Ei se vaihtamalla parane, matkakaan. Jo tammikuussa esitettiin tiedusteluja, tehtäisiinkö myös tänä vuonna Ystävänpäiväretki Kuopion Rauhalahteen? 46 matkalaista sopi linja-autoon, lopuille piti sanoa eioota. Tuttu Repo Lines hoiti kuljetukset. Tällä kertaa ammattikuskeja olisi ollut tarvittaessa tarjolla ihan kolmin kappalein. - No niin.
Pirteä Pink Lady (= matkanjohtajamme Kaija) vaaleanpunaisessa puserossaan kulki käytävillä mukavia jutellen, keräsi matkarahat, tarjosi välillä pulloja, vadelman ja sitruunan makuista hapollista makuvettä – kävikö mielessä kenties jokin muu pullo? - No niin.
Musiikin tunnistamiskisa pidettiin ja muutama yhteistaulu menomatkalla laulettiin. Kunnes esilaulajilla katosi ääni. Iltaan mennessä äänikin oli palautunut Karaoke-koitosta varten. Omasta porukasta oli useampikin laulaja. Kuulijoiden kehuista päätellen, ei tarvinnut ollenkaan hävetä olevansa Muhokselta. - No niin.
Savon muan murretta huastava Ari otti vieraat vastaan firman puolesta. Meidän tehtävänä oli tästä lähtien vaan naattia. Kun oli syöty herkullinen päivällinen, keräännyttiin auditorioon juhlatamineissa. Tarjolla pinkkiä juomaa ja suklaata. Tanssituokio pidettiin, tanssittiin mm. Zorbasta hyvin tiiviissä piirissä, välillä kantapäät seinään ja tuolien jalkoihin kolisten. Tanssit jatkui salissa. Nykyään älykellot kertovat meistä monia asioita, mm. astumamme askeleet ja kuljetun matkan. Minun kelloni kertoi, että illan aikana tanssin lähes kuusi kilometriä. - No niin.
Lauantaina vapaata ohjelmaa oman maun mukaan. Väkeä riitti myös matkalle Matkus-otoskeskukseen, jossa löytyi samat ketjuliikkeet kuin Oulussakin, viehättävät pikku kahvilat ja tietysti IKEA, jota ei toiveista huolimatta Ouluun saatu. - No niin.
Sunnuntaiaamun kirpeä pakkanen virkisti ulkoilijoita. Hotellin ikkunasta saattoi nähdä ulkouima-altaalla istuvien ja uivien höyryävät päät ja hartiat. Lenkkipolun varrelta löytyi puu, jonka merkki jäi määrittelemättä. Niin iso, että kolmen ihmisen kädet eivät yltäneet rungon ympärlle. Suru- ja pylväskuusia näkyi Kuopion seudulla, meillä niitä tavallisia metsäkuusia, kylmemmissä oloissa tuuheiksi karaistuneita. - No niin.
Kun lähtökahvit oli juotu, lähtöitkut itketty, mukavat muistot reppuun talletettu, alkoi matkoista se paras – kotimatka. Penkistä jos toisestakin alkoi kuulua urheiluselostuksen ääniä. Sitten hiljeni, hurraahuutojen puutteesta päättelin että ihan mitalisijoille asti ei suomalaiset ampumahiihtäjät tällä kertaa sijoittuneet. - No niin.
Ai, mikä ihmeen NO NIIN? No niin ku tulomatkalla Gunnar soitti kaiuttimesta Ismo Leikolan riemastuttavan standup-iloittelun siitä kuinka monta merkitystä voi sisältyä suomen yleisimpään sanontaan. Video löytyy mm. youtubesta. Tulomatkalla kuulin porukkamme sanovan sen 37 kertaa. Enhän minä tietysti kaikkea kuullut, mutta tilastollisesti laskien 46 hengen porukastamme jokainen sanoi sen melkein yhden kerran! -NO NII. - Ihan huvikseni laskin.
Irene Murtovaara