Porin teatteri ja Evita

Porin teatteri on valmistunut 1884, ja sen sanotaan olevan yksi Suomen kauneimpia teatterirakennuksia. Rakennus edustaa uusrenessanssia ja sen on suunnitellut ruotsalainen arkkitehti Johan Erik Stenberg.

Uusrenessanssi kuului kertaustyyleihin; koristelussa käytettiin klassismin ja gotiikan aiheita. Talot muistuttivat mittasuhteiltaan ja koristeluillaan italialaisia 1400-luvun renessanssipalatseja. Ja sen kyllä huomaa viimeistään silloin, kun astuu teatterin aulaan, jotenkin ryhti paranee, ja vaikka kuinka olisi sopiva mekko päällä, niin sitä joko tuntee olevansa ”väärin” pukeutunut tai sitten mekkoon kasvavat 1400-luvun renessanssihelmat, miesten housut kapenevat ja jakut lyhenevät. Siinä sitten liihoittelemme historian havinassa.

Näyttämö on kopioitu suoraan Ruotsin oopperatalosta, vasemmalla kulmalla on Shakespearen reliefi ja oikealla Morzartin. Näyttämön sivuilla ovat sekä Runebergin että Topeliuksen rintakuvat. Teatterin katossa on seitsemän lapsihahmoa eli puttoa, jotka kuvaavat eri taiteenlajien muusia. Periaatteessa tätä kaikkea kauneutta voisi vain ihailla ne pari tuntia, mitä teatterissa ollaan.

Olimme tulleet El Nakkilan yhdistyksen kanssa katsomaan Evitaa. Evita on Andrew Lioyd Webberin säveltämä ja Tim Ricen kirjoittama musikaali, jonka kantaesitys oli Lontoossa vuonna 1978. Evita -musikaali kertoo Argentiinan entisen presidentin Juan Perónin puolisosta Eva Perónista. Aikamoinen nainen, aikamoinen elämä. Musikaali sai aikaan useimpia palkintoja, enkä yhtään ihmetteli. Maria Eva Duarte de Perónin elämä oli hengästyttävä ja kiinnostava.

Evitan roolissa oli Heidi Rantakiesu, Juan Peronin roolin teki vierailija Juha Hostikka, Chen roolissa oli vierailija Marko Maunuksela. Musikaalin koreografiasta vastasi vierailija Osku Hietanen ja Kapellimestarina toimi vierailija Pekka Siistonen. Sitä vaan ihmettelee miten taitavia nämä ihmiset ovat – aivan kirjaimellisesti hengästyttävän taitavia.

Olen aina ihaillut myös teatterien lavastusta, ja sitä miten lavastajat loihtivat muutamalla elementillä kokonaisen ihmiselämän kulissit. Tässä lavastuksessa olivat koko ajan läsnä Argentiinan tai oikeammin Buenos Airesin köyhyys ja rikkaus, samaan aikaan näyttämöllä muistutettiin myös armeijan olemassaolosta, vallan kiekuroista, argentiinalaisesta tangosta ja elämän muuttumisesta, jonka symboleina olivat reissaavat matkalaukut. Olen joskus miettinyt, että millaiset olisi minun elämäni lavasteet, ainakin siinä olisi yksi kukkaruukku.

Oli mukavaa jakaa teatterikokemus El Nakkilan yhdistyksen ihmisten kanssa, ja kiitos eläkeliitto Satakunnan piirille siitä, että mahdollisti tämän teatterimatkan meille kaikille – nimenomaan isommalla porukalla. Päivänäytös on siitä mukava, että pääsee ajoissa kotiin sohvan nurkkaan, joko katsomaan TV:tä, kuuntelemaan radioita tai vaikka vain muistelemaan musikaalia ja sen sanomaa ihmisyydestä, elämän helppoudesta, ja/tai vaikeudesta, ylipäätään sanomaa elämän monimuotoisuudesta.

Päätän tekstini musikaalin tunnetuimman lauluun - hieman haikeaan tunnelmaan: ”Don`t Cry for Me Argentina” laulun viimeiseen englanninkieliseen säkeistöön (suomalaiset sanat löytyvät täältä).

Don't cry for me, Argentina

The truth is, I never left you

All through my wild days, my mad existence

I kept my promise

Don't keep your distance

Have I said too much?

There's nothing more I can think of to say to you

But all you have to do is look at me to know

That every word is true.