Pikkujoulut Marimbassa

Pikkujoulut Marimbassa

Marimba ja pikkujoulut – oikeastaan aika hassu yhdistelmä –nimittäin minulle tulee mieleen sanasta Marimba lähinnä Rio De Janeiron sambakarnevaalit. En koskaan ole ollut Riossa, enkä usko, että koskaan sinne menenkään tai jos menisin, en ainakaan sambakarnevaalien aikaan. Mutta jostain syystä liitän sanan Marimba karnevaaleihin, Rioon ja niihin upeisiin ja mielikuvituksellisiin asuihin, ja kun sen mielikuvan yhdistää pikkujouluhin, niin mielikuvastani tulee varsin eläväinen.

Oikeasti Marimba on puukielisoitin, jota on käytetty sekä länsiafrikkalaisessa ja keskiamerikkalaisessa kansanmusiikissa. Tänne länsimaalaiseen taidekulttuuriin soitin on yleistynyt vasta 1950 luvulla, lähinnä kamari- ja orkesterimusiikin soittimena. Tässä linkki you tubeen, josta voi tutustua Marimbaan ja sen sointiin.

Mutta takaisin pikkujouluihin. Pikkujoulut ovat mukava tapa viettää aikaa ystävien ja tuttujen kanssa, koska joulu tulee vietettyä lähinnä läheisten ihmisten kanssa. Tähän voisi laittaa pitkän luettelon mistä kaikesta pikkujoulu koostuu, mutta ehkä tärkeimpiä ovat kuitenkin ihmiset. Niin kuin aina. Jokainen ihminen, jonka kohtaamme, jättää meihin jäljen, ja pikkujouluissa ihmiset jättävät tietysti meihin ”pikkujoulujäljen”.

Eli astun sisään, siis Marimbaan, olen jättänyt kotiin karnevaalivaatteeni ja päälläni ovat iloisen mustan ankeuttajan vaatteet ja vastassa ovat jouluiset näkymät: Emäntä ja isäntä ja jouluinen sali, täynnä joululuista tunnelmaa. Nuorempana olisin saanut ”allergisen reaktion” jo pelkistä joululauluista, nyt olen pelkästään onnellinen ja iloinen. Aika on tehnyt tehtävänsä. Ja jos ei olisi tehnyt, olisin jäänyt kotiin. Nuorempana kiersin kaukaa kaikki pikkujoulut ja vastaavat, joten tämä kaikki on minulle enemmän tai vähemmän uutta ja viehättävää.

Aloitimme ja lopetimme puurojuhlan joululauluin, vaikka itse en osaa laulaa, niin minusta on mukava kuunnella toisten kaunista lauluääntä. Puheenjohtajamme Leena Lockberg toivotti juhlakansan lämpimästi tervetulleeksi pikkujoulujuhliin ja samalla kertoi Satakunnan piirin terveisiä piirikokouksesta ja piti meille vielä jossain välissä Eläkeliiton joulukalenteriliikunnankin, liike on lääkettä. Miten vaikeaa on piirtää ilmaa toisella kädellä kahdeksikko ja toisella neliötä. Tästä hyvä haaste ensi vuodeksi – ainakin itselleni. Maistuvan puuron ja rusinasopan välissä kuulimme Aarne Räikkösen mukaansatempaavaa runonlausunta. Täydelliset pikkujoulut! Ai niin ja ne arpajaiset, kuinka paljon ihania arpajaislahjoja. Voisi sanoa, että Eläkeliiton Nakkilan yhdistys on oivaa porukkaa. Kiitos myös isännälle ja emännälle, ”Rio De Janeiron Sambamestareille”.