan, kun Korso ja Nikinmäki liitettiin Helsingin pitäjään, nykyiseen Vantaan kaupunkiin. Yritykset saada korvaavaa aluetta Tuusulasta tai Sipoosta eivät onnistuneet. Niinpä Kerava on Suomen viidenneksi pienin kaupunki pinta-alaltaan. Asukasluvussa Kerava on 30. suurin.

Keravan nimi

Keravan nimi on vakiintunut käyttöön, vaikka ei ole varmaa tietoa siitä mitä se merkitsee. Lisäksi nimi on erittäin harvinainen, ja esiintyy vain parissa paikassa Uudenmaan Keravan lisäksi. Kielitieteilijät ovat esittäneet kahta vaihtoehtoa; suomalaista ja ruotsalaista. Se voi tulla sanasta kero, joka tarkoittaa ”kita, nielu, kurkku”. Kun siihen lisätään va-johdos, saadaan vaikkapa suon laatu; ”nielevä, upottava, imaiseva”.

Jos taas lähtökohdaksi otetaan ruotsin kieli, lähtökohta voisi olla ”ger”, joka merkitsee ”vara varm, jäsa, ängå”. Siihen lisätään vesi ”anå”. Tämä merkitsisi ”kuohuva, höyryävä vesi”. 

Ruotsinkielinen nimi Kervo on mukaelma suomenkielisestä nimestä.

Teksti: Heikki Manninen

 Lähteet: 

Ulpu Lehti: Keravan nimi. Kotikaupunkini Kerava. Kerava 1981.

Esko Tuomala: ”Itsenäisyyssotamme” ja siihen johtaneet tapahtumat Tuusulassa 1917-18. Tuusula-Seuran Aikakirja IV. 1992.

Taisto Saarentaus: Minun Keravani. Kerava-Seuran julkaisuja. Kerava 2000.

Olli Sampola: Pakinaa kotiseutumme muutosvaiheista. Tuusula-Seuran Aikakirja IV. 1992.

Kuvateksti:

Keravan kirjasto valittiin Suomen vuoden 2024 kirjastoksi.  Se on perustettu 1925. Nykyinen rakennus on vuodelta 2003. Sen arkkitehti oli Mikko Metsähonkala. (Kuva: Jukka Nissinen)