Ystävyys -kirjeet toisillemme – blogi 1

Ystävyys -kirjeet toisillemme – blogi 1

 

Olemme kirjoittaneet El Nakkilan yhdistyksessä nämä Ystävyys -aiheiset kirjeet toisillemme syksyllä 22- keväällä 23. Olemme tuottaneet myös Sydän -aiheset kuvat itse. Tervetuloa Ystävyysmatkalle kansamme! 

 

Olkoon myötätuuli takanasi,

aurinko edessäsi

 ja ystävät vierelläsi.

 

 

Hei!

Niin juuri SINÄ, joka nyt luet tätä!

Olet tärkeä mulle…Vaikka en aina tykkälisi kommenteistasi tai sinun jutuistasi ja menis tovi, että ei sanaakaan vaihdettaisi, niin en ole silti sinua unohtanut!

Tuot suurta iloa minulle olemalla juuri SINÄ ja saat minut usein hymyilemään, koska olet suurenmoinen ja ihana.

Enemmän pitäisi muistaa ystäviä ja kertoa heille muulloinkin kuin Ystävänpäivänä kuinka tärkeitä he ovatkaan.

KIITOS SINULLE, että olet ystäväni.

 

 

Ystävä on kuin:

Asperiini, se auttaa

Nastarengas, se pitää

Sadekuuro, se virkistää

Kesä, se on odotettu

Koti, siitä ei voi luopua.

 

 

Hei Ystäväni!

Mitä sinulle nykyään kuuluu, oletko ollut terveenä?

Muistatko miten lapsuutemme kesät; kuinka silloin tuntui, että aina oli kuumaa ja aurinkoa riitti vaikka muille jakaa. Aika lensi kuin siivillä, joka paikkaan olisi pitänyt ehtiä samalla kertaa. Harvoin huonon ilman takia sisälle jäätiin. Käytiin ongella, varsinkin sateella, kala söi silloin hyvin. Käytiin marjametsässä ja pöyräiltiin. Ei tullut aika pitkäksi vaikkei ollutkaan näitä nykyajan vempaimia, puhelinta ja tietokonetta.

Tänään muistelen sinua ja mietin miten tämä aika on kulunut sukkelaan, omat lapset kasvaneet aikuisiksi ja luoneet uutta sukupolvea.

Se on tätä elämänkulkua tämä elämä. Sanotaanhan, että ”vierivä kivi ei sammaloidu”.

Lämpimin terveisin Sinua muistellen ystäväsi lapsuusvuosilta.

 

 

Kädessäni onnea kannan,

Ystävyydellä sen sinulle annan.

 

 

Ystävä

On melkein kaikki sanat käytetty

hempeät kuvat näytetty

Mutta vielä kerran

pienen runon verran

Ystävä on olkapää

voi nojata, hetken levähtää

Ystävä on syli

lohduttaa, kantaa surun yli

Ystävä on hymy lämpöinen

iloinen pilke silmien

Ystävän sydän on paikallaan

ei katso arvoon eikä asemaan

Päivä jokainen

on päivä ystävyyden

*Maarit Koivula*

 

 

Kenen viärest Heräsit

Painajamiäs Ukkola men naimissi ittiäs kolkymment vuat nuorema naisen kansa, Kyl maar hänel oli useampiki syy valita morsiamekses juur see nimenomane pupu, mut yhrekses hyväks puoleks hän ilmot lehre mukka sen, et ko otta nuore vaimon, ei tarte ikä elämässäs herätä mummun viärest.

Voi miäs park, eikä hän ol koska mummun viäres maannu, ku hän tommosi puhele! Ihan käy sääliks, kui paljost hän on jääny elämässäs vail.

Parhaimppi nukkumakokemuksi mu huanounise elämä varrel o ollut mukulanas mummulas, ko sai mennä umpipimiä maaseuru pilkkopimiän kamarin kaposse sänkyn oma mummu viäre maate, mummun kylk ol lämmyne ko aurinkos paahtunut kivi, mut ei ikä vähäkä hikinen. Käsvars ol pulleroinen ja silune, niin ko olis leipätaikinan pääl maannu. Ja häne hyvä hajuvesi ei voi unhottai: täki al haisi ruusu ja mansikka ja hunaja ja peruna ja matonkutte ja makia pieru. Hiljakses puhutti suure maailma ja kylä asioi enneko un tul. Rauhallinen pitkämieline uni.

Aikanans vanhainkoris työäs olles tykkäsin kaikist eniten iltavuaroist ja siit ehtosest hetkest, ko mammoi autettiin nukkuma, Simmone pehmune, hiukka viluinen Onerva taik Kanerva oli haukotellu ja tunni verran telkkasi edes. Talutin häne oma huonesse, autin yäsukat jalkka ja kattoin et yävesi o sopivaiset käre ulottuvil ja laitin peito nätiste. Nuku hyvin, toivotin ja ruatin kiälisil Gunnelei sanosin Gunatt. Hiukka voisin taputta käsivart, sammuntin valo ja hiipisin seuraavaa mamma kattoma. Kui kovast mun te miäl itte pujatta sinne sama peiton al lämmittelemä. Aamuvuorolaise munt siit sit olis herättäny.