Yhteystiedot
Puheenjohtaja Leena Lockberg
Pyssykankaantie 1
29270 Hormisto
Puhelin 044 5374 213
lettuloc@gmail.com
Sihteeri Aira Luttinen
Anolantie 340
29250 Nakkila
aira.luttinen@gmail.com
Kesäteatteri. Mikä ihana sana. Se kattaa kaiken: Sään, istumapaikat, esityksen, väliajat tarjoiluineen sekä meno- että tulomatkan. Ja mikä parasta. pettymyksiä ei voi olla millään osa-alueilla. Kuin ostaisi arvan, jossa jokainen arpa voittaa. Siksi kesäteatteriin on mukava lähteä – varsinkin porukalla. Ne, jotka harmittelevat villa- tai sadetakin kotiin jättämistä voivat miettiä, että myös tämä kaikki sisältyy kesäteatteriin – sillä unohdin yllä olevasta listasta– sanan ”yllätysmomentti”. Mutta silti, jokainen arpa voittaa!
Olimme porukalla menossa Laviaan Huukajavuoreen katsomaan Mielensäpahoittajan miniää. Ihana Combo! Siis porukka, kesäteatteri ja Mielensäpahoittajan miniä.
Kerrotaan – siis Wikipediassa – että Mielensäpahoittajan poika asuu vaimonsa kanssa noin 300 kilometrin päässä (luultavasti Helsingissä), ja että Mielensäpahoittaja pahoittaa mielensä muun muassa siitä, ettei Mielensäpahoittajan miniä ei osaa arvostaa perunaa tai tarjoaa jouluna kalkkunaa, kun pöydässä pitäisi olla joulukinkku. Ollaan siis ihan perusarvojen äärellä.
Kirjailija Tuomas Kyrö kertoo, että hän päästi miniän valloilleen: Miniä joutuu viettämään appiukkonsa kanssa viikonlopun, vaikka miniällä piti olla juuri se viikonloppu vapaata! Mukaan tulee – kuinkas muutenkaan – Venäläinen kauppavaltuuskunta ja omat lapsetkin. Ja koska tämäkään ei ihan riitä, niin työ- ja vapaa-aikakin menevät sekaisin. Tuomas Kyrö miettii, että ehkä kuitenkin kaikki - loppujen lopuksi- oppivat jotain toinen toisiltaan… miten tuttua ihan arkielämässäkin.
Käsikirjoituksesta vastaa sekä Tuomas Kyrö että Jukka Heinänen, ohjaajana Huuhkajavuoren kesäteatterissa toimi Jari Hiltunen. Olin aivan haltioissani kohtauksesta missä miniä (Ilona Lampilahti) tuli ensimmäistä kertaa miehensä Martin (Jonne Aaltonen) lapsuudenkotiin ja ihasteli kaikkea: Kuinka ihana on tämä ja tämä asia, ja kuinka upeaa oli tämä ja tuo asia ja niin edelleen, miniä oppi pian talon tavoille, minä en ole vieläkään päässyt tästä tavasta pois.
Ihastuin myös musiikkiin ja miten toi itse kullekin muistoja mieleen. Kun TV:stä alkoi tulla TV -ohjelmien tunnusmusiikkeja, kuului takana mietteitä, että mistäs ohjelmasta tää oli tuttu/ ai niin, tääkin on ihan tuttu/ joo, tää oli Salkkareiden tunnari jne… ja kun perheen lapset saapuivat kotiin ja lastenhuoneesta alkoi kuulua Sex Pistolsin kappaleet, tuli mieleeni aika, jolloin miellä soi Nirvana ja Red Hot Chili Peppers.
Mielensäpahoittaja Veli-Jukka Heikkilällä oli kova homma edessä, ei ole helppoa hypätä Heikki Kinnusen saappaisiin. Loppukohtaus oli ihana: Mielensäpahoittaja kertoo välittävänsä ja syvästi. Näytelmä päättyy Ilmari Kiannon Kuulkaan korpiemme kuiskintaan. Päätän kuitenkin tämän Sex Pistolsien kappaleeseen Anarchy In The UK– sillä se oli näytelmän toiseksi viimeinen biisi – minulle ei olisi koskaan tullut mieleen yhdistää Mielensäpahoittajaa ja ko.biisiä toisiinsa, ja se toimi mielestäni erinomaisesti. Sihteeri AL