Sokkomatka 27.04.2023

Takki päälle, kengät jalkaan ja menoksi, mutta minne? No, tietysti El Nakkilan yhdistyksen Sokkomatkalle. Jännittävää. En ole koskaan aikaisemmin ollut sokkomatkalla. Silloin tällöin harrastan sellaisia niin sanottuja ex tempore -matkoja, jolloin matkaan lähdetään sen enempää miettimättä tai suunnittelematta. Aika harvoin kuitenkin, ehkä silloin kun on oikein tylsää, harvoin on.

Ilma oli kaunis ja keväinen, onneksi ei satanut, pieni kylmyys ei haitannut, päinvastoin. Linja-auto on ajallaan, Kapusimme vuorotellen autoon, jokainen valitsi itselleen mukavimman paikan istua. Jännitys oli vähän sellaista kuin lapsena, periaatteessa ymmärsi jotain, mutta ei oikein kuitenkaan käsittänyt kaikkea. Suunta siis pohjoisen naapurin suuntaan. Pori? Onko Pomarkku vielä meidän pohjoinen naapurimme? Miten Kankaanpää? Kihniö? Parkano? Siikainen? Merikarvia? Onko Kauhajoki jo liian pitkällä? Samoin Kristiinankaupunki? Meneekö Jämijärvi, Hämeenkyrö ja Ikaalinen jo lian itään?

Ja sitten ajettiin valtatie 2 pitkin Poriin, oppaamme Hilkka Kotiranta kertoi Porin lentokentän vaiheet, sitten kaarsimme Satasairaalan, Isomäen ja Tiilinummen kautta Porin Ortodoksikirkkoon. Siellä meitä odotti opas. Hän esitteli meille kirkon, kertoi ikoneista, sakramenteista, hautajaisista ja häistä. Sieltä lähdimme Porin Käppärän hautausmaan viertä pitkin Porin asuntomessualueen ohi kohti Porin Matkakeskusta ja SAMKia.

SAMKissa meitä odotti neljä opiskelijaa, jotka jakoivat meidät kahteen ryhmään. Ensimmäinen ryhmä pääsi ensin tuolijumppaamaan ja toinen ryhmä pääsi tutustumaan Kokeilimoon eli tulevaisuuden kotiin, jossa ikäihmisten on hyvä elää ja olla. Sopiva kohde meille kaikille. Nyt tiedämme, että voimme vaikuttaa hyvällä tavalla omaan elämämme ja sen  laatuun valitsemalla meille itsellemme, läheisillemme tai toisillemme apuvälineitä, jotka sekä helpottavat, auttavat ja tukevat tulevaa elämäämme. Itse ihastuin ”aistivapaaseen huoneeseen”, jossa oli iso ihana nojatuoli, rahi ja himmeä valo – ehkä siinä vaiheessa matkaa olin sen tarpeessa.

Sitten lähdimme kohti Keski-Porin kirkkoa, Linnansillan yli Rosenlewin, Porin teatterin ja Satakunnan museon ohi ruokapaikkaamme eli Liisanpuistoon. Lounas oli hyvä ja maittava. Ravintolassa oli iloinen puheensorina, se kertoo aina omaa tarinaansa ja varsinkin sitä, että ihmiset viihtyvät matkalla ja ovat tyytyväisiä retkeen. Kahvin jälkeen nousimme taas bussiin, ja kuljettaja vei meidät turvallisesti Nakkilan torille, Ihana reissu.

Oppaamme Hilkka Kotirannalla on äärettömän vahva tietotaito toimia oppaana. Seuraavan kerran, kun huristelen Porin Lento-aseman ohi, muistan, että se on ollut aikoinaan saksalaisten hallinnassa ja lähtiessään täältä, saksalaiset pommittivat sen käyttökelvottomaksi. Tai jos kuljen Keski-Porin kirkon ohi, voin samalla ihailla Suomen ensimmäisen naisen suunnittelemaan taloa, Signelinnaa. Talon on suunnitellut Suomen ensimmäinen arkkitehdiksi opiskellut nainen Signe Hornberg (hän oli saanut erillisen luvan opiskella arkkitehtuuria).

Porin kaupunki sai lisää kerroksia, eikös se ole niin, että oma Pori mansikka, muut kaupungit mustikoita…vai miten se meni? Kiitos kaikille sokkomatkalaisille!