Eläkeliiton Myrskylän yhdistys teki keskiviikkona 27.7. lounasristeilyn Tampereen Pyhäjärvellä ja meni sen jälkeen Pyynikin kesäteatteriin katsomaan Suomen hevonen näytelmää.
Kyselin lounasristeilyllä jokaisesta pöydästä ruokailun jälkeen miltä ruoka maistui, ja kehuja ja kiitosta tuli kaikilta. Joidenkin mielestä tosin lämpimät porkkanat oli jätetty hieman liian napakoiksi nykytyylin mukaan. Ennenhän juurekset keitettiin ihan pehmeiksi. Itse kylläkin tykkäsin tästä napakasta porkkanasta. Tarjolla oli runsas, monipuolinen ja raikas salaattipöytä sekä lämpimänä ruokana lohta ja/tai possun ulkofilettä kermakastikkeessa. Ruokajuomana oli jokaisessa pöydässä valmiiksi katettuna vesikannuissa vettä, mutta aika moni myös käytti baarin antimia hyväkseen ja kävi ostamassa lasin viiniä aterian juhlistamiseksi. Jälkiruokana kahvit ja Fazerin suklaamakeisia.
Ruokailun aikana oli kiva katsella Pyhäjärven upeita maisemia risteilyaluksen ikkunoista ja rupatella mukavia pöytäseurueen kanssa.
Risteilyn loputtua saavuimme Pyynikin satamaan, jossa bussi odotti meitä ja kuljetti muutaman sadan metrin matkan teatterille. Koska osalla porukasta liikkuminen on haasteellista iän tuomien erilaisten vaivojen vuoksi, oli matkasihteeri varannut kuljetuksen tähänkin lyhyeen siirtymään paikasta toiseen. Mukavaa ja vaivatonta!
Pyynikin teatterin pyörivä katsomo teki minuun ensikertalaisena vaikutuksen. Voisin kuvitella, että tuo pyöriminen helpottaa ainakin lavastajien työtä, kun kaksi erilaista näyttämöä voi olla käytössä koko ajan. Kun toinen on yleisöön päin, toista voidaan laittaa valmiiksi seuraavaa kohtausta varten.
Suomen hevonen näytelmä säväytti, nauratti ja sai lopussa myös palan kurkkuun. Paljastamatta juonta kerrottakoon, että käsikirjoitus kuvasi suomalaisen maatalouden ja ruoantuotannon kannattavuuskriisiä ja taistelua osin pikkumaisten ja järjettömien EU-määräysten ja tukiviidakon kanssa. Käsikirjoitus, ohjaus, näyttelijät ja lavastus olivat kauttaaltaan hyviä ja laadukkaita, kuten ammattiteatterilta sopii odottaakin. Näytelmän tuottivat yhteistyössä Tampereen Teatteri ja Tampereen Työväenteatteri. Elävä, aito hevonen ja moottoripyörän (Harley Davidson) jyrähtelyt mainittakoon säväyttävinä yksityiskohtina. Näytelmän väliajalla nautittiin etukäteen tilatut pullakahvit meille varatuista pöydistä. Vaivatonta!
Osallistujille matka oli helppo, mukava ja antoisa. Bussilla lähdettiin Salen edestä aamulla kello yhdeksän ja samaan paikkaan palattiin noin seitsemältä illalla. Paluumatkalla yhdistys tarjosi kauraisan välipalakeksin ja lähdevettä. Matkasihteeri Soile Niittymäki kertoi mikrofonin avulla menomatkalla hieman Tampereen historiasta ja sen jälkeen muutaman tamperelaisaiheisen vitsin ja riittihän niitä pari myös paluumatkalle. Marja Tolkki viihdytti meitä paluumatkalla esittämällä muutamia hauskoja vitsikysymyksiä. Tässä kohtaa tulee mieleen laulun sanat: linja-autossa on tunnelmaa, linja-autossa matka katkeaa”.
Koko matkan ajan tunnelma oli iloinen ja rento ja porukalla oli hyvä yhteishenki.
Otin matkan aikana luvan kanssa muutamia kuvia, joita liitän tähän mukaan. Puheenjohtajana kiitän matkasihteeri Soile Niittymäkeä, Marja Tolkkia ja kaikkia osallistujia mukavasta reissusta!
Teksti ja kuvat Aku Eronen.
Alla vielä pari kuvaa reissulta.