Matka, josta kukaan ei tiennyt etukäteen muuta kuin lähtöajan ja -paikan. Jännitti.
Pitkin aamua kerääntyi väkeä pysäkille. Ja lopulta, klo 9 sidottiin huivit silmille ja kavuttiin linjuriin. Linjuri lähti, kiersi noin kolme kertaa Muhoksen kiertoliittymät vasta- ja myötäpäivään eikä kukaan...
Ei, tuo olikin siitä sokkomatkan jännityksen aiheuttamasta painajaisunesta. Eihän sokkomatkalle tarvinnutkaan sokkona lähteä. Kierrettiin kyllä kiertoliittymät vastapäivään kerran, kun linjuri oli vähän epävarma kaikissa risteyksissä. Parin tunnin ajelun jälkeen kuitenkin löysimme itsemme Raahen Pekkatorilta. Kreivi Pietari Brahe vähän vain sivusilmällä vilkaisi maalaisvieraita. Katse pysyi tiukasta merta kohti.
Pekkatorin reunalla, Langin kauppakartanossa nautimme aamupäiväkahvit ja palat paikallista piirakkaa.
Sirpa opasti matkaoppaan rutiinilla autoa kierrokselle Raahen ympäri: ylös mäelle ohi Raahen komean kirkon ja siitä alas Kirkkokatua Katinhäntään, Huokausten sillan vieritse Rantakadulle ohi Raahen museon, Raahen Pojan patsaan kauppaopiston mäelle, ohi jo 1950-luvulta Raahen ylpeyden, Tornitalon ja puistokadun reunaa alas ulosmenotielle.
Raahesta linjuri muutaman risteysepäröinnin jälkeen otti suunnan etelään pitkin valtatietä 8. "Kalajoelle!" arvasivat kyytiläiset. Arvasivat väärin. Suunta vaihtui monta kertaa. Seuraavaksi purkautui väki linjurista Ylivieskassa, Savelan nuorisoseurantalon pihalla. Ystävälliset vastaanottajat olivat EL:n Ylivieskan yhdistyksen jäseniä.
Isäntäväki, puheenjohtansa Terho Isokäännän johdolla oli kyllä jotenkin arvannut varautua vieraisiin. Matkalaiset saivat ravintoa keholle ja hengelle. Karaoke-esityksiä, Yhdistyksen kuoron esityksiä, ikivihreitä kanttorin johdolla, senioritansseja, Irma Hannula esitti pätkän Huovisen Konstasta, Havukka-ahon ajattelijasta ja kävivätpä matkalaisetkin lavalla: Jorma ja Matti lauloi ja Hilkka runoili.
Henkisesti ja fyysisesti virkistyneinä, kiitollina ja kylläisinä matkalaiset kapusivat autoon. Vielä kiersimme Ylivieskan uuden kirkon rakennustyömaan kautta. Kyllä kirkko jo hahmottuu. Paluumatkalla Eija, Sirpa ja Kaija-Leena viihdyttivät retkeläisiä yhteislauluilla, arvoituksilla ja tulevien suunnittelullakin jo. Siitä kerhoissa ja kotisivulla.
Linjuri liikkui nyt määrätietoisesti Raimon osaavasti ja turvallisesti ohjaamana kohti kotipitäjää epäröimättä enää risteyksissäkään.
Sellainen sokkomatka, josta kukaan ei tiennyt ennakolta mitään. Vähän epäilytti paikoin se tietämättömyys.
Kiitos !