Sokkomatka II

Taas sama tunne kuin viime kerralla – että hei, mihinkäs sitä ollaan tänään menossa? Poriin, Harjavaltaan vai Pohjoispuolelle – tai miten olisi Rauman tai Euran suunta. Veikkaan, ettemme lähde Poriin päin. Eli kolme suuntaa jäljellä. Oljenkorsia, kilauta kaverille tai fifty sixty ei ole käytettävissä, joten veikkaan Euraa, Eurajokea tai Raumaa.

Päivä oli lähes täydellinen matkapäivä, eli ei ole liian kuuma, mutta ei liian kylmäkään. Ihmiset ovat kerääntyneet Nakkilan torille - ja taas ilmassa väreilee sellainen ”lapsellinen” innostus. Oletan, että matkanjohtajallamme on myös ”perhosia” vatsanpohjassa, ei siksi, etteikö hän tietäisi minne ollaan menossa vaan siksi, että hän aistii meidän muiden ”jännittyneisyyden” – ihan kuin olisi lasten kanssa menossa Linnanmäelle. 

Ja melkein me menimmekin. Tosin siellä ei todennäköiesti ole vuoristorataa, eikä karuselliä, mutta siellä on Euraa, Köyliötä ja Säkylää eli paljon mielenkiintoisempaa – ottaen huomioon meidän ikämme. Karusellissä olisi tullut vain paha olo. Vierailukohteet olivat Eurassa Esihistoriakeskus Naurava Lohikäärme, johon tutustuttiin oppaan johdolla, Seuraavaksi ihastelimme syreenipeltoa, johon on istutettu kaikki Suomen 14 eri syreenilajia. Ne toimivat eräänlaisena geenipankkina näille lajikkeille. 

Kauttuan ruukinpuistossa tutustuimme muun muassa Villa Ahlströmin piha-alueeseen ja sen alppiruusmetsikköön, puutarhaan ja turvekattoiseen rantasaunaan. Näimme Villa A:n rakennuksen ulkoapäin ja kuulimme sen tulevasta käytöstä. Seuraavana oli vuorossa Ruukinkartano ja juhlasalin kahvipöytä. 

Tämän jälkeen jatkoimme rantatietä ja ihailimme Pyhäjärven näkymiä. Muistelimme aikoja, jolloin Eenokin tanssipaviljonki oli ahkerassa käytössä. Matkaoppaamme Hilkka Kotiranta kertoi Lännen Sokeritehtaan olevan nyt Sucros.

Pääsimme tutustumaan myös Säkylän kirkkoon, lounaan nautimme yhdessä lounasravintola muikussa ja paluumatkalla poikkesimme vielä Köyliön kirkkoon. Tästä linkistä pääset tutustumaan retkeemme Annikki Tommilan kuvien kautta. 

Tämä on ollut siitä hiukan erikoinen kevät siksi, että olen kirjoittanut näitä tekstejä ”hiukan korvakuulolta”, kun itsellä aina ollut jotain muuta. Olen nauttinut silti näistä retkistä, sillä kuvista välittyy meidän porukan hyvä ja välitön henki: voimme olla juuri sellaisia kuin olemme, ja otamme toisemme sellaisina kuin olemme. Se on meidän yhdistyksemme upea voimavara. Nyt toivon hartaasti, että loppu vuosi olisi ihan sellaista ihan levollista, vakaata ja rauhallista. Yhteistyössä varapj ja matkavastaava Hilkka Kotiranta ja sihteeri AL.