Rantaparlamentti vuosikymmenten elämänmenossa
Kuvassa nykyisiä parlamentin jäseniä. Vasemmalla Sami Lehtovuo, Matti Alitalo, Jyrki Karus, Eilo Eki Taka-Prami ja Matti Lehtinen. Naantalin ”Rantaparlamentti” on kokoontunut rannan penkeille tarinoimaan elämänmenosta. Perinne alkoi 1800 1900 luvun vaihteesta ”Köllin” porukkana. Penkkinä oli Killanlaituri, myöhemmin 50-luvulla Niemen talon edusta. Pukukoodi oli tarkka; hattu, puku ja kravatti. Joukossa oli eri kulttuurialan vaikuttajia. 1980-luvun alusta mukaan tulivat keräilijät. Erilaisia vanhanajan Naantalin postikortteja ja vanhoja esineitä esiteltiin, vaihdettiin ja arvioitiin.
Autot ja moottoripyörät tulivat mukaan keskusteluihin. Noin 44 vuoden aikana lähdettiin autolla tai veneellä katsomaan erilaisia nähtävyyksiä ja muistomerkkejä menneiltä ajoilta. Rakkaudenpolkua ja Naantalin kohteita käytiin katsomassa ja tutkimassa, joskus katseltiin Alppilan kallioilta avautuvia maisemia. Rantaparlamentti jatkoi tapaamisia 1990-luvulla ensin Ruonan kahvilassa, myöhemmin Naantalin kylpylässä ja silloisen SHELLin baarissa. Miehet kävivät Viluluodon lähteellä, Luonnonmaalla Elysee puistossa, katsomassa kivikasoja, joita sanottiin ”uuneiksi”.
Nykyisin kokoonnutaan Kaivohuoneen penkeille istu maan ja elämää analysoimaan. Tämä joukko on vuosien saatossa harventunut, muuttunut, niin kuin elämässäkin kaikki on muuttuvaa, mutta myös pysyvää. Ystävällisyys ja ihmisläheisyys luo yhteenkuuluvuutta. Naantali on rauhallinen asuinpaikka, alkuvaiheessa asukkaita oli alle 900, nykyisin noin yli 20 000. Kaivohuone on ollut alueen suosittu tanssipaikka ja on sitä edelleen erilaisten artistien esiintyessä.
Naantalin kylpylä on tullut paikkakunnalle noin vuonna 1984. Ennen kylpylää paikalla oli Kalevanniemen tuberkuloosiparantola, sen jälkeen tilalle tuli Motelli Kultainen Aurinko. Naantalin Näköalatorni on ollut vuosina 1900–1968 vesisäiliö, josta pumpattiin kylpylään vettä. Vuonna 1993 Naantaliin avattiin Muumimaa ilma, jossa vieraili myös Tove Jansson. Portti Muumi maailmaan.
TavastinKilta ravintolan paikalla on ollut ensin Nahkankäsittelylaitos, jossa kuivatettiin eläinten nahkoja. Tällöin tuuletusluukkujen kautta levisi ympäristöön pahat hajut. Rakennuksessa oli 5 sisäänkäyntiä, pieniä putiikkeja varten. Myöhemmin sinne tuli Lottakahvila, josta keräilijät ovat saalistaneet Lottien kahvikuppeja Arabian piippu leimoilla. Tavastinkilta. Birgitan luostarin perustaminen kertoo omaa tarinaan sa nykyisen Naantalin kirkon sisätiloissa. Birgitan patsas muistuttaa menneistä ajoista. Kirkkopuisto ja siitä jatkuva kaunis puistotie muistuttavat nunnien kävelytiestä. Puut ovat 1800-luvulta saakka kaunistaneet tietä. Puistotiellä Aulikki Lehtovirta.
Naantalin Rannassa käy kesäisin runsas turistivirta, alueella sijaitsee AfterSale -satamakonttori, Merisali, joka on vastikään avattu remontin jälkeen. Vieressä sijaitsee Santalan terassi, Föribaari, Trapin piha, Kahvilaravintola Amandis eli vohvelikahvila, sekä Kaivohuone. Rannan vastakkaisella puolella on Snickari ravintola, entinen ”Rantsu” sekä TavastinKilta pizzaravintoloineen. Naantalin rantakioski sijaitsee entisellä paikallaan, tuulet ja tuiskut kestäneenä 1900-luvun alusta saakka. Kaikista ravintoloista sekä ”Rantaparlamentin” penkeistä voi ihailla merta, vastapäistä Presidentinlinnaa ja upeaa saaristoa.
Naantalissa on perinne ”trumputtaja”, joka muistuttaa kesän alkaneeksi 1.6. ja päättyväksi 31.8. Trumputtaja rummuttaa klo 19.50 alkaen rumpuja Kaivohuoneen kulmassa, sen jälkeen Rantakioskin edessä ja lopuksi Presidentinlaiturilta TavastinKillan edessä. Lopuksi kello 20 kajahtaa juhlallinen Vesperi Kirkontornista trumpetilla puhallettuna. Näitä mielenkiintoisia tarinoita on kertonut meille luki joille ”Eki” Eilo Taka-Prami, kiitos hänelle arvokkaista muisteluista. Mirja Heinonen Eläkeliiton Naantalin yhdistyksen sihteeri.
ELÄKELIITTO NAANTALIN YHDISTYKSEN HISTORIAA
Juhlasuunnitelmien alkuvaiheessa yhdistyksessä oli vallalla yleinen tieto, että aikaisemmat tiedot yhdistyksen perustamisesta ja toiminnasta olivat kateissa 1990-luvulle asti. Otin kirjoittamisen haasteen vastaan luottaen, että jotain löytyy, kuten löytyikin.
Kuten Rakkaalla lapsella on monta nimeä, on yhdistyksellämme monta syntymäpäivää. Varmaa perustamispäivää ei kuitenkaan ole tiedetty, sillä perustamisen pöytäkirja on ollut kateissa. Käytössä olivat 4.1.1974, 19.1.1974 29.1.1974. Tuoreen yhdistysrekisteriotteen mukaan yhdistys on rekisteröity 19.4.1974. Mutta milloin perustettu?
Tutustuin ensin Naantalin museossa sanomalehtien leikekirjoihin (Rannikkoseutu, Uutisvaljakko ja Turun Sanomat). Kävin läpi lehdet vuoden 1974 alusta vuoden 1979 loppuun. Yhtään ainoata mainintaa Eläkeliitosta ei löytynyt. Sen sijaan moni muu naantalilainen yhdistys ilmoitteli jo lähes jokaisessa päivyrissä.
Yllättäen eräästä arkistosta löytyi yhdistyksen perustamisen pöytäkirja. Kokous on pidetty 29.1.1974. Kokouksen avasi maanviljelijä Eero Rantala, joka valittiin kokouksen puheenjohtajaksi. Sihteeriksi valittiin maanviljelijä Uuno Tammento ja pöytäkirjan tarkastajaksi talollinen Hugo Aalto.
Yhdistyksen ensimmäiseen johtokuntaan vuonna 1974 valittiin Hugo Aalto, Uuno Tammento, Irene Härmä, Linnea Vähä-Piikkiö, Raakel Tammento, Emmi Bilts, Lempi Antola, Kimmo Vähä-Piikkiö ja Sven Härmä. Yhteensä 9 jäsentä.
Johtokunta vallitsi keskuudestaan yhdistyksen puheenjohtajaksi Hugo Aalto ja varalle Uuno Tammento ja sihteeriksi Eero Rantala. Tilintarkastajiksi: Ester Pentikäinen ja Laura Laaksonen. Jäsenmaksuksi päätettiin 5 markkaa/vuosi, kertamaksuna. Lisäksi päätettiin liittyä Eläkeliitto ry:n jäseneksi ja hyväksyä sen säännöt. Tämän sopimuspaperin ovat allekirjoittaneet Uuno Tammento, Hugo Aalto ja Eero Rantala.
Yhdistys rekisteröitiin 19.4.1974 ja virallinen nimi on Eläkeliitto Naantalin yhdistys ry. Vuoden 1974 lopulla piirille lähetetyn Toimintatilaston mukaan jäseniä oli 18, joista naisia 7 ja miehiä 11. Johtokunnan kokouksia oli ollut 2, joissa mukana 6 henkilöä. Yhdistyksen toiminta oli ollut todella vähäistä, minkä johdosta lehtien sivuilta ei löytynyt tietoja.
Vuonna 1975 yhdistys lähetti toimintatilaston piirille. Sen mukaan jäseniä oli 25. Muuta tietoa vuodesta 1975 ei ole löytynyt.
Seuraava materiaali löytyi vasta vuodelta 1979, jolloin piirin edustaja Vilho Kotila kävi Naantalissa tapaamassa Eero Rantalaa. Käyntinsä aikana kävi ilmi, että toiminta Naantalissa oli erittäin vähäistä. Käyntinsä aikana Kotila täytti toimintatilaston, jonka mukaan jäseniä oli 25 ja varoja 2.150 mk. Kotilan käynnistä on dokumentti tallella. Mahtoiko Kotilan käynti Naantalissa vaikuttaa asiaan, sillä vuonna 1980 valittiin uusi johtokunta. Puheenjohtajaksi valittiin Uuno Tammento ja sihteeriksi Eero Rantala. Johtokunnan jäseniksi Sven Härmä, Rakel Tammento, Emmi Bilz, Laina Antola ja Linnea Vähä-Piikkiö. Yhdistys lähetti ensimmäisen täydellisesti täytetyn tapahtumatilaston piiriin.
Vuonna 1983 johtokuntaan tulee muutoksia. Puheenjohtajaksi valitaan Armas Kesäläinen, sihteerinä ja rahastonhoitajana jatkaa Eero Rantala. Johtokunnan muita jäseniä olivat Hugo Aalto, Linnea Vähä-Piikkiö, Väinö Viirilä, Rakel Tammento Oskari Luotonen, Armas Kasvinen, Laina Antola, Aatu Ratia ja Eino Koivisto.
Toimintatilaston mukaan kk-tapaamisissa aiheina oli ollut paikallislehti, kuntoutus, musiikki ja yhteislaulut, eläkeläisten verotus. Tapahtumia oli ollut 7 joissa yhteensä 280 osallistumista. Jäseniä 66, joista miehiä 32 ja naisia 34. Ensimmäisen kerran naisia on miehiä enemmän, joskin ero on vain 2 jäsentä. Dokumentteja puuttuu sekä 1980-luvun lopusta että 1990- luvulta.
Lähestyttäessä 2000 lukua, toimintaan olivat vakiintuneet kk-tapaamiset ja retket. Hämmästyttävää oli huomata, että sihteeri Eero Rantalan panos yhdistyksen sihteerinä kesti 25 v, lähes neljännesvuosisadan ajan, vuodesta 1974–1999. Silloin ei vielä ollut 6 vuoden sääntöä. Perustajajäsenistä myös Hugo Aalto oli pitkään mukana, samoin Linnea Vähä-Piikkiö. 2000-luvun alussa tapahtui muutos. Puheenjohtajat vaihtuivat useammin ja yhdistyksen toiminta yllättäen väheni ja jäseniä erosi.
Eläkeliiton Varsinais-Suomen piirin toimistossa asiaan kiinnitettiin huomiota ja Rymättylässä pitkään puheenjohtajana ollut Kyllikki Antola sai puhelun vuonna 2006. Kyllikkiä pyydettiin apuun, pelastamaan Naantalin yhdistyksen toiminta. Kyllikki Antola oli kahden vaiheilla, sillä ikää oli jo paljon eikä terveys ollut enää parhaimmillaan. Lopulta Kyllikki suostui, mutta vain vuodeksi. Hän oli puheenjohtajana vuoden 2007. Hänen tehtävänä oli saada toimintaa yhdistykseen sekä löytää uusi puheenjohtaja.
En malta olla kertomatta, miten seuraavan vuoden 2008 puheenjohtaja löytyi. Kyllikki oli havainnut punapuseroisen naisen, joka astui kokoushuoneeseen. Siinä samassa Kyllikki oli päättänyt, että siinä on seuraava puheenjohtaja. Suostuttelu jatkui pitkään ja lopulta Helena Myrskykari lupasi olla käytettävissä. Helena Myrskykari toimi kuusi vuotta puheenjohtajana, vuosina 2008–2013 ja elvytti yhdistyksen aktiivisuuden ja jäsenmäärä lähti samalla nousuun. Vuoden 2013 lopulla jäsenmäärä oli 284. Helenan aikana alkoivat laulu- ja käsityökerho, vesijumppa ym. ja kk-tapaamiset sekä retket jatkuivat. Helenan jälkeen puheenjohtajina olivat Kaarina Siiri vuonna 2014 ja Leo Salonen vuonna 2015. Eero Myrskykari valittiin puheenjohtajaksi ja hän toimi vuodet 2016–2017 ja Helena oli vielä varapuheenjohtajana nämä vuodet. Jouni Miilumäki oli puheenjohtaja 2018.
Vuonna 2019 valittiin puheenjohtajaksi jo kolme vuonna sihteerinä toiminut Seija Tuominen. Seija oli 5 vuotta puheenjohtajana, vuoden 2023 loppuun ja siirtyi hallitukseen varapuheenjohtajaksi.
2024 puheenjohtajaksi valittiin Markku Leivo. Jäsenmäärä juhlapäivänä 450.
Historian kirjoittaja on nykyinen puheenjohtaja Markku Leivo.
