Vanhat ihmiset ovat merkittävä voimavara

Vanhustenviikon juhlapuhe 1.10.2023
 

Eva Rönkkö:
 

On ilo ja kunnia saada olla mukana juhlimassa näin sankoin joukoin Vanhustenpäivää.

Tänään on juhlapäivä, teidän, tätä maata rakentaneen sukupolven juhla. Vanhustenpäivä on maassamme pisimpään juhlittuja valtakunnallisia teematapahtumia. Sitä on vietetty jo 70 vuotta, vuodesta 1954 lähtien, aina lokakuun ensimmäisenä sunnuntaina. Näin osoitamme kiitosta, kunnioitusta ja arvostusta teille, Keravan iäkkäät.

Tämän vuoden Vanhustenviikon ja siten myös juhlapäivän teemana on Tehdään iästä numero. Numeron tekeminen ei tarkoita holhoamista ja iäkkäiden näkemistä vaivaisina avuntarvitsijoina vaan katsomista myönteiseen. Vanhustyön Keskusliiton lanseeraamalla iskulauseella osoitetaan, että Suomessa eletään yhä pidempään ja entistä terveempinä. Varttuneina ihmisinä olette oman elämänne toimijoita ja asiantuntijoita. Mutta myös merkittävä yhteiskunnan voimavara. Tätä pidämme usein liiankin itsestään selvänä. Jos tekemällenne vapaaehtoistyölle sekä lastenlasten ja läheisten hoivatyölle laskisimme hinnan, olisi tulos huikea.

Tehdään iästä numero -iskulause ei syntynyt syyttä. Ilmaisu perustuu huoleen siitä, miten yhteiskunnassa suhtaudutaan ikääntymiseen ja vanhuuteen, miten iäkkäistä puhutaan, missä määrin olette osallisina yhteisessä hyvinvoinnissa sekä yhteiskunnan avaintoiminnoissa. Miten heidän tarpeensa otetaan huomioon päätöksenteossa ja palveluissa.

Syytä huoleen on. Muutama päivä sitten verrattiin iltauutisissa suomalaista yhteiskuntaa vanhaikotiin, jossa asukkaat vaativat yhtä lisää ja parempaa palvelua jättäen laskut lasten maksettavaksi. Tällaista Suomea en tunnista. Monimutkaisten yhteiskunnallisten ilmiöiden vertaaminen kiukutteleviin vanhuksiin on rankasti yleistävää. Se luo sukupolvien välille vastakkainasetteluja ja mielikuvia iäkkäistä ihmisistä muun yhteiskunnan rasitteina.

Emme yhteiskuntana vielä tarpeeksi huomaa, miten puhumme ikääntyneistä ihmisistä. Europarlamentaarikko Sirpa Pietikäisen sanoin olisi varsin erikoista, jos julkisessa keskustelussa ruodittaisiin lapsiin liittyviä kustannuksia ”varhaiskasvatuspommina”. Siirtämällä iäkkäistä käytävä keskustelu toiseen kontekstiin, huomamme, millainen tuhoisa vaikutus sanoilla voi olla. Tällä tavoin tulevat näkyväksi nykyajassa vallitsevat normit, jotka sallivat puhua meitä kasvattaneesta sukupolvesta uhkakuvineen.

Eläkeläisjärjestöjen teettämän Huomisen kynnyksellä -kysely osoitti, millainen vaikutus julkisella puhella on iäkkäille ihmisille. Vaikka kyselyyn vastanneet näkivät asioiden olevat Suomessa kohtuullisella tasolla, koki merkittävä osa vastaajista, että ajattelutapa iäkkäistä puhuttaessa on pikemmin kielteinen kuin myönteinen. Julkinen keskustelu ikääntymisen aiheuttavasta hoivataakasta, kasvavista kuluista ja eläkepommista ei luo turvallisuuden tunnetta. Tunnetta siitä, että saa vanheta sellainen kuin on. Kun apua tarvitaan, sitä oikeasti saadaan ja toivottavasti arvostavalla tavalla.

Vanhanakin voi oppia

Ajallamme on tyypillistä, että pitäisi olla aktiivinen, tehokas ja hoitaa sekä omaa terveyttään että omaishoitajana läheisiäkin. Näin valtion kustannukset pysyisivät kurissa. Sosiaalipsykologian professori ja kirjailija Antti Eskola kuitenkin kysyi, onko pakko olla aina tehokas ja aktiivinen? Kirjassa Vanhanakin voi ajatella Eskola pohtii, että jossain vaiheessa joutenolo on ansaittua. Jatkuvan aktiivisuuden vaatimus voi muuttua rasittavaksi. Saunan lämmittely tai päivälehden lukeminen voivat olla ne vanhana elämisen suolat.

Mitä juhlapäivänä voisimme toivoa. Varmaan sitä, että arvostusta ja kunnioitusta voisi tuntea arjessa vuoden jokaisena päivänä, ei pelkästään juhlissa. Silloin se ei tarkoittaisi juhlapuheita ja kahvikakkuja, niin tärkeitä kuin ne ovatkin, vaan sitä, että voi sanoa – ”Elän hyvin”. Vaikka jokaisella on oma näkemys hyvästä elämästä, tarkoittaa hyvä elämä ennen kaikkea turvallisuutta, sitä että tulotaso on riittävä, ei tarvitse punnita ostanko ruokaa vai lääkkeitä, että asuminen on ikään nähden toimiva, terveys riittävää, hyviä ihmissuhteita ympärillä sekä ennen kaikkea mielekästä ja merkityksellistä tekemistä.

Kaipuu uuden perään ei pysähdy iän karttuessa. Oppimiselle ja itsensä kehittämiselle on eläkepolvessa mukavasti aikaa, kun ruuhkavuodet ovat takanapäin. Aivomme kaipaavat haasteita, eivätkä ne välitä siitä, mikä on kantajan ikä. Toiveena on, että yhteiskunnassamme olisi enemmän tekoja iäkkäiden omaehtoisen oppimisen mahdollisuuksien puolesta.

Vaikka tänään juhlimme ja mietimme hyvää, näkyy horisontissa tummia pilviä. Pohjoismaisena hyvinvointivaltiona olemme luvanneet pitää huolta niistä, jotka apua tarvitsevat takaamalla riittävät ja laadukkaat terveyden- sairaanhoito- ja hoivapalvelut. Sosiaali- ja terveydenhuolto siirtyi tämän vuoden alusta kunnilta uusille hyvinvointialueille tavoitteena turvata palveluiden saatavuus sekä kaventaa hyvinvointi- ja terveyseroja.  Sote-uudistuksen tavoitteet ja tarkoitusperät ovat hyvät ja oikeansuuntaiset. Olemme kuitenkin huolestuneina seuranneet sitä, kuinka käy tämän uudistuksen ja sitä kautta palveluiden. Kuten uutisoinnista olemme huomanneet, hyvinvointialueiden taloudellinen tilanne on synkkä. Usealla alueella suunnitellaankin säästötoimia. Se voi tarkoittaa lähipalveluiden karsimista ja vanhusten ympärivuorokautisen hoivan tason laskua. Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen johtaja Timo Aronkytö on ilmaissut huolensa säästöistä – ei ole mitä voisi lakkauttaa. Alueella puuttuu nyt jo lähes 100 hoitajaa ja jonot kasva. Eläkeläisjärjestön viesti maan hallitukselle on ollut: Nyt tarvitaan rohkeutta ja malttia antaa hyvinvointialueille niiden tarvitsema rahoitus palveluiden kuntoon saattamiseen.

Palvelut ovat osa ihmisoikeuksia

Palveluiden takaaminen ei saa olla poliittinen kiistakapula, sillä oikeus palveluihin, yhdessä itsemääräämisoikeuden, sanavapauden ja riittävän toimeentulon kanssa, ovat ihmisoikeuksien keskeisiä pilareita. YK:n ihmisoikeusneuvoston iäkkäiden oikeuksien itsenäisen asiantuntijan Claudia Mahlerin Suomen hallitukselle laatiman raportin mukaan Suomessa on ihmisoikeuksien näkökulmasta monessa parantamisen varaa, erityisenä huolena digitalisaation tuoma kahtiajako pärjääviin ja syrjäytyviin sekä kieli- ja kulttuurivähemmistöihin kuuluvien iäkkäiden jääminen suomalaisessa vanhuspolitiikassa totaalisesti näkymättömiin.

Vanheneminen koskettaa meitä kaikkia. Vanhenemisen mukaan karttuu meidän kaikkien elämänkokemus ja toivottavasti myös viisaus. Ikä tuo perspektiiviä katsoa asioita ja tapahtumia viisain silmin tietäen, että monenlaista on tapahtunut jo aikaisemminkin, on ollut mullistuksia ja muutoksia, on vaikeita aikoja, mutta niistä on selvitty.  

Suomi on sijoittunut vuosia peräkkäin onnellisemmaksi maaksi elää. Onko Suomi myös onnellisten vanhusten maa? Jos pidämme yhtä, välitämme ja huolehdimme vanhoistamme, voisi ajatus olla totta myös kaikkein iäkkäämpien osalta.

Toivotan teille kaikille hyvää juhlapäivää sekä toimeliasta ja antoisaa Vanhustenviikkoa!